Neljännesvuosisata lasten diabetestutkimusta

Vuosittain noin 600 alle 15-vuotiasta suomalaislasta sairastuu tyypin 1 diabetekseen. Määrä on väkilukuun suhteutettuna korkein maailmassa. DIPP-tutkimuksessa on kerätty jo 25 vuotta tietoa tekijöistä, joilla saattaa olla merkitystä lasten diabetekseen sairastumisen kannalta. Virusten epäillään olevan suuressa roolissa.

Pitkään on tiedetty, että diabeetikkolapsen sisaruksilla on myös suuri riski sairastua. Diabeteksella on siis geneettinen tausta. ”Geneettisen alttiuden lisäksi tarvitaan ympäristötekijöitä, jotka saavat diabeteksen puhkeamaan”, sanoo lastentautien professori Riitta Veijola Oulun yliopistosta ja Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Veijola on DIPP-tutkimuksesta vastaava lääkäri Suomessa.

Tyypin 1 diabetes syntyy, kun haiman kyky tuottaa insuliinia loppuu. Autoimmuunireaktiossa haiman insuliinia tuottavat solut vaurioituvat, ja kehon valkosolut alkavat muodostaa vasta-aineita. Autovasta-aineiden ilmaantuminen on merkki siitä, että lapsen riski sairastua diabetekseen on merkittävästi kohonnut.

Mikä laukaisee tämän tapahtumasarjan, on yhä osittain hämärän peitossa. Yhdeksi tekijäksi on epäilty muun muassa lehmänmaitoa. Hypoteesi kuitenkin kumottiin muutama vuosi sitten. ”Kun verrattiin lapsia, jotka eivät ensimmäisen elinvuoden aikana saaneet lainkaan lehmänmaitovalmisteita niihin, jotka käyttivät lehmänmaitoa, ei sairastuvuudessa havaittu mitään eroa 10-vuotiaaseen mennessä” Riitta Veijola kertoo.

Tällä hetkellä enterovirusten osuudesta diabeteksen kehittymisessä on saatu melko paljon tietoa. ”Ykköstyypin diabeteksessakin on ilmeisesti useita tautimuotoja, ja arvellaan, että joidenkin tautityyppien takana on enterovirus”, Veijola sanoo.

Vuosien 1980-2005 välisenä aikana diabetekseen sairastuneiden lasten määrä kaksinkertaistui. Viimeisen vuosikymmenen aikana tilanne on tasaantunut nykyiseen 600:aan diagnoosiin vuodessa. Jos lukua verrataan 1950-luvun tilanteeseen, niin määrä on kuusinkertaistunut.

Esimerkiksi Kuwaitissa ja Virossa on havaittu samankaltaista sairastuvuuden kasvua viime vuosikymmeninä. Jokin tekijä modernissa elinympäristössä ja elintason nousussa saattaa edistää diabetekseen sairastumista.

Lapset myös sairastuvat diabetekseen nuorempina kuin ennen. Sairastuvuuden lisääntyminen on ollut suurinta 0-4-vuotiailla.

”Urani alkuaikoina sairastuneet olivat enimmäkseen teini-ikäisiä, nykyään keskimäärin seitsemänvuotiaita. Aikaistumisen syytä ei tiedetä”, Riitta Veijola sanoo.

Lapset sairastuvat diabetekseen entistä pienempinä, kertoo lastentautien professori Riitta Veijola.

 

DIPP-tutkimuksessa on kerätty valtava aineisto

Kun perheelle kerrotaan, että lapsen kudostyyppi lisää riskiä sairastua diabetekseen, perhe päättää osallistumisestaan DIPP-tutkimuksen seurantavaiheeseen.

Ensimmäisen ikävuoden aikana tutkimusvastaanotolla käydään kolmen kuukauden välein. Lapselta otetaan verinäyte ja hänet mitataan ja punnitaan. Lapsen ruokavaliosta, elinympäristöstä ja mahdollisista sairastamisista kerätään tietoa.

Vuoden jälkeen käynnit harvenevat. Puolentoista ja kahden vuoden käyntien jälkeen jatketaan vuoden välein 15-vuotiaaksi saakka. Jos perhe osallistuu kaikkiin tutkimuskäynteihin, niin lapsesta kerätään verinäytteitä ja muuta aineistoa 19 kertaa. Kaikki tiedot tallennetaan sähköiseen tietokantaan, ja verinäytteet säilytetään myöhempää tutkimustyötä varten.

Jos lapselle ilmaantuu autovasta-aineita, seurantakäynnit tihennetään kolmeen kuukauteen. Lisäksi mitataan verensokeri ja tehdään sokerirasituskokeita.

Tyypillisimmin autovasta-aineet ilmaantuvat lapselle jo 1-2 vuoden iässä, mikä oli suuri yllätys tutkijoille. ”Jos vasta-aineita ilmaantuu vähintään kahta eri tyyppiä, 85 prosenttia lapsista sairastuu ennen 15 vuoden ikää. Keskimääräinen aika vasta-aineiden ilmaantumisesta sairauden puhkeamiseen on kolmisen vuotta”, Veijola kertoo.

Koska vasta-ainepositiivisia lapsia seurataan tarkkaan, ei sairaus pääse yllättämään perhettä. Varautuminen auttaa: DIPP-tutkimuksessa mukana olleet lapset välttyvät sairastuessaan henkeä uhkaavalta diabeettiselta ketoasidoosilta. Tutkimuksen ulkopuolella sairastuneista vakavan ketoasidoosin saa neljästä kuuteen prosenttiin lapsista, mikä aiheuttaa valtavasti kärsimystä ja huolta perheelle. Vakava ketoasidoosi vaatii aina tehohoitoa, jonka kustannukset ovat noin 10 000 euroa vuorokaudelta.

