Avajaistunnelmia vuonna 1959.

”Pohjois-Suomi ei enää ole kohtalo, jota on paettava, vaan kutsumus” – yliopistoyhteisön merkitys korostui avajaisissa

Akateeminen vuosi avattiin maanantaina 2.9. yli 400 juhlavieraan voimin. Yliopiston 60-vuotisjuhlaa vietettiin sekä menneitä muistellen että tulevaisuuteen katsellen.

Oulun yliopiston lukuvuoden avajaisissa palattiin maanantaina yliopiston ensimmäisten avajaisten tunnelmiin. 60 vuoden takaiset ensimmäiset avajaiset olivat suurtapahtuma nykyiselläkin mittapuulla. Ynnin juhlasaliin kokoontui 1200 henkeä, tilaisuus televisioitiin 700 kaupunkilaiselle Oulun lyseoon ja suuri joukko kansalaisia kuunteli tilaisuutta radiosta. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen kunnioittivat juhlaa läsnäolollaan, ja pääkaupunkiseudulta järjestettiin lisäyhteyksiä juhlavieraita varten.

Yliopiston perustaminen oli valtava ponnistus, jonka onnistumiseen vaikuttivat muun muassa Oulun Korkeakouluseura ja opetusministeri Kerttu Saalasti.

”Pääkaupunkiseudulla ja vanhoissa opinahjoissa vastustettiin ankarasti resurssien jakamista näin kauas pohjoiseen”, kertasi rehtori Jouko Niinimäki.

Useat hallituksen ministerit jarruttivat hanketta, ja Suomen Kuvalehdessä ivattiin avoimesti ”elinkelvotonta kääpiöyliopistoa”.

Kun poliittisessa vaikuttamisessa lopulta onnistuttiin, ensimmäinen rehtori Pentti Kaitera saattoi lokakuun 1959 avajaisissa huokaista helpotuksesta:

”Pohjois-Suomi ei enää ole kohtalo, jota on paettava, vaan kutsumus, joka antaa ei vain paikallisia tai kansallisia vaan yleismaailmallisia ja yli vuosisatojen ulottuvia elämäntehtäviä.”

Alojen kirjo laajeni vähitellen

Oulun yliopisto aloitti toimintansa matematiikan ja biologian opintosuunnilla sekä arkkitehti-, rakennusinsinööri- ja teollisuusinsinöörikoulutuksilla. Teknillinen, luonnontieteellinen ja lääketieteellinen koulutus sekä opettajankoulutus nähtiin tärkeinä Pohjois-Suomen työvoimapulan helpottajina.

Alusta asti oli selvää, että yliopiston toiminta tulisi laajenemaan myös uusille aloille. Humanistisia tieteitä pidettiin tärkeänä perustana yliopistolle, yhteiskunnalle ja sivistykselle. 1960-luvun aikana yliopisto avasi lääketieteen ja kansantaloustieteen koulutuksen sekä opettajankoulutuksen. Filosofisessa tiedekunnassa alkoi humanistinen opintosuunta.

Oulun ihmeenä tunnettu ajanjakso alkoi parikymmentä vuotta myöhemmin. 1990-luvulla yliopisto lisäsi merkittävästi sähkötekniikan ja tietojenkäsittelyopin sisäänottoja vastatakseen teknologiabuumin työvoimatarpeeseen. Teknologiateollisuuden voimakas kehitys alueella tuki yliopiston kehitystä aina vuosien 2009­–2013 rakennemuutokseen asti.

”Rakennemuutos oli raju ja nopea, mutta niin oli siitä toipuminenkin”, Niinimäki sanoi.

Tällä hetkellä tieto- ja viestintäteknologian ala työllistää jo enemmän työntekijöitä kuin Nokia-vetoisina huippuvuosina, ja innostuneimmat ovat alkaneet puhua Oulun uudesta ihmeestä.

Oulun yliopisto nousi arvostetulla Shanghain yliopistolistalla kuluvana syksynä sijavälille 301–400, ja yliopisto sijoittuu Suomen yliopistojen joukossa jaetulle toiselle tilalle.

”Oulun yliopisto on korkeatasoinen tutkimusyliopisto, joka osallistuu strategiansa mukaisesti globaalien haasteiden ratkaisuun YK:n kestävän kehityksen agendan mukaisesti”, Niinimäki sanoi.

Yliopistolla on tärkeä tehtävä tulevaisuudessakin

Valtiosihteeri Tuomo Puumala totesi puheessaan, että nykyisessä ”totuuden jälkeisessä ajassa” tiede joutuu todistamaan oman olemassaolonsa jatkuvasti. Hän nosti esiin yliopiston kolmannen tehtävän yhteiskunnan palvelijana: yliopistojen tulee etsiä ratkaisuja vaikeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin yhdessä valtiovallan kanssa.

Oulun yliopiston kunniatohtori, UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen pitää yliopistoa tärkeänä ratkaisujen etsijänä. Yliopistolla pitää olla rohkeutta etsiä uutta, ottaa riskejä ja muuttaa lupaukset tuloksiksi. Pysyttelemällä vähintään kolme askelta yhteiskunnan edellä ratkaisut ovat valmiita silloin, kun niille on todellinen tarve.

”Samalla tavalla kuin 60 vuotta sitten yliopistolla katsottiin tulevaisuuteen, pitää se tehdä myös tänään”, Pesonen totesi.

Elämä voi muuttua yliopistossa

Oulun yliopisto on tärkeä paitsi yhteiskunnalle, myös yksilölle. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula korosti Oulun yliopiston merkitystä koulutuksen saavutettavuuden kannalta. Hänen omalla mummullaan, kuten monella muullakaan aikansa pohjoissuomalaisella nuorella, ei ollut mahdollisuutta kouluttautua kiitettävistä arvosanoista huolimatta.

”Vaikka olen itse saanut kasvaa sillä samaisella maatilalla, jolla mummuni kasvoi, minun mahdollisuuteni ovat alusta alkaen olleet aivan erit. Oulun yliopiston perustaminen mahdollisti sen, että myös meillä pohjoisen nuorilla on mahdollisuus koulutukseen”, Putula kertoi.

Useat puhujat muistelivat Oulun yliopiston merkitystä omalle elämälleen. Yliopisto on ollut paitsi tärkeä virstanpylväs koulutuksen ja työuran kannalta, myös näyttämö elämän tärkeille hetkille.

”Juuri tässä kuppilassa alkoi kahden opiskelijan, Annen ja Jussin, elämän yhteinen taival”, Pesonen hymyili.

”Oo siellä jossain mun” lauloi Oulun ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeia.

Vuonna 1959 opintonsa aloittaneita saapui avajaisiin kutsuvieraina, ja heidät kukitettiin tilaisuuden loppupuolella.

Rehtorin avajaispuheen, alumnin juhlapuheen ja opiskelijan tervehdyksen voi lukea kokonaisuudessaan täällä. Avajaisten videotallenne löytyy Vimeosta. Avajaistunnelmia voi katsoa sosiaalisesta mediasta tunnisteilla #unioulu ja #forthenextgeneration.

Lisää kuvia avajaisjuhlasta

Viimeksi päivitetty: 11.9.2019