Reindeer and human by the fence during wintertime

Yksi Arktis, yhteinen terveys

Helmikuussa järjestetty One Arctic, One Health -konferenssi kokosi yhteen tutkijoita koko sirkumpolaariselta alueelta. Arktisia alueita koskevat, terveyteen liittyvät ongelmat ja ratkaisut ovat yhteisiä niin Lapissa, Siperiassa kuin Alaskassakin.

One Health -käsite lähtee ajatuksesta, että ihmisten ja eläinten terveys on sidoksissa toisiinsa ja ympäristöön. Tämä holistinen käsitys ihmisten ja eläinten terveyden ja ekosysteemin suojelemisen välttämättömyydestä on vanha, sillä jo Hippokrates piti ihmisen terveyttä osana ympäristön terveyttä. Yksi maapallo, yhteinen terveys on myös Maailman Terveysjärjestön WHO:n suosittelema lähestymistapa terveyteen ja hyvinvointiin. 

”One Health tarkoittaa ihmisen, ympäristön sekä koti- ja villieläinten terveyttä. Terveyteen liittyvät ongelmat kuten mikrobilääkeresistenssi tai zoonoosit, ovat globaaleja, ja ne vaativat monitieteisiä globaaleja ratkaisuja”, selventävät konferenssin vastaavat järjestäjät, Arktisen terveyden professori Arja Rautio Oulun yliopistosta ja professori Antti Oksanen Ruokavirastosta. ”Terveys merkitsee yksilön ja yhteisön fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja hyvinvointia.”

”One Arctic, One Health -konferenssissa oli puhujia kaikista Arktisen neuvoston maista, joita ovat Venäjä, Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti, Grönlanti, Kanada ja USA. Aiheet käsittelivät arktiselle alueelle tyypillisiä, terveyteen liittyviä teemoja, kuten erilaisia zoonooseja eli eläimistä ihmisiin siirtyviä tauteja, alkuperäiskansojen terveyttä, ruokaturvallisuutta, puhtaan veden riittävyyttä ja ilmastonmuutoksen vaikutusta tautien leviämiseen”, Arja Rautio kertoo.

Yli puolet ihmisen infektiotaudeista on zoonoottisia, eli ne leviävät eläimistä ihmisiin. Pahimmillaan zoonoosit lähtevät leviämään myös ihmisten välillä. Uusista, uhkaavista tartuntataudeista vielä suurempi osa on lähtöisin eläimistä, joten on luonnollista, että zoonoosit olivat konferenssin keskeinen aihe.

Konferenssi järjestettiin yhteistyössä Oulun yliopiston Thule Instituutin, Ruokaviraston, Arktisen neuvoston, Arktisen yliopiston, ulkoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Konferenssi liittyi Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauteen, joka on Suomen kohdalta loppusuoralla. Toukokuussa neuvoston ohjaksiin tarttuu Islanti.

Footprints on snow. Photo by Harald Arlander on Unsplash.

Kotoisia tauteja ja loisia

Luonnonvarakeskuksen metsäeläintieteen professori (emer.) Heikki Henttonen puhui konferenssissa suomalaisille tutuista taudeista, kuten Puumala-hantaviruksen aiheuttamasta myyräkuumeesta sekä tularemiasta eli jänisrutosta, jonka takana on Francisella tularensis -bakteeri. Punkkien levittämät mikrobit eli Borrelia -bakteeri ja puutiaisaivotulehdusta aiheuttava flavivirus saavat kevään koittaessa jälleen runsaasti palstatilaa tiedotusvälineissä.

”Zoonoosit voivat levitä suoraan eläimestä ihmiseen, tai ne voivat olla vektorivälitteisiä, eli ne leviävät vaikkapa verta imevien hyttysten tai puutiaisten mukana. Itse taudinaiheuttaja voi olla virus, bakteeri, sieni tai loinen”, Heikki Henttonen sanoo.

”Zoonoosi voi levitä myös ihmisestä toiseen, kuten ebolavirus Afrikassa. Kotoinen myyräkuume leviää vain metsämyyristä ihmisiin, ei ihmisestä toiseen.”

