OYSin kehittäminen koskee myös lääketieteen koulutusta

Oulun yliopistollinen sairaala kokee muodonmuutoksen Tulevaisuuden sairaala – OYS 2030 -uudistamisohjelman myötä. Tilojen ja teknologian uudistuminen vaikuttaa paitsi potilaiden hoitoon, myös sairaalan toiseen ydintoimintoon, lääketieteen koulutukseen.  

Koulutus on olennainen osa OYSin toimintaa, toteaa lääketieteen koulutuksen professori Petri Kulmala. ”Valtaosa Oulun yliopiston lääkärikoulutuksesta tapahtuu yliopistollisessa sairaalassa. Kahden prekliinisen opiskeluvuoden jälkeisen neljän kliinisen vuoden opetus sijoittuu lähes kokonaan OYSiin.”

Siksi OYS 2030 -uudistamisohjelman keskiössä ovat myös koulutuksen tarpeet. Asiaa edistää joulukuussa 2019 perustettu Tulevaisuuden sairaalan opetuksen ja tutkimuksen suunnittelutyöryhmä, jota Kulmala vetää. Työryhmän keväällä keräämät pohjatiedot eivät vielä kerro, miten opetus uudessa OYSissa yksityiskohdissaan järjestetään, mutta ovat suuntaa antavia.

Lähtökohtana on, että lähi- ja ryhmäopetus säilyvät lääkärikoulutuksen ytimessä. ”Lääketieteellinen koulutus, varsinkin lääkärikoulutus, on monimuotokoulutusta. Se edellyttää taitojen harjoittelua sekä kontaktiopetusta henkilökohtaisesti ja ryhmissä”, Kulmala sanoo.

”Usein koulutus tapahtuu niin, että suuri määrä ihmisiä on yhtä aikaa samassa tilassa. Kuten koronaepidemia on osoittanut, tämä voidaan toteuttaa myös virtuaalisesti. Kun opettajat ja opiskelijat voivat olla etänä eri tiloissa, perinteinen luento-opetus saattaa vähentyä.”

Varsinainen kontaktiopetus ei kuitenkaan ole katoamassa, ja sitä annetaan entiseen tapaan myös potilasosastoilla ja poliklinikoilla. Tämä asettaa omat vaatimuksensa OYS 2030 -hankkeessa uudistettaville tiloille.

”Tarvitaan tiloja, joissa iso joukko voi olla yhtä aikaa koolla, mutta myös huomattavan paljon tiloja, joissa voidaan opettaa pienempiä ryhmiä”, Kulmala sanoo.

Keskeiset potilastoiminnot sisällään pitävien A- ja B-talojen rakentaminen on jo alkanut, kun taas C-taloa vielä suunnitellaan. Kulmalan mukaan opetus – erityisesti massaopetus – keskittyy suurelta osin C-taloon. A- ja B-rakennuksissa se huomioidaan toiminnallisen suunnittelun keinoin.

Toiminnallisen suunnittelun projektipäällikkö Tuomas Holma kertoo, että uusien tilojen riittävyys pyritään varmistamaan simulaatiomallilla.

”Malli ottaa huomioon lääkäri- ja hoitajaopiskelijoiden lukujärjestysten mukaiset tilaisuudet ja muiden toimijoiden tilavaraukset. Tulevaisuuden sairaalan tyyppitiloja, kuten potilashuoneita, leikkaussaleja ja toimenpidehuoneita, mitoitettaessa on otettu huomioon, että potilaiden hoitamisen ohella sairaalassa opetetaan tulevia terveydenhuollon ammattilaisia.”

Opetusta annetaan kuitenkin vielä usean vuoden ajan myös vanhan sairaalan puolella. ”Sairaalan rakentaminen ja muutto uuteen tapahtuvat useassa vaiheessa”, Holma toteaa.

Professori Petri Kulmala vetää Tulevaisuuden sairaalan opetuksen ja tutkimuksen suunnittelutyöryhmää. Kulmalan mukaan suunnittelun lähtökohtana on lähi- ja ryhmäopetuksen säilyminen lääkärikoulutuksen ytimessä (kuva: Seija Leskelä / Kulmakuvaamo).

 

Digitalisaatio, moniammatillisuus ja muuntojoustavuus tilojen haasteena

Vaikka kontaktiopetus ei olekaan poistumassa, digitalisaatio avaa uusia mahdollisuuksia paitsi luennoinnin myös taitojen harjoittelun osalta.

Nykyisin harjoittelun pääpaikkana on Kliinisten taitojen keskus Knoppi. ”Siellä voidaan simuloida toimenpiteitä, ennen kaikkea hoitotilanteita esimerkiksi elvytysnukella, jossa kaikki elintoiminnat on simuloitu sähköisesti”, Kulmala sanoo.

Digitalisaatio lisää simulaatio- ja virtuaalitodellisuusharjoittelun muotoja. Kulmala odottaa tämän näkyvän myös opetustiloissa.

