Arktinen tutkimus löysi kulttuuriantropologin

Arktiselta tutkijalta vaaditaan erilaista luonnetta, sanoo New Yorkista Ouluun päätynyt kulttuuriantropologian yliopistonlehtori Roger Norum.

”Arktinen tutkimus löysi minut eikä toisinpäin”, muistelee kulttuuriantropologian yliopistonlehtori ja maantieteen dosentti Roger Norum. Hänen sinnikäs kiinnostuksensa sitä kohtaan, kuinka ihmiset kokevat ympäristönsä, on johdattanut hänet kotikaupungistaan New Yorkista Oxfordiin ja lopulta Ouluun. Oulussa hän tuntee viimein voivansa tehdä sellaista tutkimusta kuin itse haluaa.

Kasvaessaan New Yorkin esikaupungissa Roger Norum aina toivoi olevansa kiinnostavampi kuin oli. Monikulttuurillisessa naapurustossa häntä ympäröivät ystävät, joilla oli siteitä johonkin muuhun maailmankolkkaan Yhdysvaltojen lisäksi. Hän itse ei tuntenut yhteyttä muuhun kuin arkipäiväiseen ympäristöönsä.

Norumin kiinnostus sitä kohtaan, miten ihmiset kokevat kuuluvansa ympäristöön, johdatti hänet akateemiselle uralle antropologian saralla. Hän työskentelee nyt kulttuuriantropologian yliopistonlehtorina Oulun yliopistossa.

Antropologian rajattomat mahdollisuudet

Norum ei ollut ollenkaan varma, mille tielle lähtisi valmistuttuaan yhdysvaltalaisesta Cornellin yliopistosta pääaineenaan arabian ja turkin kieli ja yhteiskunta. Hän oli hyvin kiinnostunut eri kielistä ja kulttuureista. Selkeää unelmatyötä hänellä ei kuitenkaan ollut. Seuraavien vuosien aikana hänellä oli monen monta ”randomia työtä”, kuten hän itse asiaa kuvaa.

”Työskentelin sijoituspankissa, UNICEF:ssa, kääntäjänä, matkakirjailijana… Aloitin myös nettifirman ystävieni kanssa, kun olin 22 vuotta vanha. Silloinkin, kun olin tavallisissa päivätöissä, karkasin aina mahdollisuuden tullen matkustamaan ympäri maailmaa, yleensä täysin umpimähkäiseen määränpäähän, josta en tiennyt mitään. Minulle selkeni, että halusin työn, jossa voisin matkustaa ja tavallaan olla jossain, minne en kuulunut”, Norum muistelee.

Liike-elämä ei tuntunut olevan Norumille oikea paikka, vaikka se olikin ollut mielenkiintoinen kokemus. Kolmenkymmenen ikävuoden alkaessa lähestyä Norum alkoi tuntea halua palata akateemiseen maailmaan. Tohtorikoulu alkoi tuntua houkuttelevalta ajatukselta. Hän ei kuitenkaan ollut varma, mitä ainetta opiskelisi.

”Eräänä päivänä lounastin serkkuni kanssa Bosnissa. Serkkuni on Aasian tutkimuksen professori. Hän ehdotti, että lähtisin opiskelemaan antropologiaa. En ollut tätä alaa harkinnutkaan mutta se tuntui tuovan yhteen monia kiinnostuksen kohteitani, kuten kirjallisuus, kielet ja historia sekä ihmisten liikkuvuuteen ja globalisaatioon liittyvät ajatukset.”

Norum hyväksyttiin yhden vuoden mittaiseen sosiaaliantropologian maisteriohjelmaan Oxfordin yliopistoon. Siellä hän löysi identiteettinsä antropologina. Hän jäi Oxfordiin kymmeneksi vuodeksi ja kirjoitti siellä myös tohtorintutkintonsa. Aiheena hänellä olivat länsimaiset asukkaat Nepalissa. Tutkimuksessaan hän syventyi siihen, mitä tarkoittaa kuulua johonkin paikkaan vain hetkellisesti.

”Antropologia on oppiaine, joka antaa tutkia mitä vain, jota pitää mielenkiintoisena”, Norum sanoo.

”Olen mieltynyt erityisesti sosiaaliseen antropologiaan, koska se auttaa näkemään itsensä ja muut uudella tavalla. Se antaa upealla tavalla etäisyyttä niihin asioihin, jotka tunnet.”

 

Miksi Arktis?

Norum muutti Ouluun pysyvästi vuonna 2019. Hänet nimitettiin kulttuuriantropologian yliopistonlehtoriksi ja maantieteen dosentiksi. Oulussa hänen tutkimuksensa on pääasiassa käsitellyt arktisia ja pohjoisia teemoja. Hän on erikoistunut etenkin Fennoskandian tutkimukseen. ”Aktinen tutkimus löysi minut eikä toisinpäin”, Norum muistelee.

