Punkkiriski-vaihtelee-alueittain-Suomessa

Paikkatieto kertoo punkkiriskin

Oulun yliopiston maantieteen tutkimusryhmä on uudessa tutkimuksessaan kehittänyt paikkatietopohjaisen ennustemallin, jonka avulla saadaan koko Suomen kattava yleiskuva punkin todennäköisestä levinneisyydestä. Sen avulla voidaan arvioida riskiä altistua punkin puremalle eri alueilla yhden neliökilometrin tarkkuudella. Samalla voidaan arvioida riskiä saada puremasta borrelioosi- tai TBE-puutiaisaivotulehdustartunta.

Tutkimuksen mukaan etenkin rannikkoalueilla mutta myös osissa sisämaata on suurempi riski altistua punkeille ja niiden puremille. Kun punkkien levinneisyyden ennustemallia verrattiin ihmisten asuinalueisiin ja kesämökkien sijainteihin, havaittiin punkkiriskin olevan keskimäärin melko pieni koko Suomessa.

Kesämökeistä vain noin 20 prosenttia sijaitsee alueilla, joilla punkin kohtaamisen riski on keskimääräistä suurempi. Jos oletetaan, että suuremman riskin alueella punkin purema on todennäköinen, noin 5–7 prosentilla väestöstä on riski saada punkista borrelioositartunta asuinalueen tai kesämökin sijainnin perusteella. Punkin kantaman TBE-viruksen tarttumisen riski on huomattavasti pienempi, noin 0,4–0,7 prosentilla väestöstä.

Tutkimuksessa arvioitiin myös lasten riskiä saada punkin purema päivittäisillä koulumatkoillaan.

”Koska ihmiset liikkuvat päivittäin monenlaisissa ympäristöissä, katsoimme kiinnostavaksi selvittää laajemmin, millainen mahdollinen altistumisriski ihmisillä on punkeille, kun he liikkuvat arkiympäristössään. Lasten päivittäin kulkemat koulureitit toimivat hyvänä esimerkkinä tällaisesta arkiympäristöstä”, sanoo väitöskirjatutkija Terhi Ala-Hulkko maantieteen tutkimusryhmästä.

Punkin kohtaamisen riski koulumatkoilla kasvoi, sillä lähes puolet lapsista kulkee koulumatkansa keskimääräistä suuremman punkkiriskin alueella. Rannikkoalueilla kouluun kulkevien lasten todennäköisyys kohdata punkki on moninkertainen sisämaassa asuviin verrattuna.

Punkista saadun borrelioositartunnan riski oli tutkimuksen perusteella 9 prosentilla lapsista. Mukana tutkimuksessa olivat 7–14-vuotiaat lapset ja alle viiden kilometrin koulumatkat, jotka usein kuljetaan jalan tai pyöräillen.

”Tulos osoittaa, että ihmisten liikkumisen huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää arvioitaessa altistumisriskiä punkeille. Paikkatietoanalyysien avulla on mahdollista huomioida kattavammin sellaiset ympäristöt, joissa riski kohdata punkki on suurempi. Tällainen tieto on arvokasta arvioitaessa esimerkiksi rokotekattavuutta ja myös lisäämään tietoisuutta alueista, joilla punkkitarkastuksia on syytä tehdä erityisen huolellisesti”, sanoo tutkimukseen osallistunut tutkimusjohtaja Ossi Kotavaara Kerttu Saalasti Instituutin alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmästä.

Karttakuvassa (A) on ennustemalli punkkien esiintymisen todennäköisyydestä tutkimusalueella. Mallin arvot vaihtelevat 0−1 välillä: mitä suurempi arvo, sitä suurempi on punkin esiintymisen todennäköisyys. Karttakuvassa (B) on esitetty 7−14 -vuotiaiden lasten koulureitit ja punkille altistumisen riski reitillä pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Oulussa. Riskiarvio perustuu ennustemalliin. Mukaan tutkimukseen valikoituivat alle viiden kilometrin koulumatkat, sillä tätä pidemmät matkat taittuvat useimmiten koulukyydein.

Artikkeli Applied Geography -julkaisussa:

Terhi Ala-Hulkko, Ossi Kotavaara, Janne Alahuhta, Jan Hjort,
Accessibility analysis in evaluating exposure risk to an ecosystem disservice.
https://doi.org/10.1016/j.apgeog.2019.102098

Pääkuva: Audrius Vizbaras, Pixapay

 

Viimeksi päivitetty: 2.12.2019