Kypäräpäinen nainen nojailee valotolppaan.

Valaistusasiantuntija näkee myös pimeän merkityksen

Valaistus on intohimo diplomi-insinööri Kaisa Poikelalle, jonka mielestä hyvällä valaistuksella saa paikan kuin paikan loistamaan.

”Kaupunki on ihan erinäköinen yöaikaan, kun valaistus tuo esille uusia piirteitä. Voisi ajatella, että on olemassa kaksi eri kaupunkia, päiväversio ja pimeäversio”, kertoo Kaisa Poikela, joka johtaa ja suunnittelee työssään kaupunkivalaistuksen projekteja.

Sähkötekniikan (nykyisin elektroniikka ja tietoliikennetekniikka) diplomi-insinööri Poikela innostui valaistuksen parissa työskentelystä, kun hän aloitti työt Oulun Energialla.

”Opiskelukavereiden mennessä töihin kännykkätehtaalle pohdin, mikä olisi oma juttuni. Valaistuksen maailma vei sitten ihan mennessään”, Poikela kertoo.

Työnsä kautta Poikela on havahtunut valaistuksen ja sen suunnittelun tärkeyteen. Käyttäjän kokemus on suunnitteluprosessissa etusijalla.

”Kaupunki on ihmisten koti, ei autojen”, tiivistää Poikela lähtökohtansa valaistuksen suunnitteluun.

Konkreettisuus viehättää Poikelaa hänen työssään. Tulokset eivät ole vain tietokoneella tuotettua digitaalista sisältöä, vaan selkeästi nähtävillä.

”Omat suunnittelu- ja rakennuskohteet on tosi mukava nähdä valmiina”, hän toteaa.

Älyä katuvaloihin

Poikela näkee valaistuksen tulevaisuudessa mielenkiintoisia mahdollisuuksia älykkään valaistuksen hyödyntämiselle. Valaistus voi esimerkiksi yhdistää liikenteen ja kunnossapidon, ja ohjata tienkäyttäjiä reiteille, joilla on parhaat ajo-olosuhteet.

”Kirkkaammilla katuvaloilla voidaan houkutella ihmisiä vasta auratuille teille tai valaistus voi muuntua linja-autoliikenteen mukaan”, Poikela ideoi. ”Älykäs valaistus on paljon muuta kuin valojen himmenemistä tiettyyn aikaan.”

Valaistusprojekteissa tarvitaan usean eri alan yhteistyötä.

Valaistusjärjestelmien suunnitteluun tarvitaan tekniikan osaajia, jotka hallitsevat ohjelmistojen kehittämiseen liittyviä uusimpia asioita.

”Ohjausjärjestelmät sisältävät elektronisia komponentteja, jotka ovat käytännössä pieniä tietokoneita. Niiden suunnitteluun tarvitaan koodareita”, Poikela sanoo. ”Miksi ei robotiikkaakin voisi hyödyntää.”

Valaistusprojekteissa tarvitaan usean eri alan yhteistyötä. Yhden puiston suunnitteluun osallistuu parhaimmillaan yli 20 hengen työporukka. Projektien suunnitteluun ja hallinnointiin sekä kokonaisuuksien hahmottamiseen Poikela on saanut hyvät valmiudet diplomi-insinöörin opinnoistaan.

”Pelkkä ajatus ’suunnittele valaistus’ ei riitä. Pitää miettiä kokonaisuus, jota ollaan tekemässä”, hän selventää.

Nainen pyöräilee kesäisessä maisemassa heijastinliivi päällä.

Kaisa Poikela on ollut mukana suunnittelemassa Hupisaarten rantareitin valaistusta.

Myös pimeyttä tarvitaan

Valaistuksen suunnittelussa ongelmakohtana on Poikelan mukaan yleensä innostuminen turhan runsaaseen valon käyttöön. Jatkuva valossa oleminen häiritsee ihmisen luontaista rytmiä ja valon vaikutuksesta vireystilaan on tehty runsaasti tutkimuksia. Valaistusasiantuntijan omalta kotipihalta ei ulkovaloja löydy.

”Pimeyttä pitäisi olla paljon enemmän. Ihmisen elimistö kaipaa sitä, samoin luonto”, Poikela huomauttaa.

Älykkäällä valaistuksella saadaan valoa sinne, missä sitä milloinkin tarvitaan.

Pimeydelle hän antaisi valaistussuunnittelussa nykyistä suuremman roolin.

”Nyt halutaan valaista kaikki leikkipuistojen viereiset mäetkin, minkä seurauksena lapset eivät pääse katsomaan tähtiä missään. Pienikin valonheitin heijastaa paljon valoa, etenkin lumesta”, Poikela toteaa.

Älykkäällä valaistuksella saadaan valoa sinne, missä sitä milloinkin tarvitaan.

”Pimeän aikana pyörätiellä voisi olla todella vähän valoa. Liiketunnistinten avulla valot voisivat kirkastua lähestyvälle pyöräilijälle ja jälleen himmetä kulkijan mentyä”, Poikela visioi.

 

Teksti: Terhi Suominen. Kuvat: Mikko Törmänen.

Viimeksi päivitetty: 23.10.2020