Heinänen ja Siika-aho tarkastelevat terapiatarvikkeita pöydän ääressä. Nurkassa seisoo kamera.

Vuosi muuton jälkeen – mitä heille kuuluu nyt?

Humanistinen ja kasvatustieteellinen tiedekunta muuttivat uusiin tiloihin Linnanmaan kampuksella vuosi sitten. Uudet tilat ovat tuoneet mukanaan monia muutoksia arkeen.

Uutinen Oulun ammattikorkeakoulun muutosta Linnanmaan kampukselle herätti monenlaisia ajatuksia humanisteissa ja kasvatustieteilijöissä. Osalle muutto näyttäytyi heti mahdollisuutena parempiin tiloihin, kun taas osa suhtautui muutokseen aluksi varauksella.

”Kovaa keskustelua käytiin. Meillä oli jo hyvät ja toimivat tilat, niihin oltiin tyytyväisiä”, kertaa kasvatustieteiden tutkijatohtori Teemu Hanhela uutisen aiheuttamia reaktioita.

Muun muassa neliöiden väheneminen ja remonttiaikataulujen pysyvyys mietityttivät ihmisiä alussa. Suunnittelun käynnistyessä oltiin kuitenkin iloisia siitä, että käyttäjiä kuultiin tilojen suunnittelussa.

”Opiskelijat ajoivat tiettyjä asioita suunnitteluvaiheessa ja toiveita on tiettyyn rajaan asti kuunneltukin”, kertoo logopediaa opiskeleva Anni Siika-aho.

Itse muuttoprosessi sujui sutjakasti, vaikka aikataulu olikin varsin tiukka. Kasvatustietelijöiden tavarat löysivät paikkansa ilman suurempia ongelmia joulukuussa. Humanistiopiskelijoille muuton ajankohta oli ongelmallinen, sillä moni oli toisella paikkakunnalla kesän ajan. Opiskelijoita kuitenkin saapui paikalle muuttamaan ja heidän apuaan riitti henkilökunnallekin asti.

 

Opetusmetodit säilyneet ennallaan tai kehittyneet

Entisten vakioluokkien sijaan luennot pidetään nykyään ympäri yliopistoa. Kasvatustieteilijät ovat päätyneet usein entistä suurempiin luentosaleihin, ja suunnistamiseen täytyy varata enemmän aikaa kuin ennen.

Ennen muuttoa logopedian terapiatilat olivat väistötiloissa, jotka olivat puutteellisen äänieristyksen vuoksi suorastaan katastrofaaliset.

”Terapiatilat paranivat olennaisesti, ne ovat nyt tosi hyvät”, kehuu logopedian yliopisto-opettaja Kaisu Heinänen.

Nykyisissä tiloissa voi hyödyntää modernia teknologiaa. Ohjaaja voi seurata terapiaa viereisestä huoneesta lasin takaa, tallentaa tilanteen etäohjattavalla kameralla ja puhua suoraan opiskelijan korvaan kuulokkeen kautta.

 

Hanhela ja Impola seisovat keskustelevat kirjapinojen äärellä. Taustalla kahvila, jossa opiskelijoita.

Teemu Hanhela ja Jarkko Impola opiskelijoiden omassa kahvilassa Olohuoneessa.

 

Kiltatilat lisäävät yhteisöllisyyttä

Sekä humanistit että kasvatustieteilijät kehuvat uusia kiltatilojaan. Molemmilla on omat kahvilansa, minkä lisäksi ainejärjestöt jakavat yhteisiä kiltahuoneita. Jaetut tilat ovat tuoneet eri pääaineiden opiskelijoita lähemmäs toisiaan ja edistäneet yhteistyötä ainejärjestöjen välillä.

”Yhteisöllisyys humanistiopiskelijoiden keskuudessa on alkanut kasvamaan. On ollut mukavaa nähdä muita humanistiopiskelijoita, sillä aiemmin logopedit olivat tosi omissa oloissaan”, Siika-aho kertoo.