Henttonen korosti erityisesti sitä, että eri eliömaantieteellisillä alueilla, eli biomeissa, zoonoosien epidemiologia vaihtelee. Tunnettujen patogeenien kuten Puumala-viruksen tai tularemia-bakteerin isäntäeläinten runsaudenvaihtelut ovat erilaisia lauhkeassa ja boreaalisessa vyöhykkeessä, ja siksi tarvitsemme vertailevaa tutkimusta arktisen, boreaalisen ja lauhkean vyöhykkeen välillä.

”Voidaan mennä pahasti harhaan, jos vaikkapa lauhkean vyöhykkeen tautimalleja yritetään sellaisenaan soveltaa arktisiin oloihin.”

Viime vuosina on uutisoitu säännöllisesti ekinokokki-loisista, jotka aiheuttavat huolta yleisön keskuudessa: heisimatojen turmeleman ihmismaksan kuvitteleminen vie ruokahalut keneltä tahansa. ”Tutkijoilla on täysi työ pitää sensaatiohakuisten toimittajien jalat maassa”, Henttonen naurahtaa.

”Myyräekinokokki Echinococcus multilocularis on toki hengenvaarallinen pysyvänä loistartuntana, mutta pitää muistaa, että useimmissa tapauksissa ihmisen oma immuniteetti torjuu tämän loistartunnan. Virossa myyräekinokokkia tavataan, meillä ei – vielä. Todennäköisesti se leviää Suomeen ennemmin tai myöhemmin, joko kotikoirien mukana tai luonnonvaraisten koiraeläinten eli kettujen ja supikoirien kautta. Myyräekinokokin pääisäntiä ovat koiraeläimet.” Myyrät ovat väli-isäntiä, mistä tulee lajin suomenkielinen nimi.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisessa jo esiintyviin tai sinne levittäytyviin zoonooseihin?

”Se on moniulotteinen kysymys. Ilmaston lämpeneminen, lumipeiteajan lyheneminen ja yleinen perustuotannon nousu lisää eliöyhteisöjen monimuotoisuutta, ja tämä voi monipuolistaa ja vakauttaa saalistajayhteisöjä, mikä voisi tasoittaa jyrsijöiden kannanvaihtelua. Tämä voi siten vähentää esimerkiksi myyräkuumeen esiintyvyyttä. Toisaalta perustuotannon kasvu lisää petojen määriä, ja niiden levittämät taudit voivat yleistyä, esimerkkinä ketun levittämä myyräekinokokki.”

”Ilmaston lämpenemisen myötä puutiaiset levittäytyvät pohjoiseen ja tuovat tauteja tullessaan. Hyttysten, mäkäräisten ja polttiaisten levittämät taudit hyötyvät ilmastonmuutoksesta”, professori Henttonen pohtii.

Arktisen Amerikan ajankohtaisimmat zoonoosit  

Eläinlääketieteellisen mikrobiologian apulaisprofessori Emily Jenkins Saskatchewanin yliopistosta, Kanadasta, piti konferenssissa esitelmän kasvavista tautiriskeistä Pohjois-Amerikassa. Kolme ajankohtaista tautia ovat hirvieläinten näivetystauti CWD (Chronic Wasting Disease), ekinokokkoosi sekä toksoplasmoosi.

CDW:n eli hirvieläinten näivetystaudin aiheuttaja on rakenteeltaan virheellinen prioniproteiini. Parin vuosikymmenen takainen hullun lehmän tauti on myös prionitauti.

”CDW:tä on jo kauan esiintynyt tarhatuissa hirvieläimissä Kanadassa ja USA:ssa. Tarhoista se on levinnyt luonnonvaraisiin hirvieläimiin. CWD-prioni leviää hirvieläinten ulosteiden ja syljen välityksellä sekä kuolleista raadoista, ja se säilyy luonnossa pitkiä aikoja”, Jenkins kertoo. Kun se on kerran saastuttanut ympäristön, siitä on hyvin vaikea päästä eroon.