”Se luo tarpeen suuremmalle, laaja-alaiselle keskukselle, jossa on mahdollisuus monipuolisempaan simulaatio- ja virtuaaliharjoitteluun.”

Toisena kehityssuuntana on yhä moniammatillisempi koulutus. Termi tarkoittaa usealle eri ammattiryhmälle samanaikaisesti annettavaa koulutusta. Koulutustilanteeseen voi sen sisällöstä riippuen osallistua niin lääkäreiksi, hoitajiksi kuin eri alojen terapeuteiksikin opiskelevia.

”Tällaisesta on Oulussa jo esimerkkejä muun muassa diabetesopetuksessa. Moniammatillisuus tulee laajenemaan koulutuksessa, koska itse potilastyö muuttuu moniammatillisemmaksi”, Kulmala sanoo.

Toiveena on, että tämäkin näkyisi uusissa opetus- ja potilastiloissa. ”Huonekokojen on oltava sellaisia, että eri ammattiryhmät voivat olla paikalla. Tilojen on kuitenkin järkevää olla muuntojoustavia, jotta niissä voi olla myös muita sairaalan toimintoja kuin opetusta. Nykyisin muuntojoustavuus toimii huonosti: kymmenen hengen koulutukseen voi olla käytössä sadan hengen sali, ja itsekin olen opettanut luentosalin aulassa ja tarvikevarastossa.”

Tuomas Holman mukaan asia huomioidaan. ”Opetuksen tilat tulevat olemaan monikäyttöisiä ja niitä käyttävät muutkin toimijat.”

Digitalisaatio vaikuttaa opetukseen, muttei määrää sen sisältöä

Mitä lääketieteellisen koulutuksen sisältöön tulee, niin Kulmala toteaa, ettei sen kehitys tapahdu OYS 2030:n ehdoilla, vaan kansallisten ja kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti. Näitä antavat esimerkiksi suomalaisen lääkärin osaamistavoitteet, jotka valmistuivat tänä keväänä, sekä lääketieteen alojen opetuksen digitoimis- ja harmonisointihanke MEDigi.

Jälkimmäisen tähtäimessä ovat paitsi sähköiset opetusmateriaalit, myös sisältökysymykset, kuten potilaan kohtaaminen digitaalisessa ympäristössä, terveydenhuollon digitaaliset päätöksentekojärjestelmät ja kyberturvallisuus. Nämä heijastuvat aikanaan uudessa OYSissakin järjestettävään koulutukseen.

”Lääketieteen koulutus kuitenkin kehittyy koko ajan. Se, mitä ja miten opetetaan, muodostaa jatkumon”, Kulmala huomauttaa.

OYS 2030 -uudistamisohjelma tukee yleistä kehitystä esimerkiksi AV-järjestelmien avulla. ”Luentosaleihin ja ryhmäopetustiloihin mahdollistetaan kuva- ja ääniyhteys hoitotilanteista”, havainnollistaa Tuomas Holma.

Tulevaisuuden sairaalan opetus- ja tutkimustyöryhmässä on mukana myös opiskelijatiimi. Siihen kuuluva kolmannen vuosikurssin lääkäriopiskelija Valter Poltojainen on jo saanut tuntumaa digiopetuksen mahdollisuuksiin.

”Koronaepidemian aikana meillä on ollut kirurgian avustustehtäviä netissä simulaationa, ja esimerkiksi gastroskopiaa voi samoin simuloida. Lisäksi nähtiin, että etäopetus voi toteutua joustavasti.”

”Nämä eivät kuitenkaan missään nimessä korvaa lähiopetusta. Potilaan tutkimista ja haastattelemista on jääty kaipaamaan. Simulaatioharjoitukset ja kädentaitojen opetus, kuten itsenäinen ompelu, ovat olleet myös erittäin tykättyjä.”

Opiskelijatiimiläisten toiveena on, että perinteisetkin opetusmuodot onnistuvat Tulevaisuuden sairaalassa nykyistä paremmin. ”Ryhmäopetuksen kannalta nykyiset tilat ovat vähän pieniä, eikä klinikoilla ole tarpeeksi työ- ja harjoittelutiloja”, Poltojainen sanoo.

Petri Kulmala on samoilla linjoilla. ”Digitalisaatio on erinomainen mahdollisuus, jolla voidaan löytää uusia luovia ratkaisuja. Verkkokurssilääkäreitä ei kuitenkaan voida tehdä, vaan lääkäriksi kasvaminen vaatii paljon mestari–kisälli-tyyppistä kontaktiopetusta aidossa potilasympäristössä.”

Teksti: Jarno Mällinen
Pääkuvassa
lääketieteen opiskelijaValter Poltojainen. Taustalla kohoaa Tulevaisuuden sairaala (kuva: Mikko Törmänen)

 

 

Viimeksi päivitetty: 29.6.2020