Neljä hymyilevää ihmistä seisoo vihreän taustan edessä. Ympärillä kuvaustekniikkaa.

Vain mielikuvitus on rajana videoiden opetuskäytössä

Oulun yliopistolla tehdään entistä enemmän videoita opetuskäyttöön. Videoiden avulla voidaan parantaa opetuksen laatua.

Oulun yliopiston tuottamien videoiden määrä on tasaisesti kasvanut viimeisen puolentoista vuoden aikana, kun studiopalvelut ovat olleet maksuttomia opetuskäyttöön. Video opetusformaattina on opettajille koko ajan tutumpi. Videoilla esiintyy satoja eri asiantuntijoita, joista osa on yliopiston ulkopuolelta.

Yliopiston Vimeo-tilillä on jo 1400 videota ja niitä on katsottu ahkerasti. Viimeisen vuoden aikana katselukertoja on ollut 77 000 ja kokonaiskatseluaikaa on kertynyt 13 200 tuntia. Opintopisteiksi muutettuna kokonaiskatseluajalla ansaitsee lähes 490 opintopistettä.

 

Kohtaamisen laatu paranee

Videota on tärkeää lähestyä miettimällä aluksi, miten videota aikoo käyttää opetuskokonaisuudessa. Ideana ei ole videoida koko luentosarjaa, vaan tarkoituksenmukaisia osia siitä.

”Mikään video ei korvaa opettajaa eikä kurssia. Pedagogisesti on tärkeintä, että video on vuorovaikutuksellinen jollain tapaa”, kertoo opetuksen IT-palvelujen palvelupäällikkö Paula Vaskuri.

Opiskelijan tehtävänä voi olla esimerkiksi kommentoida videota, kirjoittaa siitä tiivistelmä tai analyysi. Yksi mahdollisuus on antaa tehtäväksi katsoa video ennen luentoa, jolloin opiskelijat saapuvat tapaamiseen pohjatieto hallussaan. Luennolla voidaan keskittyä aiheen syventämiseen ja keskusteluun.

”Kasvotusten tapaaminen on kallista aikaa, eikä sitä kannata käyttää yksisuuntaiseen viestintään”, sanoo suunnittelija Antti Peltonen.

 

Informaation palastelu on tärkeää

Studiolla pyritään tekemään videoista 6–10 minuutin mittaisia. Pedagogisen videon käytöstä tehtyjen tutkimusten mukaan katseluintensiivisyys laskee rajusti yhdeksän minuutin jälkeen. Tämä on linjassa yliopiston videotilastojen kanssa: keskimääräinen katseluaika on ollut noin 10 minuuttia.

”60–80 prosenttia videosta katsotaan, mikä on esimerkiksi viihteelliseen materiaaliin verrattuna hyvä prosentti”, kertoo it-tukihenkilö Harri Hämeenkorpi.

Opetusvideoissa siis annostellaan informaatio tarkasti. Yhdestä aiheesta tehdään yksi video, jossa olennainen on ilmaistu tiiviisti ja selkeästi.

”Videolla aihe on puhuttu tiiviimmin: luentosalissa saman asian läpikäynti voisi viedä kolme kertaa enemmän aikaa”, Hämeenkorpi toteaa.

Videolla opettajan ei tarvitse samalla tavalla huolehtia asian sisäistämiseen vaadittavista tauoista, sillä opiskelija voi aina halutessaan pysäyttää videon. Myös opettaja voi pyytää katsojaa pysäyttämään videon siksi aikaa, että esimerkiksi kaavioon tai muuhun materiaaliin ehtii perehtyä.

 

Kameran näytön kautta näkyy neljä ihmistä studio-olosuhteissa.

Kuvassa Antti Peltonen, Kalervo Kalliorinne, Harri Hämeenkorpi ja Paula Vaskuri.

 

Erilaiset videotyypit avaavat mahdollisuuksia

Erilaisia videotyyppejä on useita. Yleisin tyyppi on, että videolla näkyy opettaja ja taustalla opetusmateriaalit. Tämän lisäksi voidaan esimerkiksi tehdä haastatteluja, kuvata laboratoriossa, näytellä erilaisia tilanteita, tehdä ruutukaappausvideo tai pieniä animaatioita. Opetusvideoon voi liittää omia videoita ja kuvia.

”Mielikuvitus on ainut raja. Videon avulla pystyy näyttämään asioita, eikä vain selittämään”, Vaskuri sanoo.

Jos huippuasiantuntija on tulossa vierailulle, voi hänet pyytää samalla reissulla studiolle. Vierailijan ydinasiaa voi käyttää videon muodossa myöhemminkin.

Vaikka kaikenlaisia teknisiä ratkaisuja löytyy, itseään ei kannata häivyttää kuvasta.

”Palautteen mukaan 95 prosenttia opiskelijoista haluaa, että opettajan kasvot näkyvät videolla”, Peltonen toteaa.

Noin puolet katselukerroista tapahtuu mobiililaitteella. Tämä kannattaa ottaa huomioon suunnittelussa ja välttää pientä tekstiä. Videolla näkyvät tukisanat helpottavat katselua.

”Meidän konsepti on, että opettajalla on sisältö ja meillä tekninen toteutus”, Hämeenkorpi toteaa.

 

Videolla saa olla oma itsensä

Kuvattavana oleminen tuntuu aluksi vaikealta, mutta siihen tottuu nopeasti. Ensimmäisen kerran jälkeen monet innostuvat ja alkavat nähdä videoiden mahdollisuuksia entistä enemmän.

”Kukaan ei ole sanonut, ettei tule toista kertaa”, naurahtaa it-suunnittelija Kalervo Kalliorinne.

Kuvaustilannetta ei tarvitse jännittää, sillä pieleen menneet kohdat voidaan aina ottaa uusiksi. Tarkoitus ei ole myöskään luennoida ulkomuistista, vaan olla oma itsensä.

”Tilannetta kannattaa ajatella enemmänkin videoblogina. Mukana voi olla muistiinpanot, kahvikuppi ja vaikka kaveri”, Hämeenkorpi sanoo.

Mitä enemmän videon tekemiseen panostaa, sitä monikäyttöisempi siitä tulee ja sitä paremmin video myös kestää aikaa. Videoita ei yleensä kannata tehdä vain yhtä käyttökertaa varten.

Videot nähdään yleensä ammatillisesti positiivisina. Kuvattavana olemiseen voi totutella esimerkiksi tekemällä kurssille esittelyvideon. Kurssia voi videoiden avulla muuttaa pala kerrallaan.

 

Teksti: Iia Paloheimo

Kuvat: Juha Sarkkinen

Viimeksi päivitetty: 24.10.2019