Siitepolykausi lisaa terveysongelmia

Siitepölykausi lisää terveysongelmia ja jopa kuolleisuutta

Siitepölyennusteet ilmestyvät sääennusteiden yhteyteen maaliskuun puolivälin paikkeilla, kun lepän ja pähkinäpensaan kukinta alkaa. Astmaatikkojen ja allergikkojen oirehtiminen on tuttua, mutta APTA-hankkeessa selvisi, että siitepölykauden alkaminen lisää myös kuolleisuutta hengityselinsairauksiin ja sydän- ja verisuonitauteihin.

”Siitepölyjen terveysvaikutuksista saatiin APTA-projektissa uusia tuloksia. Teimme aivan uuden havainnon siitä, että siitepölykauden raju avaus, eli runsas lepän kukinta lisää kuolleisuutta hengitystiesairauksiin jopa 20 prosenttia, ja sydän- ja verisuonitauteihin yhdeksän prosenttia.” kertoo projektia johtava professori Jouni Jaakkola Oulun yliopistosta.

APTA:ssa tehtiin myös 12 eri tutkimuksesta meta-analyysi, jonka perusteella jo kymmenen siitepölyhiukkasen lisäys ilmakuutiometrissä lisää alahengitystieoireita ja muita allergia- ja astmaoireita.

”Ylähengitystieoireet ja silmäoireet lisääntyivät vielä enemmän, mutta keuhkojen toimintaan ei lyhytaikaisella altistuksella ollut vaikutusta”, professori Jaakkola kertoo.

Hankkeessa tutkittiin ensimmäistä kertaa myös allergista nuhaa ja/tai astmaa sairastavien henkilökohtaista siitepölyaltistusta ja oireilua.

”Mittasimme neljän viikon ajan 20:n astmaa ja allergista nuhaa sairastavan henkilön siitepölyaltistusta henkilökohtaisilla hiukkaskeräimillä. Osallistujat pitivät myös oire- ja lääkepäiväkirjaa.”

Siitepölyhuippu lisäsi jo samana päivänä tyypillisiä allergiaoireita, eli silmien ja nenän vuotamista ja kutinaa. Iho-oireet ja alahengitysteiden oireet, kuten hengityksen vingunta, ilmaantuivat parin-kolmen päivän päästä.

Siitepölypiikin jälkeen oireet jäivät korkeammalle tasolle useaksi päiväksi, vaikka altistus väheni esimerkiksi sateen vuoksi. Uusi siitepölypiikki lisäsi jälleen oireita.

APTA, The Influence of Air Pollution, Pollen and Ambient Temperature on Asthma and Allergies in Changing Climate -hanke on Suomen Akatemian rahoittama tutkimusprojekti, johon osallistuu Oulun yliopistosta ympäristöterveyden ja maantieteen tutkijoita sekä professori Jaakko Kukkosen ryhmä Ilmatieteen laitokselta.

Heinien siitepölyä vähemmän urbaanilla alueella

APTA-projektissa maantieteilijät ja ympäristöterveyden tutkijat mittasivat siitepölypitoisuuksia hengityskorkeudelta ja suhteuttivat tuloksia maankäyttöön.

”Meillä oli pääkaupunkiseudulla 16 mittauspistettä, joista keräsimme dataa koivun ja heinän siitepölyjen pitoisuuksista puolentoista metrin korkeudelta”, kertoo dosentti Timo Hugg ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimusyksikkö CERH:stä.

Yhteistyö maantieteilijöiden kanssa tuo ympäristöterveyden tutkijoille avuksi maankäyttöaineistot ja paikkatietomenetelmät, joiden avulla voidaan mallintaa ja ennustaa siitepölyn määrää paikallisesti ja alueellisesti.

Oulun yliopiston luonnonmaantieteen professori Jan Hjortin johtamassa ryhmässä mallinnettiin urbaanigradientilta saatuja siitepölyjen mittaustuloksia suhteessa maankäyttöön ja muihin ympäristömuuttujiin.

