Employee with virtual reality glasses on. A screen behind her shows the virtual environment: a cottage in the Alps.

Virtuaalitodellisuus mahdollistaa uudenlaisen vuorovaikutuksen: ”Edes luokkahuoneessa ei ole yhtä läsnä”

Opetushenkilökunnalle tarjottiin joulukuussa työpajoja virtuaalitodellisuudesta. VR-ympäristössä on mahdollista olla aidossa vuorovaikutuksessa, vaikka ihmisten välillä olisi satoja kilometrejä.

VR-ympäristö mahdollistaa yhteisöllisen kokemuksen ilman kotoa poistumista. Koulutuspalveluja tarjoavan Sovelto Oyj:n vetämän työpajan tavoitteena oli näyttää opetushenkilöstölle, millainen elämys virtuaalitodellisuus on ja tätä kautta herättää ajattelemaan, mitä se voisi opetukselle tarjota.

Ensimmäistä kertaa Oulun yliopistolla järjestettyihin työpajoihin pääsi osallistumaan kuusi kahdeksan hengen ryhmää. Koulutuspaikat täyttyivät alle vuorokaudessa.

A man is holding VR glasses in a conference room full of people.

Anssi Rusanen näyttää, miten VR-laseja säädetään. Oculus Quest -lasien etuna on langattomuus.

 

Läsnäoloa etäisyydestä huolimatta

Työpajassa käytössä olleen virtuaaliympäristön erikoisuutena on, että samaan tilaan voi tulla useampi ihminen. Kukin voi osallistua tapaamiseen haluamastaan paikasta. Osallistujien kanssa voi keskustella ja jopa virtuaalikätellä.

”Ympäristö on rakennettu sellaiseksi, ettei tule ajatelleeksi, ettei ole oikeasti samassa tilassa muiden osallistujien kanssa”, Sovelto Oyj:n kouluttaja Anssi Rusanen kertoo.

Äänimaailma on hämmästyttävän realistinen 3D-äänen ansiosta. Muiden osallistujien puhe kuuluu eri suunnista ja eri voimakkuuksilla siitä riippuen, miten oma avatar on muihin nähden sijoittunut. Kun virtuaalimaailmassa takana seisova käyttäjä puhuu, tuntuu kuin joku olisi oikeasti selän takana.

”Kun tapaa sitten oikeassa elämässä ensimmäistä kertaa, tulee hassu olo, kun toisaalta jo tuntee toisen ja toisaalta ei ole tätä ennen nähnytkään”, Rusanen kertoo.

Virtuaalitodellisuudessa ei ole häiriötekijöitä, kuten kännyköitä tai sähköposteja. Sen ansiosta vuorovaikutus on intensiivisempää kuin monessa muussa opetustilanteessa.

”Virtuaalitodellisuus osallistaa eri tavalla. Edes luokkahuoneessa ei ole yhtä läsnä”, Rusanen sanoo.

Toisin kuin useissa videokonferensseissa, virtuaalimaailmassa huomaa heti, jos joku poistuu. Lasit pois päästä ottaneen osallistujan avatar vaipuu kumaraan.

Three people are wearing VR glasses and handles. They do not seem to notice each other.

Laseja opeteltiin käyttämään yhdessä. Haltuunoton jälkeen osallistujat hajaantuivat ympäri yliopistoa.

 

Virtuaalitodellisuutta tarkoituksenmukaisesti

Virtuaalitodellisuuden tarkoitus on tuoda lisäarvoa koulutukselle. Hyvä metodi on hoitaa teoriaosuus muissa kanavissa ja hyödyntää virtuaalitodellisuutta ryhmäharjoituksissa.

”Powerpoint-luentojen tekemisen sijaan kannattaa miettiä, mitä sellaista VR-ympäristössä voi tehdä, mitä ei voi tehdä reaalimaailmassa”, Rusanen kiteyttää.

