Unelmana diplomi-insinöörin tutkinto

Aloitin prosessilla 1986. Olin jo lukiossa halunnut DI:ksi, vaan en uskaltanut hakea. Niin ajauduin hakemaan pelkillä papereilla sinne, mihin se oli mahdollista. Sain paikan viiden yliopiston luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Valitsin Oulun, koska olin syntynyt siellä, vaikka jo vuosikkaana muutin toisaalle. Fysikaalisista tieteistä biofysiikka kuulosti hyvältä. Niinpä minä  ja seitsemän nuorta miestä aloitimme biofysiikan opinnot. Vuosikurssistani vain kaksi valmistui.

Omalla kohdalla kolmantena vuonna kypsyi ajatus sittenkin pyrkiä teknilliseen tiedekuntaan.

Niinpä Meksikon futiksen MM-kisojen ja kesätöiden lomassa luin siskoni lukion kirjat ja kävin pääsykokeissa. Pääsin ja toteutin unelmani.
Sain osan opinnoista hyväksiluettua. Olisin ehkä voinut valmistua nopeastikin, vaan Prosessikilta, Teekkariyhdistys, Ylioppilasapu, PSOAS ja ylioppilaskunta sekä osasto- ja tiedekuntaneuvostot veivät mennessään. Kiitos professorini jätin SYL:n väliin ja palasin opintojen pariin. Tein diplomityöni Hollannissa ja taisin olla ensimmäisiä, joka kirjoitti dippatyön englanniksi

Viimeksi päivitetty: 12.8.2019