Koneen Säätiöltä lähes 1,4 miljoonaa apurahoina Oulun yliopistoon

Kuusi saajaa Oulun yliopistosta sai Koneen Säätiöltä yhteensä 1 349 000 euroa apurahoina tieteelliseen tutkimukseen ja taiteelliseen toimintaan.

KM, väitöskirjatutkija Marjo Laitala ja työryhmä
386 000 €
”Hiljaisen kansan äänet, remontoidut kehot”. Viitottu muistitieto kuurojen lähihistoriasta – tieteen ja taiteen dialogia yli aistien

Tieteen ja taiteen yhdistävä kolmivuotinen hanke koostuu kahdesta osasta: ryhmä tutkii eri-ikäisten suomalaisten kuurojen lapsuus- ja koulukokemuksia ja niihin perustuen tuotetaan musiikin ja median avulla uudenlaista dialogia kuurojen ja kuulevien välille. Hanke perustuu kuurojen ja kuulevien kohtaamisiin sekä tutkimuksen- että musiikintekijöinä. Viittomakielistä muistitietoa kerätään yhteistyössä kuurojen yhteisöjen kanssa ja ”perinteisempien” tuotosten – tieteelliset artikkelit, historiateos – lisäksi tutkimustietoa popularisoidaan pod/vodcasteiksi ja se jalostuu myös lauluksi ja musiikkivideoksi.

Hankkeen tutkimusosuus muodostuu neljästä osasta. Niissä tutkitaan kuurojen kokemuksia koulunkäynnistä kuurojen lasten sisäoppilaitoksissa ja lapsuudesta kuurojen tai kuulevien vanhempien perheessä, kuurojen musiikinopetusta sekä kuuroille eri vuosikymmenten aikana tehtyjä korvaleikkauksia. Etnografiaa kehittävä osatutkimus puolestaan paneutuu metodologisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin kuurojen ja kuulevien tutkijoiden välisessä dialogissa.

Kuurojen kokemushistoriaa lähestytään hankkeessa kehollisuuden näkökulmasta. Hanke kiinnittyy kriittisyyttä painottaviin tutkimusvirtauksiin kyseenalaistaen ja purkaen ihmiskeholle asetettuja normatiivisia odotuksia ja alistavia käytänteitä.

Hanke kääntää ajatuksen kuuroudesta esteenä päälaelleen ja pohtii, mitä kuurot voivat ”opettaa” kuuleville yhteisestä maailmastamme. Katsomme tietoisesti toisin, lähestymme kuuroutta vahvuutena ja uutena näkökulmana tarkastella ääntä, musiikkia sekä musiikkikasvatusta ja sen käytäntöjä laajemmin. Kuurojen kokemustieto voi antaa myös kuuleville tuoreita oivalluksia musiikin moniulotteisuudesta ja -aistillisuudesta.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Laitala Marjo, Ahonen Outi, Sutela Katja


FT, dosentti Olli Loukola
172 800 €
Kimalaisten älykkyyden moninainen merkitys

Ongelmanratkaisukykyä vaativat kukat eivät ole kimalaisten ja muiden pölyttäjien suurin ongelma luonnossa, vaan luonnonvaraisten kukkien ja pesäpaikkojen väheneminen muun muassa kaupunkikehityksen ja tehomaatalouden laajentumisen, lisääntyneen torjunta-aineiden käytön ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Koska kyseiset maailmanlaajuiset ongelmat ovat ihmisten tuottamia, on myös meidän vastuunamme ratkaista nämä ongelmat.

Tämän poikkitieteellisen hankkeen tavoitteena on tuottaa uutta kokeellista tietoa kimalaisten kognitiivisista kyvyistä yhdistämällä käyttäytymisekologian, vertailevan kognition, farmakologian ja automaatiotekniikan alan menetelmiä innovatiivisella tavalla. Hankkeen jälkeen tiedämme miten kimalaiset viestivät positiivisia tunnetilojaan elekielen avulla toisilleen. Lisäksi selviää, kokevatko kimalaiset ahaa-elämyksiä ongelmanratkaisutilanteissa eli kykenevätkö ne yhdistelemään aiemmin opittua tietoa uusissa tilanteissa. Tulokset kimalaisten nokkeluudesta ja ihmismäisestä käyttäytymisestä tulevat epäilemättä herättämään vilkasta keskustelua niin tutkijoiden kuin kansalaisten keskuudessa.