Diabetesta voidaan jo lykätä

Tutkimusta tehdään, jotta jonain päivänä löytyisi diabeteksen ehkäisevä hoito. Sinne tuntuu olevan vielä matkaa, mutta amerikkalainen tutkimustulos viime kesältä antaa toivoa. Vasta-ainepositiivisille lapsille ja nuorille annettiin lääkehoitoa, joka siirsi sairastumista kahdella vuodella.

Myös DIPP-tutkimuksen yhteydessä on meneillään lääketutkimus, jossa selvitetään, ehkäiseekö Victoza-lääke tyypin 1 diabetesta vähintään 10-vuotiailla vasta-ainepositiivisilla lapsilla. Lääkettä käytetään yleisesti kakkostyypin diabeteksessa parantamaan haiman insuliinintuotantoa.

”Jos diabeteksen puhkeamista pystytään viivästyttämään parilla vuodella, niin puhutaan jo merkittävistä eduista niin terveyden kuin taloudellisellakin tasolla”, Riitta Veijola sanoo.

Suomessa ryhdytään vuonna 2020 tutkimaan aikuisilla rokotetta, jolla ehkäistään enterovirusten aiheuttamia infektioita. Kun rokote on todettu turvalliseksi aikuisilla, sitä voidaan alkaa tutkia myös nuoremmissa ikäryhmissä, myös DIPP-lapsilla. Enterovirusrokotteen toivotaan voivan estää tyypin 1 diabeteksen kehittymistä osalla lapsista.

 

Samin diabetekseen osattiin varautua

Lukion toista luokkaa käyvä Sami Tuovinen sairastui diabetekseen kuusivuotiaana. DIPP-tutkimuksessa mukanaolo auttoi perhettä varautumaan diabetekseen ja säästi pojan vakavilta komplikaatioilta sairastumisvaiheessa.

Sami Tuovinen ja äiti Mervi Tuovinen muistelevat DIPP-tutkimuksen alkuvaiheita. Sami oli kaksivuotias, kun verikokeessa todettiin autovasta-aineita ensimmäisen kerran. Samin diabetes puhkesi noin kuusivuotiaana.

 

Tammikuussa 2002 Mervi Tuovisen vastasyntyneeltä poikavauvalta otettiin napaverinäyte, josta selvisi, että pojalla oli kudostyypin perusteella suurentunut riski sairastua diabetekseen. Perhettä pyydettiin mukaan DIPP-seurantaan.

”Toki halusin osallistua tutkimukseen, kun mahdollisuutta tarjottiin”, Mervi Tuovinen sanoo.

Ensimmäisen vuoden ajan perhe kävi DIPP-tutkimushoitajan vastaanotolla ja verikokeissa kolmen kuukauden välein. Kun lapsi alkoi syödä kiinteää ruokaa, käynneille piti täyttää myös tarkka ruokapäiväkirja usean päivän ajalta. Jokainen lapsen syömä muren kirjattiin ylös, kuten myös käytetyn rasvan ja maidon laatu sekä vitamiinivalmisteet. Sairastamiset ja mahdolliset lääkkeet dokumentoitiin aina.

Vuoden jälkeen käynnit harvenivat puoleen vuoteen. Sami Tuovinen oli kaksivuotias, kun verikokeessa todettiin autovasta-aineita ilmaantuneen ensimmäisen kerran.

”Siitä alkoi valmistautuminen diabeteksen kanssa elämiseen, sillä meille kerrottiin, että on hyvin todennäköistä, että Sami sairastuu”, Tuovinen kertoo.

Valmistautumisaikaa oli lähes neljä vuotta, sillä diabetes diagnosoitiin, kun Sami oli muutamaa viikkoa vaille kuusivuotias.

Joulun aikaan 2007 Sami oli uupunut ja kiukkuinen.

”Luulin aluksi, että oireet johtuivat joulutohinasta ja jännityksestä. Sitten huomasin, että lapinkoiramme Vili pyöri huolestuneena pojan lähellä, eikä päästänyt lasta silmistään.”

Tuovisille oli jo annettu sairaalasta verensokerimittari varalle, ja syy kiukutteluun ja väsymykseen selvisi yhdellä mittauksella: Samin verensokeri oli aivan liian korkea. Vili-koira oli aistinut korkean verensokerin, ja myöhemminkin se varoitteli, jos Samin sokerit nousivat liian ylös.

Sairaalassa tehtiin diabetesdiagnoosi. Vakavalta diabeettiselta ketoasidoosilta vältyttiin nopean hoitoon hakeutumisen vuoksi, ja Samin kunto palautui nopeasti. Sitten perhe alkoi opetella arkea diabeteksen kanssa.

”Vaikka DIPP-tutkimuksessa syyt diabetekseen sairastumiseen eivät vielä ole selvinneetkään, niin pelkkä tutkimuksessa mukanaolo auttoi meitä suuresti. Kun vasta-aineiden ilmaannuttua tiesimme, että Sami todennäköisesti sairastuu, osasimme valmistautua tulevaan ja tulkita oireita”, Mervi Tuovinen sanoo.

Nyt Sami on 17-vuotias lukiolainen, joka elää normaalia nuoren miehen elämää. Vastuu diabeteksen hoidosta on jo pari vuotta ollut nuorella itsellään, vaikka toki äiti yhä kantaa huolta pojastaan.

 

Teksti: Satu Räsänen
Kuvat: Juha Sarkkinen

 

Viimeksi päivitetty: 20.11.2019