Saamelaiskulttuuri muuttuu ilmastonmuutoksen myötä

Muuttuva ilmasto vaikuttaa paitsi saamelaisten ympäristöön ja elinkeinoon, myös kieleen ja kulttuuriin. Oulun yliopiston ”SAAMI – saamelaisten sopeutuminen ilmastonmuutokseen” -hankkeessa tutkittiin saamelaisten kotiseutualueella poronhoidosta elantonsa saavien saamelaisten havaintoja ja kokemuksia ilmastonmuutoksesta.

Porosaamelaiset kohtaavat ilmastonmuutoksen vaikutukset jokapäiväisessä elämässään. Ne herättävät pelkoa ja huolta, koska ne vaikuttavat elinkeinoon ja terveyteen arvaamattomilla tavoilla. Sopeutumisen eteen pitää tehdä työtä.

”On tärkeää, että saamelaiset, tutkijat ja valtio työskentelevät sen eteen, että mahdollistetaan saamelaisten kulttuurinen sopeutuminen ilmastonmuutokseen, ei vain selviäminen,” sanoo projektin tutkija, tohtori Klemetti Näkkäläjärvi.

”Kulttuurinen sopeutuminen tarkoittaa, että saamelaiset voivat ylläpitää omia perinteitään ja sopeutua ilmastonmuutokseen kulttuurinsa arvojen, tapojen ja perinteiden mukaisesti.”

Projektissa haastateltiin poronhoitajia saamelaisalueella eli Utsjoen, Inarin, Sodankylän ja Enontekiön kunnissa. Yhteensä 72 haastateltavaa valittiin systemaattisesti siten, että joukossa oli sekä naisia että miehiä sekä eri sukupolvien edustajia. Kaikki harjoittivat poronhoitoa päätoimisesti tai olivat eläköityneet varsinaisesta paimennustyöstä. SAAMI-hankkeelle on saatu vapaaseen tietoon perustuva ennakkosuostumus (FPIC), joka on Saamelaiskäräjien ja Kolttien kyläkokouksen soveltama suositus kansainvälisestä ihmisoikeusnormistosta hankkeille, jotka tutkivat saamelaisten kulttuuriperintöä ja perinteistä tietoa.

Klemetti Näkkäläjärvi on itse porosaamelaisperheestä, mikä edesauttoi luottamuksen syntymistä tutkimusta kohtaan.

Muutoksia monella tasolla

Ilmastonmuutoksesta johtuva keskilämpötilojen nousu on suurinta pohjoisilla alueilla. Kasvillisuus, sääolot, jopa vuodenajat muuttuvat kiihtyvällä nopeudella. Kesiä vaivaa kuivuus, talvisin sademäärät ovat aiempaa suurempia. Kovat tuulet, myrskyt ja tulvat yleistyvät.

”Haastateltavat huomioivat, että syksyt ovat pidentyneet usealla viikolla. Alkutalven olosuhteet ovat muuttuneet dramaattisesti. Aiemmin pysyvä lumi tuli lokakuun lopulla, nyt lämpötilat sahaavat nollan kahta puolen ja lumi sataa ja sulaa useaan kertaan ennen pysyvän lumipeitteen muodostumista”, Näkkäläjärvi sanoo.

Myös vesistöjen jääolot ovat epävarmat pitkälle talveen, mikä vaikeuttaa maastossa liikkumista ja porojen paimentamista. Jäihin putoaminen on henkeä uhkaava vaara.

”Poronhoitajilla on perinteisesti ollut kahdeksan vuodenaikaa. Nyt välivuodenajat, kuten kevättalvi, ovat lyhentyneet ja jäämässä pois”, Näkkäläjärvi sanoo.

”Epävakaus ja epänormaalius on uusi normaali. Vuodenajat eivät pidä enää kutinsa, lumeton aika on varsinkin pidentynyt ja loskasään aika. Metsään on mentävä, oli sää minkälainen tahansa ja olivatpa olosuhteet turvalliset tai eivät. Muuten elannon perusta katoaa.” Informantti, yli 50 vuotta, porotyössä, Näkkälä.