Hyönteisten tunnetilojen, elekielen ja älykkyyden konkretisointi ravistaa rohkeasti ihmiskeskeistä maailmankuvaamme ja näkemystämme hyönteisistä ja muista selkärangattomista eläimistä. Uusi tieto ei pelkästään tiputa ihmistä ”luomakunnan kruunun” asemasta, mutta luo ymmärrystä ja siten myös myötämielisyyttä hyönteisten suojelua kohtaan. Tämä on erityisen tärkeää ja ajankohtaista, koska kiihtyvä maailmanlaajuinen hyönteiskato vaatii asennemuutosta ja välittömiä toimia.
 

Väitöskirjatutkija Priyanka Trivedi
30 000 €
Luonnonmarjojen sisältämien vahojen bioaktiivisuuden tutkimukseen ja väitöskirjan viimeistelyyn aiheena ”Composition, bioactivity and effect of environmental factors on cuticular wax of bilberry”.


FT Emma Vatka
132 600 €
Muuttuviin olosuhteisiin sopeutuminen ja sukusiitosheikkouden ehkäisy luonnonpopulaatioissa

Hankkeen tavoitteena on vastata viiteen tutkimuskysymykseen:
1) Miten ympäristöolosuhteiden muutos vaikuttaa perinnöllisen muuntelun ilmenemiseen?
2) Miten ympäristöolosuhteiden muutos vaikuttaa ominaisuuksiin kohdistuvaan luonnonvalintaan?
3) Onko havaittu ilmiasun muutos ilmiasun joustavuutta vai mikroevoluutiota?
4) Miten sukusiitosheikkous ilmenee luonnonpopulaatioissa?
5) Voiko neutraaleihin ominaisuuksiin perustuva parinvalinta estää sukusiitosheikkoutta?
Yhtenä tavoitteena on pitkäaikaistutkimuksen jatkaminen Oulussa.

Tutkimuksessa hyödynnetään harvinaisia pitkäaikaisaineistoja yksilöllisesti merkityistä linnuista. Siinä käytetään uutta tilastollista työkalua, jolla tarkastellaan perinnöllisen muuntelun määrän muuttumista ympäristötekijän myötä, sekä käytetään yleistettyjä lineaarisia sekamalleja, animal model -metodologiaa ja teoreettista simulaatiomallintamista.

Hankkeella on potentiaalia tuottaa harvinaislaatuisia tuloksia evolutiivisen muutoksen todentamiseksi. Tulokset auttavat ymmärtämään luonnon tapaa ja kykyä sopeutua muutoksiin. Hankkeen puitteissa mm. kehitetään monialaisesti uutta tilastollista analyysimenetelmää. Siinä tuodaan esiin uudenlainen tapa tarkastella sukusiitosheikkouden välttämistä. Hanke pohjautuu vuosikymmenten aikana tuotettuihin arvokkaisiin pitkäaikaisaineistoihin ja mahdollistaa niiden keruun jatkamisen.


Dosentti, akatemiatutkija Kaisa Vehkalahti ja työryhmä
284 000 €
Minun maaseutuni. Ylisukupolvisuus, paikka ja sukupuoli suomalaisten maaseutusuhteen rakentajina

Minun maaseutuni -tutkimushanke kiinnittää huomion maaseutuun liitettyjen kokemusten, muistojen ja merkitysten moninaisuuteen. Hanke tuottaa kokemushistoriallista tietoa suomalaisten maaseutusuhteen muutoksista 1990–2020-luvuilla. Tutkimus monipuolistaa asumisen ja muuttoliikkeiden tutkimuksessa vakiintunutta monipaikkaisuuden käsitettä huomioimalla paikkaan kuulumisen ylisukupolviset, sulkupuolittuneet ja materiaaliset ulottuvuudet.

Tutkimuksessa selvitetään, mikä merkitys paikkojen historiallisilla kerrostumilla ja niihin liittyvillä aistimuistoilla on paikkaan kiinnittymiselle eri sukupolvien elämässä. Samalla tutkimuskohteeksi asettuvat muistitietotutkimuksen aineistot, tutkimusmenetelmät ja niiden kehittäminen. Tutkimme, avaavatko erilaiset aineistot (yksilöhaastattelut, ryhmämuotoisissa ja toiminnallisissa työpajoissa tuotettu muistitieto, valokuvat ja kirjoitetut muistot) erilaisia näkökulmia kokemuksen tutkimukseen, sekä sitä, miten erilaisia aineistoja voidaan menetelmällisesti yhdistää. 

