saviastiat, arkeologia, kivikausi

Maamme vanhimmissa saviastioissa keiteltiin alkuun vain metsän antimia – eikö kala maistunut?

Kivikaudella Suomen ja Karjalan tasavallan alueen asuttaneet ihmiset valmistivat saviastioissaan alkuun vain metsien lajeja ja vasta satoja vuosia myöhemmin Ahdin antimia, kuten kalaa ja hyljettä. Uusi tutkimus muuttaa näkemyksiä maamme varhaisvaiheen asukkaiden elintavoista.

Noin 7200 vuotta sitten Suomen ja Luoteis-Venäjän kivikautiset metsästäjä-keräilijät omaksuivat saviastioiden valmistustaidon, ja taito levisi hiljalleen idästä kohti länttä. Aiemmin vedellisen ympäristön antimien hyödyntämistä on pidetty keskeisenä syynä saviastioiden valmistuksen alkamiselle alueellamme. Uusi tutkimus antaa tästä erilaisen kuvan.

FT Teemu Mökkönen ja FT Kerkko Nordqvist tutkivat Oulun yliopiston arkeologian tutkimushankkeessa vanhimpien saviastioiden käyttöä niihin kiinni palaneen orgaanisen karstan, todennäköisimmin ruuan, isotooppisuhteista. Niiden perusteella pystytään selvittämään, onko ruuaksi laitettu ainesosa peräisin metsästä, merestä vai järvestä, ja mikä kyseisen ainesosan asema ravintoketjussa on ollut. Ajoitus karstoille saatiin radiohiiliajoituksilla.

Tutkimustulosten perusteella vesiympäristön lajeja, erityisesti kalaa ja hyljettä, alettiin valmistaa ja säilöä astioissa vasta noin viisisataa vuotta astioiden ilmestymisen jälkeen (n. 4600 eaa.). Tätä vanhempien astioiden karstoissa ei havaittu merkkejä vesiympäristön lajistosta, eli varhaisemmin alueemme asukkaat keittelivät metsien antimia.

”Mikäli vesiympäristön tuotteiden varastointi ja valmistus olisi keskeisin syy saviastioiden omaksumiselle, sen pitäisi näkyä vanhimpien astioiden ruokakarstoissa”, vastaava tutkija Teemu Mökkönen kertoo.

Kalaa ja hylkeitä käytettiin, mutta miksi ei saviastioissa?

Maamme kivikautisilta asuinpaikoilta löydetyt luuaineistot osoittavat merellisten antimien olleen tärkeä osa muinaisten ihmisten toimeentuloa, mutta näitä tuotteita ei valmistettu tai säilötty vanhimmissa saviastioissa.

”Tutkimuksemme vahvuus on radiohiiliajoitetuissa näytteissä, jotka sitovat havainnot tarkemmin aikaan kuin saviastioiden koristelutyyliin perustuva ajoitus. Vesiympäristön tuotteiden käsittely saviastioissa näyttää alkaneen laajoilla alueilla Pohjois-Euroopassa vasta 4700–4600 ennen ajanlaskun alkua eli noin 6700–6600 vuotta sitten. Tätä ennen meillä on ainakin 500 vuoden jakso, jolloin saviastioista näkyy metsän antimien käyttö”, Mökkönen valaisee.

Tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että saviastioiden valmistaminen ja käyttö levisivät pohjoista havumetsävyöhykettä pitkin idästä länteen, ja metsävyöhykkeellä kehittynyt tapa käyttää astioita säilyi vielä satoja vuosia merten ja suurten järvien ranta-alueilla. Niinpä Pohjanlahden, Suomenlahden, Vienanmeren ja Äänisen vanhimmissa saviastioissa ei keitetty kalaa tai hyljettä.

Tutkimus on ensimmäinen lajiaan, sillä stabiili-isotooppitutkimuksia ei ole aiemmin julkaistu Suomen esihistoriallisista keramiikoista.

Tutkimus toteutettiin Suomen Akatemian rahoittamassa Oulun yliopiston arkeologian oppiaineen tutkimusprojektissa The use of materials and the Neolithisation of north-east Europe (c. 6000–1000 BC). Se on julkaistu verkossa yhdysvaltalaisessa Radiocarbon-lehdessä 11.4.2019.

Kuva: Ruokakarstaa Säräisniemi 1 -tyypin noin 6600 vuotta vanhassa keramiikassa, joka on peräisin Pohjanlahden perukoilta Simon Tainiaron asuinpaikalta. Löytö Kansallismuseon kokoelmista. Kuva: Teemu Mökkönen

Viimeksi päivitetty: 18.4.2019