Poronhoitajat ovat kokeneet, etteivät luonnontieteilijät aina pidä heidän havaintojaan luotettavina. SAAMI-hankkeessa tehdyssä etnoklimatologisessa analyysissä verrattiin haastateltujen havaintoja Ilmatieteen laitoksen aineistoihin, ja sen perusteella poronhoitajien havainnot käyvät erittäin hyvin yksiin mitattujen tulosten kanssa. Myös muiden arktisten alkuperäiskansojen havainnot ovat samansuuntaisia.

Porojen ravinto ja käytös muutoksessa

Arktisten alueiden vihertyminen on tunnettu tutkijoiden piirissä jo useita vuosikymmeniä. Ilmiö näkyy myös Lapissa. Tuntureilla metsänraja kiipeää ylöspäin ja paljakalla pajukot kasvavat entistä korkeammiksi ja tiheämmiksi. Tämä heijastuu myös aluskasvillisuuteen, kun poroille tärkeä jäkäläpeite väistyy sammalien tieltä.

Monena vuonna maan pinnalle muodostuu jo alkutalvesta jääpeite, mikä vaikeuttaa porojen talviravinnon eli jäkälän saantia: porot eivät pysty kaivamaan koparoillaan jäkälää kovan jääkerroksen alta. Tämä lisää talviruokinnan tarvetta.

”Porojen ravinnonsaantiolosuhteita kutsutaan termillä kaivos, saameksi guohtun. Kaivoksella tarkoitetaan monitasoisesti maapohjaa: onko kasvillisuus jäätynyt, homehtunut, käyttökelpoinen, onko maapohja jäätynyt vai sula. Kaivoksessa tärkeää on myös lumi – onko lumi pehmeää, kovaa, kerroksellista tai jäistä”, Näkkäläjärvi kertoo.

Huono kaivos ja vaikeat talviolosuhteet saattavat näännyttää poroja nälkään, ja talviruokinta onkin yleistynyt viime vuosikymmeninä. Nykyisin sitä harjoitetaan miltei kaikkien saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien siidoissa, lukuun ottamatta Länsi-Lapin paliskuntien joitakin siitoja.

Ilmastonmuutoksella on vaikutusta myös porojen käyttäytymiseen. Porot kelovat eli luovat sarviensa nahan myöhemmin elokuussa kuin ennen, ja rykimä eli kiima on viivästynyt yli viikolla pelkästään viimeisen vuosikymmenen aikana.

Poropaimentolaisuudesta lisäruokintaan

Vaikka saamelainen poronhoito perustuu yhteiseen perinteeseen, taitoihin ja tietoihin, poronhoitoa harjoitetaan eri tavoin eri puolilla. Tunturipaliskunnissa, havumetsävyöhykkeen pohjoispuolella, poronhoito ei kilpaile resursseista metsätalouden kanssa. Metsäpaliskunnissa intressiristiriidat muiden maankäyttömuotojen, erityisesti metsätalouden kanssa, ovat yleisiä.

Eroavaisuudet poronhoidon harjoittamismalleissa johtuvat ympäristöolosuhteista, kulttuurisista ja maankäytöllisistä olosuhteista sekä innovaatioista ja hallinnosta.

”Nimesimme kymmenen erilaista porotyömallia”, Näkkäläjärvi kertoo.

Perinteinen poropaimentolaisuus on yhä harvinaisempi porotyömalli, joka on osittain korvautunut esimerkiksi lisäruokintaa hyödyntävällä adaptiivisella poropaimentolaisuudella tai matkailuelinkeinoon tai kilpaporoihin tukeutuvalla poronhoidolla. Teknologiset innovaatiot kuten GPS-pannat, helikopterin käyttö porojen kokoamisessa ja dronet ovat käytössä innovaatio-orientoituneessa porotyömallissa. Yhden paliskunnan sisällä voi esiintyä useanlaisia porotyömalleja.

”Drone on niin kuin nämä moottoriajoneuvot. Viime viikolla lennätin dronea (kesä 2019). Se meidän poroaita, valtakunnanvälinen poroaita Tenon puolella. Siellä oli nulppoja väärällä puolelle aitaa. Vanhempi poromiesporukka oli mönkijöillä. Ja minä lennätin sitä dronea ja yksin vein kaksi sorrakkaa dronen avulla aidan toiselle puolelle.” Informantti, alle 40 vuotta, porotyössä, Kaldoaivi.  

