arkeologia, maankäyttö, ympäristönmuutos

Ihmisen maankäyttö näkyi ympäristön muutoksina jo 3000 vuotta sitten

Ihmisen toiminta on aiheuttanut merkittäviä ympäristövaikutuksia maapallolla jo tuhansia vuosia sitten. Uusi tutkimus haastaa aiemman oletuksen, jossa laaja ihmislähtöinen ympäristönmuutos nähdään suhteellisen tuoreena ilmiönä.

Ihmisen toiminta on aiheuttanut merkittäviä ympäristövaikutuksia maapallolla jo tuhansia vuosia sitten. Uusi tutkimus haastaa aiemman oletuksen, jossa laaja ihmislähtöinen ympäristönmuutos nähdään suhteellisen tuoreena ilmiönä.

Maailmanlaajuista maankäytön historiaa selvitti tutkimus, johon osallistui yli 250 arkeologia eri puolilta maailmaa. Kyseessä on ensimmäinen arkeologisen tutkimuksen pohjalle rakentuva koko maailman kattava katsaus maankäytön pitkän aikavälin historiaan.

Tutkimus osoittaa planeettamme pinnan olleen jo 3000 vuotta sitten merkittävästi metsästäjä-keräilijöiden, maanviljelijöiden ja karjankasvattajien maankäytön muokkaama. Tämä on huomattavasti aiemmin kuin luonnontieteelliset mallinnukset maankäytön historiasta ovat ennustaneet.

Arkeologien empiirisen arvion pohjana oli aikajakso, joka alkoi 10 000 vuotta sitten ja päätyi 1850-luvulle.

Tuottavien elinkeinojen synty kiihdytti ihmisen aiheuttamia ympäristövaikutuksia, mutta näiden varhaisten ympäristönmuutosten laajuus, ajoitus ja vaikutukset eivät ole olleet tunnettuja koko maailman mittakaavassa.

”Perinteisissä pienyhteisöissä nämä muutokset ympäristöön ovat alun alkaen olleet yleensä pienimuotoisia, mutta vaikutukset ovat kasvaneet ja kertautuneet aikojen kuluessa”, tutkijatohtori Oula Seitsonen Oulun yliopistosta kertoo.

Esimerkkeinä vaikutuksista Seitsonen mainitsee metsien ja muun kasvuston raivaamisen polttamalla tai kaatamalla, jolloin maisema avautui ja saatiin kaskimaita, hyviä metsästysmaastoja ja asutusalueita. Maanviljelyn lisääntyminen köyhdytti maaperää, ja kasvillisuus kului karjaeläinten laidunnuksen vuoksi.

Tutkimus globaalista maankäyttöhistoriasta korostaa maapallon muutoksen pitkää historiaa. Katsaus osoittaa myös merkittäviä puutteita arkeologisen tutkimuksen ja tiedon määrässä ja laadussa maailman mittakaavassa. Osallistujien asiantuntemus oli korkeimmillaan noin 2000 vuotta vanhojen kohteiden osalta sekä keskittyi rikkaammille ja perinteisesti hyvin tutkituille alueille. Tämä korostaa köyhempien alueiden tutkimuksen tarvetta tulevaisuudessa aukkojen paikkaamiseksi.

Oula Seitsonen tutkii varhaista karjanhoitoa Suomen Akatemian ja European Research Councilin rahoittamassa Domestication in Action -hankkeessa. Seitsonen työskentelee erityisesti Fennoskandian varhaiseen poronhoitoon liittyvien kysymysten parissa, mutta tutkii esihistoriallisten karjankasvattajien jälkiä myös Mongoliassa ja Itä-Afrikassa.

Artikkeli Archaeological assessment reveals Earth’s early transformation through land use on julkaistu arvostetussa Science-julkaisussa.

Viimeksi päivitetty: 30.8.2019