Luonnontilainen metsäpuro Taivalkoskella

Metsäsertifiointia tiukennettava pienvesien suojelun tehostamiseksi

Tuoreen tutkimuksen mukaan valtaosaan Suomen talousmetsistä sovellettu PEFC-sertifikaatti on suojavyöhykkeen leveyden suhteen riittämätön eikä tarjoa suojaa metsäpuroille avohakkuiden vaikutuksilta. PEFC-sertifikaatin mukaisesti suojelluissa puroissa ympäristöolot poikkesivat metsätalouden toimenpiteiden ulkopuolelle jääneistä vertailupuroista ja johtivat puroeliöstön monimuotoisuuden köyhtymiseen.

Biotalouden tehostumisen seurauksena voimistuva metsien käyttö uhkaa arvokkaita pienvesiä kuten metsäpuroja. Metsän avohakkuu on voimallinen ympäristöä muokkaava toimenpide ja sen vaikutuksia läheisiin vesistöihin pyritään minimoimaan jättämällä hakkuualan ja vesistön väliin käsittelemätön puustoinen suojavyöhyke. 

Metsien ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää käyttöä ohjaavat erilaiset metsäsertifikaatit, joista Suomessa yleisesti käytössä ovat PEFC ja FSC. Metsäsertifikaattien tarkoituksena on taata, että metsien käyttö on ekologisesti kestävää. Sertifikaatit antavat suosituksen myös suojavyöhykkeiden leveydestä. Näiden sertifikaattien soveltuvuutta metsäpurojen ja muiden pienvesien suojelussa ei ole kuitenkaan aiemmin arvioitu. 

Oulun yliopiston virtavesiekologian tutkimusryhmän tekemässä tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin PEFC- ja FSC-sertifikaattien mukaisesti suojeltuja metsäpuroja kahdella eri alueella Suomessa. Tutkimus oli osa kansainvälistä EU-rahoitteista kanadalais-ruotsalais-suomalaista yhteistyöhanketta, jonka päämääränä on tuottaa tietoa metsätalouden vaikutuksista metsäpurojen ekologiaan ja monimuotoisuuteen.  

Metsätalouden toimenpiteiltä säästyneisiin vertailupuroihin verrattuna olivat valon, lämpötilan ja ravinteiden määrät korkeampia puroissa, joiden kapeat, alle 15 metrin levyiset suojavyöhykkeet noudattelivat PEFC-metsäsertifikaatin mukaista ohjeistusta. Myös ekosysteemin toiminnan kannalta keskeisten tekijöiden kuten puun, vesisammalten ja eloperäisen aineksen määrä olivat alhaisempia PEFC-sertifikaatin mukaisissa puroissa. Muutokset puron ja läheisen rantametsän olosuhteissa johtivat purojen selkärangatonlajiston muutokseen ja monimuotoisuuden köyhtymiseen.

Noin kymmenessä prosentissa suomalaisista talousmetsistä käytössä oleva FSC-sertifikaatti on suosituksiltaan tiukempi ja edellyttää vähintään 15 metrin käsittelemätöntä suojavyöhykettä. Tutkimus osoittaa, että FSC-sertifikaatin mukaiset purot poikkesivat fysikaalisilta, kemiallisilta ja biologisilta ominaisuuksiltaan vain vähän käsittelemättömistä vertailupuroista. Tulosten perusteella voidaan vahvasti suositella FSC-sertifioinnin mukaista suojavyöhykekäytäntöä, jotta metsäpurojen ja muiden pienvesien biologisen tilan heikkeneminen voitaisiin pysäyttää.

Tutkimuksen vastuullinen tutkija, FT, dosentti Jussi Jyväsjärvi väitteli Jyväskylän yliopistosta vuonna 2011 ja työskentelee parhaillaan tutkijatohtorina Oulun yliopistossa.

Artikkeli on julkaistu arvostetussa Forest Ecology and Management -lehdessä: Jyväsjärvi, J., Koivunen, I., & Muotka, T. 2020. Does the buffer width matter: Testing the effectiveness of forest certificates in the protection of headwater stream ecosystems. Forest Ecology and Management, 478, 118532. doi.org/10.1016/j.foreco.2020.118532

 

Viimeksi päivitetty: 16.9.2020