Ilmastonmuutos, maisemamuisti ja kulttuurinen muutos

Saamelaiset poronomistajat harjoittavat elinkeinoaan suojelualueilla, usein kaukana tieverkostosta. Tällainen ympäristö on ulkopuoliselle luonnontilaista erämaata. Kuitenkin poronhoitajille saamenkieliset paikannimet, laidunalueet, paikkoihin liittyvät muistot ja tarinat tekevät siitä kulttuurimaisemaa. Puhutaan maisemamuistista.

”Porosaamelaiset katsovat, tutkivat, seuraavat, muistavat ja analysoivat luontoa ja sen ilmiöitä poronhoidon kautta: miten tietty ilmiö vaikuttaa poroon ja sen paimentamiseen, miten sääolosuhde vaikuttaa tuleviin olosuhteisiin”, Näkkäläjärvi sanoo.

Poronhoito kulttuurisena elinkeinona ja elämäntapana on lähes uhanalainen. Ilmastonmuutokseen sopeutumisella on kulttuurisia vaikutuksia, sillä perinteistä tietoa ja taitoa katoaa uusien innovaatioiden ja sopeutumistoimenpiteiden tieltä. Esimerkiksi porojen korvamerkkien tuntemus katoaa, kun uudet väripannat korvaavat korvamerkit. Perinteinen tietotaito, joka jää tällä sukupolvella käyttämättä, ei myöskään siirry tuleville sukupolville.

”Kulttuurinen muutos on vaikutuksiltaan yhtä suuri kuin itse ilmastonmuutos, koska saamelaiskulttuuri muuttuu ja sen erityispiirteitä katoaa, korvautuu ja unohtuu.”

Kulttuurit ovat toki aina muuttuneet ja kehittyneet. Ilmastonmuutos on kuitenkin saamelaisille esimerkiksi valtakulttuurin assimilaatiota voimakkaampi muutostekijä, koska sitä ei voi vastustaa. Saamelaiset eivät voi estää ilmastonmuutosta, ja se vaikuttaa kaikkeen, aina hyvinvoinnista identiteettiin asti.

”Sehän on ilmastonmuutoksen yks seuraus, että vanhat tiedot ja taidot jäävät pois käytöstä... Vaikka se on välillinen ilmastonmuutoksen vaikutus, niin on kuitenkin. Kyllä siinä on niitä lieveilmiöitä, mitä on tullut ilmastonmuutoksen mukana.” Informantti, yli 65 vuotta, porotyössä, Muddusjärvi.     

Sopeutumista edistäviä toimenpiteitä tarvitaan

Saamelaisia ei tulisi nähdä pelkkinä ilmastonmuutoksen uhreina, sillä he ovat aktiivisia toimijoita. Sopeutumistoimia on tehty ja innovaattorit ovat tuoneet uusia käytäntöjä poronhoitoon. Nuoremmat poronhoitajat tutustuvat uusiin teknologioihin porotalouskoulutuksessa, ja esimerkiksi dronen käyttö on yleistynyt poronhoidon apuvälineenä.

Sopeutumisen esteinä pidetään asenteita, hallintoa ja myös lainsäädäntöä.

SAAMI-hankkeessa esitellään sopeutumista edistäviä toimenpiteitä. Niiden toteuttaminen vaatisi noin puoli miljoonaa euroa.

”Tärkein toimenpide on riippumattoman, poikkitieteellisen saamelaisten kansallisen ilmastopaneelin perustaminen”, Klemetti Näkkäläjärvi sanoo.

Asiantuntijaelimen tehtävänä olisi laatia sopeutumisohjelma, jonka avulla sopeutumista edistettäisiin lainsäädännössä, hallinnossa, tutkimuksessa ja opetuksessa sekä kehittämistoiminnassa.

”Paimennustuki olisi yksi hyvä keino. Olisin myös itsekin valmis tuomaan omat tietoni ja ajatukseni, jos perustettaisiin riippumaton asiantuntijaryhmä, jossa olisi meidän omat asiantuntijamme ja me poromiehet. Se voisi miettiä ratkaisukeinoja ilmastonmuutoksen hillintään ja saamelaisen poronhoidon jatkuvuuden turvaamiseksi.” Informantti, alle 40 vuotta, porotyössä, Vätsäri.

 

Teksti: Satu Räsänen
Kuva poroaidasta: Klemetti Näkkäläjärvi
Kuva poroista: Rodeo / Pentti Sormunen

 

Viimeksi päivitetty: 9.6.2020