Poikkitieteellisyyden kääntöpuolena on ollut se, ettei oman alan asioista voi puhua enää yhtä vapaasti. Terapiaan liittyvistä asioita voi kuitenkin edelleen puhua hyvin yleisluontoisella tasolla, ja joskus omaa asiantuntemustaan on päässyt jakamaan pääainerajojen ylikin.

Kasvatustieteilijöiden suuren kiltahuoneen pystyy tarvittaessa jakamaan kolmeen eri osaan. Kahvila Olohuone on jo otettu omaksi, ja moni opiskelija viettää mieluiten aikaansa siellä. Kahvilan seinustalla olevista portaista saa tarvittaessa yleisölehterin, jos kahvilassa halutaan järjestää esityksiä.

”Heti tammikuussa sovittiin yhteiset pelisäännöt kiltatiloille. Yhteisiäkin tapahtumia on järjestetty ja uskon, että toiminta kehittyy tässä vuosien mittaan”, kertoo kasvatustiedettä opiskeleva Jarkko Impola.

 

Jaetut työtilat luovat mahdollisuuksia yhteistyöhön

Jaetut työhuoneet ovat muuttaneet henkilöstön toimintatapoja. Toisten tilaa on kunnioitettava uudella tavalla ja sovittava yhteisistä pelisäännöistä.

”Viereisissä tiloissa tehtävän meluisan remontin vuoksi moni on tehnyt etätöitä, ja kimppakämppäläiset ovat voineet sopia tapaamisia myös omiin huoneisiin”, Heinänen kertoo.

Mahdollisuuksia yhteistyöhön syntyy, kun samassa toimistossa työskentelee saman tutkimusryhmän ihmisiä.

”Saimme vaikuttaa työtilojen jakoon, niitä ei määrätty ylhäältä päin”, Hanhela toteaa.

Humanistisen tiedekunnan henkilökunta viettää nykyään taukonsa kaikille yhteisessä kahvihuoneessa. Aiemmat pelkän oman alan ihmisten keskinäiset keskustelut ovat vaihtuneet poikkitieteelliseen seurusteluun.

”Yhteinen kahvihuone tekee paljon. Tulee tutuksi muidenkin oppiaineiden henkilökunnan kanssa”, Heinänen sanoo.

 

Opiskelijat ja opettajat kohtaavat uusin tavoin

Logopedian opiskelijoiden ja henkilökunnan välisiä suhteita uudet tilat eivät ole vaikeuttaneet. Ohjausaikoja ja -tiloja on ollut saatavilla riittävästi, ja opiskelijoiden ja opettajien välisiä kontakteja on opintojen luonteenkin vuoksi paljon.

”Ainahan olemme olleet samaa yhteisöä tutkimusyksikön kanssa. Nykyään näkee enemmän myös muiden oppiaineiden henkilökuntaa”, Siika-aho toteaa.

Opiskelijat eivät voi enää tulla vain koputtelemaan oviin, kun heillä on asiaa opettajille. Kasvatustieteissä henkilökunnan työhuoneiden käytävälle pääsee nykyään vain avaimella, mikä on ainakin opiskelijoiden keskuudessa herättänyt ihmettelyä eristämisen tarpeesta.

”Se on selkeä muutos, josta on tullut palautetta. Kohtaamisesta on tullut haastavampaa”, Impola kertoo.

Kun tapaamisesta on sovittu sähköpostitse, on opiskelijoiden kohtaamiseen kuitenkin ollut käytössä tarpeeksi tiloja.

”Positiivista on ollut se, että kalenterin kautta on helppo varata tilat. Niitä on ollut hyvin saatavilla”, sanoo Hanhela.

 

Teksti: Iia Paloheimo

Kuvat: Juha Sarkkinen

Viimeksi päivitetty: 26.11.2019