”Maankäytöllä on selvä vaikutus heinien siitepölyn määrään hengitysilmassa: mitä urbaanimpi ympäristö, sitä vähemmän heinien siitepölyä on ilmassa”, Hugg ja Hjort kertovat yhteistyön tuloksista.

Helsingin keskustan ja Espoon välillä löytyi keskimäärin suuria eroja heinien siitepölymäärissä. Kantakaupungissa on heinien kukinta-aikaan muutama hiukkanen kuutiometrissä ilmaa, Espoon laitamilla kymmeniä hiukkasia.

”Allergisten oireiden laukaisukynnys on muutama kymmenen siitepölyhiukkasta ilmakuutiometriä kohden. Teoreettisesti kaupunkien keskusta-alueet voisivat tarjota heinien siitepölyistä kärsiville pakopaikan,” Timo Hugg sanoo.

Vuorokaudenaikainen vaihtelu oli myös selvää, sillä aamuisin siitepölyä oli ilmassa huomattavasti vähemmän kuin iltapäivällä. Lämpötilan noustessa myös siitepölyn määrä kasvoi.

Koivun siitepölyä ei sen sijaan pääse pakoon edes kaupunkimaisessa ympäristössä.

”Kukinnan huippukaudella koivun siitepölyä voi olla yli 1000 hiukkasta ilmakuutiossa jopa kaupunkien keskustoissa. Kun keväisin ilmassa on siitepölyjen lisäksi epäorgaanisia hiukkasia ja -yhdisteitä, kuten katupölyä ja ilmansaasteita, on tämä cocktail vaarallinen astmaatikoille ja allergikoille”, Timo Hugg kertoo.

 

Siitepölyennusteet tehdään Turussa

Koivun siitepöly on yksi tärkeimmistä allergiaa aiheuttavista siitepölyistä, ja allergikoille tämä kevät voi olla erityisen vaikea - koivulle povataan raisua kukintaa, sillä viime kesän olosuhteet olivat kukka-aiheiden kehittymisen kannalta suotuisat.

Mutta miten ilman siitepölyjen määrää tutkitaan, ja miten datasta tehdään ennusteita? Annika Saarto johtaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikköä, joka vastaa siitepölyennusteista. Yksikkö oli myös mukana APTA-hankkeessa.

”Meillä on ympäri Suomea yhdeksän havaintopistettä, joista siitepölydataa kerätään Burkard-keräimellä. Laitteen liimanauha liikkuu kaksi millimetriä tunnissa, ja siihen tarttuva siitepöly analysoidaan kahden tunnin aikaikkunalla”, Saarto kertoo.

Burkard-keräimet sijoitetaan noin 15 metrin korkeudelle maanpinnasta. Yksi siitepölykeräin sijaitsee muuten Oulun yliopiston katolla Linnanmaalla.

Siitepölykaudella liimanauha vaihdetaan kaksi kertaa viikossa ja lähetetään Turkuun analysoitavaksi. Siellä nauhat käsitellään laboratoriossa, siitepölyt lasketaan mikroskoopilla ja tuloksen perusteella määritetään siitepölyhiukkasten määrä ilmakuutiota kohti.

”Käytämme Ilmatieteen laitoksen sääennusteita ja siitepölyjen leviämismalleja pohjana, kun teemme siitepölyennusteita”, Saarto kertoo.

Kaukokulkeuma on otettava ennusteissa huomioon, sillä tuulten mukana meille kulkeutuu siitepölyä Keski- ja jopa Etelä-Euroopasta asti. Jos etelätuuli puhaltaa koivun kukkiessa Etelä-Suomessa, saattavat lappilaisetkin saada allergiaoireita, vaikka kukinta ei olisi pohjoisessa vielä alkanut.

Teksti: Satu Räsänen

Pääkuva: Mikko Törmänen

 

 

 

Viimeksi päivitetty: 29.5.2019