Kohorttiaineistosta uutta tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksista

Ikäkausitutkimuksella uutta tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksista

On tuttua, että äidin tupakointi raskauden aikana vaikuttaa lapsen terveyteen monella tavalla. Laajassa syntymäkohorttitutkimuksessa on käynyt ilmi, että äidin tupakoinnilla on vaikutusta myös lapsen tuki- ja liikuntaelinperäisen kivun kokemiseen teini-ikäisenä.

Oulun yliopistossa tehtiin 1960-luvulla historiaa: lähes kaikki vuonna 1966 syntyneet pohjoissuomalaiset vauvat ja heidän äitinsä kävivät läpi laajat terveystutkimukset, jotka on uusittu 10–15 vuoden välein. Samanlainen syntymäkohorttitutkimus aloitettiin uudelleen vuosina 1985–1986 syntyneille vauvoille ja heidän äideilleen.

Laaja aineisto tarjoaa ehtymättömän lähteen tutkijoille. Aineiston pohjalta on tehty pitkästi toistatuhatta tieteellistä artikkelia, joita on käytetty laadittaessa käypähoitosuosituksia ja sovellettu lääketieteessä monin tavoin. Näin laajat joukkotutkimukset ovat harvinaisia jopa maailmanlaajuisesti, joten aineistoa käyttävätkin tutkijat eri puolilla maailmaa.

Aineiston pohjalta on saatu runsaasti uutta tietoa muun muassa silmä- ja ihosairauksista, diabeteksesta, hammaslääketieteen alalta, gynekologiasta ja psyykkisistä sairauksista.

Professori Jaro Karppinen Oulun yliopistosta on käyttänyt syntymäkohorttiaineistoja tuki- ja liikuntaelinsairauksien tutkimuksissaan jo lähes kaksikymmentä vuotta. Karppisen tutkimusryhmä otti 2000-luvun alussa nuoremman kohortin väestöstä noin 2000 henkilön otoksen, jolle tehtiin lisäkysymyksiä ja osalle (noin 550 osallistujaa) alaselän magneettikuvaukset. Syntyi Oulu Back Study -tutkimus. Hieman myöhemmin vanhemmasta kohortista kuvattiin noin 1500 henkilöä magneetilla keskimäärin 47 vuoden iässä.

“Isoja väestöpohjaisia magneettikuvaustutkimuksia ei ollut tehty juurikaan maailmassa aiemmin”, Karppinen kertoo. “Niiden myötä on avautunut uusia mielenkiintoisia tutkimuslinjoja.”

Elintavoilla yhteys kipuun

Yksi tutkimuslinja on kartoittanut selkärangan nikamien kokoon liittyviä tekijöitä elämänkaaren eri vaiheissa. Taustalla on tieto, että nikamien koko korreloi niiden lujuuteen: mitä pienemmät nikamat, sitä alttiimpia ne ovat murtumille. Kohorttiaineiston avulla on esimerkiksi kyetty osoittamaan, että liikunnallisuus, tärinälajien harrastaminen ja riittävä kalsiuminsaanti liittyvät suurempaan nikamakokoon ja siten parempaan nikamaterveyteen erityisesti naisilla. Lisäksi sukupuolesta riippumatta varhaisella kasvulla on merkitystä nikamien kokoon:

“Jos lapsi kasvaa pienenä nopeasti, se ennustaa suurempaa nikamien kokoa.”

“Nuoremmassa kohortissa on tullut esille muun muassa, että äidin raskauden aikainen tupakointi on selkeästi yhteydessä jälkeläisten tuki- ja liikuntaelimistön kipuihin teini-iässä. Löydös liittyy todennäköisesti sikiön aivojen kehityshäiriöön. Kun sikiön aivotumakkeet eivät kehity normaalisti, se vaikuttaa kipujen kokemiseen.”

Myös henkilön oma tupakointi lisää selkäkipujen todennäköisyyttä, Karppinen muistuttaa.

Elämäntapatekijät ja psykososiaaliset tekijät vaikuttavat kivun kokemiseen. Eveliina Heikkala väittelee vuoden 2020 alussa aiheesta. Hän tutkii 16-vuotiaiden elämäntapatekijöiden kasaantumista nuoremmassa syntymäkohortissa: muun muassa unihäiriöitä, tupakointia, liikunta-aktiivisuuta, käyttäytymishäiriöitä ja masentuneisuutta.

“Riskitekijöiden kasaantuminen on yhteydessä monipaikkaiseen kipuun 16–18 vuoden iässä ja lisäksi se on yhteydessä myös työttömyyteen ja jopa varhaisiin eläkkeisiin.”

“Meidän pitäisi pystyä satsaamaan 16-vuotiaisiin nuoriin. Kun silloin saadaan huonot pelimerkit, on todella suuri riski syrjäytymiselle”, professori Karppinen pohtii.

Väärää hoitoa selkäsairauksiin

Professori Jaro Karppisen vetämä kohorttitutkimus tuki- ja liikuntaelinsairauksista on paljastanut senkin, että poikkeavia kuvantamislöydöksiä löytyy runsaasti myös oireettomilla. Käytännön hoitotyöhön tämä antaa eväitä siihen, etteivät terveydenhuollon ammattilaiset antaisi turhaan hälyttäviä viestejä potilaille poikkeavista rappeumaperäisistä kuvantamislöydöksistä. Löydökset saattavat olla merkitykseltään olemattomia eivätkä missään yhteydessä potilaiden oireisiin:

“Lääkärin ei pitäisi kertoa potilaalleen magneettikuvan poikkeavasta löydöksestä silloin, kun hän ei ole varma löydöksen merkityksestä. Se vähentäisi potilaiden tuskaa. Olen nähnyt huonoja esimerkkejä siitä, että terveydenhuollon ammattilainen on suurennellut potilaiden rappeumaperäisten kuvantamislöydösten merkitystä, jolloin ihminen on alkanut varoa selkäänsä. Jos hän olisi uskaltanut käyttää selkää ja elää normaalisti, hän olisi todennäköisesti pärjännyt paljon paremmin.”

Tulossa oleva tekoälypohjainen kuvien tulkinta auttaa todennäköisesti jatkossa potilasta saamaan kuvantamistutkimuksista luotettavaa tietoa. Tekoälypohjaisella kuvien analyysillä voidaan hyödyntää väestöpohjaisia aineistoja, ja niiden avulla potilas pystyy suhteuttamaan omat kuvantamislöydöksensä vastaavan ikäisten henkilöiden löydöksiin.

“Poikkeavien kuvantamislöydösten runsaus myös oireettomilla on tuotu vahvasti näkyviin myös käypähoito-suosituksiin”, Karppinen kertoo. Kuvantamislöydösten problematiikkaa ja kuvien oikeanlaista tulkintaa on tuotu myös terveydenhuollon koulutukseen.

Seuraavaksi huomio suolistoflooraan

Jatkossa Oulun syntymäkohorttiaineistoja hyödynnetään muun muassa tuki - ja liikuntaelinsairauksien geneettisten tekijöiden tutkimisessa. Myös suoliston bakteeriflooran analytiikka voi avata uusia näkymiä tuki- ja liikuntaelinsairauksien tutkimuksessa.

“Ravinto on yllättävän tärkeä asia. Yksipuolisen ravinnon on arveltu olevan merkittävä kroonisten sairauksien aiheuttaja”, professori Jaro Karppinen kertoo.

Teksti: Raija Tuominen

Viimeksi päivitetty: 5.8.2019