Vaikka virtuaaliympäristö voi olla mitä tahansa avaruusaluksesta Mariaanien hautaan, tulee grafiikka miettiä käyttötarkoituksen mukaan. Ympäristö ei saa varastaa koulutuksen huomiota, vaan sen on tuettava käsiteltävää asiaa. VR-lasien avulla voidaan esimerkiksi siirtyä yhdestä ympäristöstä toiseen aiheen vaihtuessa, jolloin ympäristönvaihdos auttaa jäsentämään aiheita.

”Tiloja voi monistaa eri ryhmiä varten. Tehty sisältö säilyy tilassa, joten saman asian ääreen voi palata ryhmän kanssa myöhemmin uudestaan”, Rusanen kertoo.

”Fyysisyys vahvistaa hermoratoja ja edistää oppimista”, jatkaa opetuksen IT-tukipalveluiden suunnittelija Antti Peltonen.

VR-laseja ei suositusten mukaan tule käyttää yli puolta tuntia kerrallaan. Liian pitkäaikainen käyttö yhdellä kertaa altistaa huonovointisuudelle. Vaikka pitäisi taukoja, olisi koko päivän koulutus virtuaalimaailmassa intensiivisyydessään liian väsyttävä.

”Kuten videoiden opetuskäytössä, myös virtuaalitodellisuudessa sisältö pitää typistää olennaiseen”, toteaa aikuiskoulutuksen suunnittelija Topias Uusitalo.

Suurista ikkunoista näkyy upea Alppimaisema.

Ruutukaappaus virtuaaliympäristöstä. Osallistujat saivat valita omaksi avatarikseen ihmis- tai robottihahmon.  Työpajaan osallistuneet kokeilivat "mopon" rakentamista.

 

Käyttöönottoon on vielä matkaa

Osallistujien mielestä koulutus oli erittäin mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus. Etenkin realistista äänimaailmaa kehuttiin kovasti. Myös fyysisen ympäristön unohti yllättävän nopeasti. Seiniin törmäily ei ollut vaarana, sillä VR-maailmaan siirtyessä käyttäjä määrittelee rajat, joiden sisällä on turvallista liikkua.

”Virtuaalitodellisuudessa pääsee lähemmäs aitoa kokemusta. Se antaa älyttömästi mahdollisuuksia verkkokursseille. Virtuaaliympäristön pitäisi kuitenkin olla helposti muokattavissa eri aiheita varten”, Uusitalo sanoo.

Monipuolisista käyttömahdollisuuksista huolimatta omaa opetuskäyttöä on kuitenkin vielä hieman vaikea kuvitella. Koulutuksen jälkeisessä keskustelussa heitettiin ilmoille muun muassa ryhmäytymisharjoitukset, arkkitehtien koulutus ja kaivossimulaatiot.

”Pitäisi keksiä jotain uutta, jota ei välttämättä osaa vielä edes keksiä”, Uusitalo naurahtaa.

Rusanen on samoilla linjoilla. Kun on tottunut reaaliympäristöön, ei mielikuvitus heti taivu virtuaalimaailmojen mahdollisuuksiin: ”Olemme etukenossa tutkimassa ja opiskelemassa itsekin, mihin kaikkeen virtuaalitodellisuutta voisi hyödyntää.”

Toistaiseksi VR-ympäristöjä on Suomessa käytetty esimerkiksi kauppakeskusten suunnittelussa, ensiapukoulutuksessa ja yritysten apuna haastavilla huoltokeikoilla. Kiinnostusta on ollut paljon myös oppilaitoksissa.

Opetuksen IT-tukipalvelut suunnittelee hankkivansa VR-laseja käyttöönsä. Ajatuksena on, että virtuaalitodellisuus otettaisiin Oulun yliopistossa testikäyttöön tulevaisuudessa.

”Emme kuitenkaan ole ihan vielä siellä. Ensin pitää miettiä sisältö ja ymmärtää aihetta paremmin. Myös tekniikan kalleus on vielä ongelma”, Peltonen sanoo.

 

Teksti: Iia Paloheimo

Kuvat: Juha Sarkkinen

Viimeksi päivitetty: 29.10.2020