Toiminnallisissa työpajoissa osallistetaan eri-ikäisiä, niin maalla kuin kaupungissa asuvia pohtimaan suhdettaan muuttuvaan maaseutuun sekä kertomaan itse historiaansa. Hankkeessa laaditaan sekä tutkimusjulkaisuja että tuotetaan yhteistyössä Maatalousmuseo Saran kanssa henkilökohtaisia kokemuksia esiin tuova näyttely ”Minun maaseutuni”. Näyttely toimii keskeisenä välineenä hankkeen tuottaman tutkimustiedon jalkauttamisessa.

Tutkimus avaa tuoreen katseen suomalaiseen maaseutuun, ohi julkisuutta hallinneen kurjistumiskeskustelun. Maaseudulle annettujen merkitysten moniulotteisuus on jäänyt aiemmassa tutkimuksessa huomiotta. Hanke on rohkea avaus, koska suomalaisten maaseutusuhdetta ei ole aiemmin tutkittu uusmaterialistisista ja kokemushistoriallisista lähtökohdista, vaikka esim. luontoon liittyvät aistikokemukset ja ylisukupolvista muistia kantavat paikat ovat keskeisiä maaseutusuhdetta rakentavia tekijöitä.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Vanha-Similä Maria, Pöysä Ville
Muut työryhmän jäsenet: Louekari Sami


FT Tiina Äikäs ja työryhmä
343 600 €
Tehtaiden piiput kulttuuriperintönä ja identiteetin rakentajina – tieteellis-taiteellinen hanke teollisesta kulttuuriperinnöstä

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tehtaiden piippujen elinkaarta osana nykypäivän kulttuuriperintöä. Teollisuuskohteiden jäädessä rakennemuutosten takia autioiksi tehtaiden piiput nähdään usein turvallisuusriskinä, mikä on johtanut monien piippujen purkamiseen. Tehdasyhteisöjen kukoistaessa piiput ovat kuitenkin olleet yhteisön konkreettisia maamerkkejä ja symboleja elinvoimalle ja vakaudelle. 

Tutkimushankkeessa tarkastellaan tehtaiden piippujen elinkaarta uudesta näkökulmasta: osana nykypäivän kulttuuriperintöä sekä resurssina paikalliselle identiteetille. Piippukohteita hyödyntäen osallistumme kulttuuriperintökeskusteluun neljästä eri lähtökohdasta: 1) osallistavuus: tarjoamme paikkakuntalaisille mahdollisuuden osallistua tiedontuottamiseen interaktiivisen karttasovelluksen avulla, 2) yhteisöllisyys: tarkastelemme ensisijassa paikallisten ihmisten muistoja ja merkityksenantoja, 3) aineeton/aineellinen: tuomme paikkoihin liittyvien tarinoiden ja muistojen kautta yhteen aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön ja 4) taiteellinen tulkinta: paikat ja tarinat saavat uuden tulkinnan taiteen keinoin, mikä puolestaan synnyttää uusia näkökulmia teolliseen kulttuuriperintöön. 

Kolmivuotinen tieteellis-taiteellinen hanke sisältää kenttätöitä neljällä vanhalla tehdaspaikkakunnalla, poikkitieteellistä tutkimustyötä, interaktiivisen karttasovelluksen kehittämisen sekä taideprojektin, jossa haastattelumateriaalista työstetään ääniteoksia ja teksti-installaatio. Taide auttaa niin paikallisia kuin tutkijoitakin näkemään piiput uudella tavalla, jossa yhdistyvät tunteet, aistit ja muistot, ja edistää keskustelua kulttuuriperinnöstä. Tuloksista kootaan artikkeleita, näyttely, joka kiertää kohdepaikkakunnilla yhteistyössä paikallisten museoiden kanssa, sekä tietokirja.

Työryhmän jäsenet
Kuukausiapurahan saajat: Äikäs Tiina, Nurmi Suvi, Juola Marjo, Ryynänen Anne
Muut työryhmän jäsenet: Koskinen-Koivisto Eerika, Tokola Teemu

 

Viimeksi päivitetty: 11.12.2020