Saastuneiden eläinten lihaa ei voi käyttää ravinnoksi, sillä virheellinen prioni ei tuhoudu keittämällä eikä pakastamalla. CWD-prionin ei vielä tiedetä tarttuvan ihmisiin, mutta sen tiedetään tarttuneen makakiapinoihin, mitä pidetään huolestuttavana.

”Kanadan alkuperäiskansoille karibun liha on hyvin tärkeä elintarvike. CWD:n leviäminen pohjoiseen olisi kohtalokasta alkuperäiskansoille.  

CWD pysyi pitkään Pohjois-Amerikan vitsauksena, mutta vuonna 2016 Norjassa löydettiin näivetystautia villeistä tunturipeuroista. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että Norjan CWD ei ole identtinen Pohjois-Amerikan taudinaiheuttajan kanssa. Prionien tiedetään mutatoituvan helposti, ja kyse voi olla Norjassa lampaasta peräisin olevasta tai peurassa syntyneestä omasta CWD-muunnoksesta.

Hirviekinokokki (Echinococcus canadensis) on Pohjois-Amerikassa laajalle levinnyt loinen. Se ei kuitenkaan ole niin vaarallinen kuin myyräekinokokki. Viime vuosien aikana on tehty havaintoja myös myyräekinokokkiin (Echinococcus multilocularis) sairastuneista kotikoirista ja ihmisistä.

”Tutkimusten mukaan tämä ekinokokkikanta on eurooppalaista alkuperää, ja todennäköisesti se on tullut koirien mukana mantereelta toiselle, matolääkitysvaatimuksista huolimatta”, Emily Jenkins toteaa.

Kolmas professori Jenkinsin mainitsema zoonoosi on toksoplasmoosi, Toxoplasma gondii -nimisen alkueläimen aiheuttama infektio, jonka suvullinen lisääntyminen tapahtuu kissaeläinten suolessa. Loisen ookystat, munan kaltaiset kestomuodot, leviävät hyvin laajalti luonnossa. Toksoplasmoosin arvellaan olevan tärkein parasiittinen infektio Arktisessa Pohjois-Amerikassa. Ihminen saa sen useimmiten kissaeläinten ulosteiden saastuttamasta ympäristöstä ja raa'asta lihasta.

Suurin osa toksoplasmoosi-infektioista menee ohi huomaamatta tai vähäisin oirein. Äidin raskauden aikana saama tuore toksoplasmatartunta aiheuttaa kuitenkin vakavan keskenmenon riskin, tai se voi aiheuttaa pysyvän vakavan vamman lapselle.

”Huomattava osa arktisen Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista on infektoitunut toksoplasmoosille. He saavat tartunnan saastuneesta talousvedestä tai syömällä huonosti kypsennettyä tai raakaa lihaa, lintua tai merinisäkkäitä. Toksoplasmoosia on löydetty muun muassa maitovalaista eli belugoista, ja periaatteessa sen voi saada kaikesta huonosti kypsennetystä lihasta”, Emily Jenkins kertoo.

Toxoplasma-kystat jäävät kestomuodoiksi lihaksiin ja keskushermostoon, ja ne voivat puhjeta esimerkiksi syöpähoitojen yhteydessä.

Ensi vuonna Alaskassa

Konferenssin lopuksi pidettiin ideointipalaveri siitä, miten yhteistyötä pitäisi jatkaa ja kehittää. Viestinnän merkitys nousi esille, eli miten tutkimustieto saavuttaa suurta yleisöä ja poliittisia päättäjiä. Korostettiin myös sitä, että naisten ja alkuperäiskansojen ääni pitäisi saada paremmin kuuluviin. Tutkimustiedon ja datan jakaminen tutkijoiden kesken todettiin tärkeäksi.

Vuonna 2020 One Health, One Future -konferenssi järjestetään Fairbanksissa, Alaskassa 11.-14. maaliskuuta.

 

Teksti: Satu Räsänen

Kuvat: Unsplash

Viimeksi päivitetty: 22.3.2019