Norum kiinnostui pohjoisista aiheista ensimmäistä kertaa ennen kuin oli löytänyt antropologian oppiaineen. Opiskelunsa alkuvuosina hän vietti vaihtovuoden Tromssan yliopistossa Norjassa ja toimiessaan sivutoimisena matkakirjailijana hän kirjoitti opaskirjoja muun muassa Tanskaan, Suomeen ja Huippuvuorille matkaaville. Tohtorintutkintonsa jälkeen Norum tutki brittiläisen Leedsin yliopiston projektissa arktisen turismin käytäntöjä ja representaatioita ja niiden yhteyttä ympäristön muutokseen.

”Kun muutin Suomeen, melkein tuntui kuin olisin palannut menneisyyteen. Lähdettyäni tohtorikoulusta olen enenevässä määrin ollut kiinnostunut arktisista ja pohjoisista maailmankolkista. Vuosien takaiset suomen kielen opintoni ovat olleet hyödyksi. Olen myös mielissäni, että nyt tutkimuskenttäni avautuu heti takapihaltani.”

Norumin mielestä monien arktisten alueiden syrjäisyys tekee niistä mielenkiintoisen ja ainutlaatuisen tutkimuskohteen. Lisäksi hän arvostaa Arktiksen yhä globaalimpaa luonnetta. Ilmastonmuutoksen myötä liikkuvuus Arktikseen ja sieltä pois on lisääntynyt.

Norum kuvailee muiden arktisten tutkijoiden tapaamisen olevan yksi hänen työnsä kohokohtia.

”Arktista tutkivat ihmiset ovat hyvin mielenkiintoisia ja vähän erilaisia. Viettääkseen aikaa kylmässä erämaassa pitää ollakin vähän erilainen luonne. Tuntuu, että olen löytänyt oman heimoni.”

 

Luovaa työtä

Norum luettelee kolme nykyistä tutkimustaan kuvailevaa teemaa: ympäristö, infrastruktuuri ja sosiaalisuus. Yleisteemana tutkimuksessaan hän pitää kysymystä siitä, kuinka ympäristö ja infrastruktuuri vaikuttavat ihmisten sosiaalisuuteen. Hän tarkastelee kysymystä sekä mediakäytäntöjen että kulttuuriprosessien kautta.

Tällä hetkellä Norumilla on monta rautaa tulessa. Hän kirjoittaa kollegansa kanssa kirjaa kokemustaloudesta. Toisen kollegan kanssa hän on osa projektia, joka koskee merenalaisia kaapeliverkostoja arktisilla alueilla.

Yksi Norumin projekteista oli Arctic Interaction and Global Change -profilaation rahoittama. Metodologinen pilottiprojekti toi yhteen monia antropologeja. Projekti liittyi empatian ja ympäristön teemoihin ja käsitteli tapoja, joilla eri eliöiden perspektiivejä voidaan välittää. Pieniä VR (Virtual Reality) -kameroita käyttäen ympäristöä kuvattiin eri perspektiiveistä. Näkökulmina toimivat muun muassa metsästäjän ja poron näkemys ympäristöstä. Norum selittää, että projekti liittyi erityisesti maankäytön suunnitteluun ja luonnonsuojeluun. Tutkijat esittivät kysymyksen siitä, vaikuttaako luonnon näkeminen eri näkökulmista ihmisten näkemyksiin ympäristöstä ja siihen, miten he sitä arvostavat.

Norum on hyvin kiitollinen Oulun yliopiston antamasta tuesta hänen kokeellisen, luovan tutkimuksensa toteuttamiseksi. Hän nauttii yliopiston hänelle suomasta vapaudesta. Tällainen vapaus onkin hänen mielestään nykyään harvinaista korkeakouluissa.

”Monissa suuremmissa ja byrokraattisemmissa yliopistoissa riskinottoa ei juuri rohkaista. Tutkimuksen ja sen aiheen yliopistolle tuoman hyödyn korostaminen on usein keskiössä. Monissa edellisissä instituutioissani akateeminen kulttuuri on varsin konservatiivinen sen suhteen, mitä tutkimusta rahoitetaan, vaikka usein puhutaankin rohkeudesta ja innovatiivisuudesta. Mutta jos Suomessa osoittaa olevansa lupaava ja utelias, joku kyllä huomaa sinut ja ottaa riskin kanssasi”, Norum sanoo.

Tulevaisuuttaan Norum odottaa avoimin mielin. Hän haluaisi laajentaa ympäristökeskeistä tutkimustaan itään, etenkin Aasiaa kohti, ja auttaa kasvattamaan Oulun yliopiston akateemista brändiä kansainvälisesti. Hänen monipuoliset intressinsä ovat vieneet hänet ympäri maailman ja vievät luultavasti jatkossakin.

Teksti: Raita Niva

 

Pääkuva: Roger Norum

 

Viimeksi päivitetty: 5.1.2021