Borrelioosin ja myyräkuumeen ilmaantuvuus seuraa jyrsijöiden runsausvaihteluita Pohjois-Euroopassa

Tuore tutkimus osoittaa metsämyyrien runsausvaihteluiden sekä borrelioosin ja myyräkuumeen ilmaantuvuuden ajallisen yhteyden. Sen perusteella taudinaiheuttajien luonnollisten isäntien runsausvaihteluilla on merkitystä ihmisen infektioriskiä arvioitaessa. Tutkimustulokset voi ottaa huomioon terveysviranomaisten riskiviestinnässä.
Metsämyyrä. Kuva: Ilze Brila

Metsämyyrä on Pohjois-Euroopan yleisin jyrsijä ja se toimii pääisäntänä sekä myyräkuumetta aiheuttavalle Puumala-virukselle että borrelioosia aiheuttaville Borrelia-suvun bakteereille.

Tutkimuksessa tarkasteltiin metsämyyrän runsausvaihteluiden ja borrelioosin ja myyräkuumeen ilmaantuvuuden ajallista suhdetta Keski-Suomen ja Pohjois-Savon alueilla. Tutkimuksessa käytettiin pitkäaikaisaineistoja sekä myyrien populaatiokoon vaihteluista että ihmisten tartuntatapauksien määristä.

Tutkimus osoitti, että metsämyyrän noin kolmivuotiset runsausvaihtelut heijastuvat paitsi myyräkuumeen niin myös borrelioosin ilmaantuvuuteen. Myyräkuumeen ilmaantuvuus seurasi myyrien runsausvaihteluita lyhyellä parin kuukauden aikaviiveellä. Siten myyräkuumetta esiintyy runsaasti silloin, kun metsämyyriä on runsaasti.

Myyrien runsausvaihteluiden ja borrelioosin ilmaantuvuuden välinen suhde oli monimutkainen. Borrelioosin ilmaantuvuus seurasi myyrien runsautta pidemmällä, noin vuoden aikaviiveellä.

Suomessa Borrelia-bakteeria levittävät puutiainen (Ixodes ricinus) ja taigapunkki (I. persulcatus). Puutiainen puree ihmistä tyypillisesti nymfinä, mikä selittänee vuoden aikaviiveen metsämyyrärunsauden ja borrelioosin ilmaantuvuuden välillä.

”Noin vuoden aikaviive oli odotettavissa Borrelia-bakteerin kiertokulun perusteella: Puutiaistoukka saa Borrelia-bakteerin aterioidessaan Borrelia-bakteeria kantavalla myyrällä ja tartunnan saaneesta toukasta kehittyy Borrelia-bakteeria ihmiseen tartuttava nymfi yleensä seuraavana vuonna ja aikuinen pari vuotta myöhemmin”, kertoo tutkimuksen vastuututkija Eva Kallio Jyväskylän yliopistosta.

Taigapunkki puolestaan puree ihmistä yleensä vasta aikuisvaiheessa. Tutkimuksessa havaittiinkin myös noin kahden vuoden viive myyrien runsauden sekä borrelioosin ilmaantuvuuden välillä, mikä saattaa heijastaa aikuisten taigapunkkinaaraiden puremien aiheuttamia infektioita.

Lisäksi havaittiin, että borrelioosin ilmaantuvuuden ja noin vuotta aiemman myyrämäärän välisen suhteen voimakkuus muuttui tutkimusjakson aikana. Myös metsämyyrän runsausvaihtelujen voimakkuus muuttui tutkimusjakson aikana, mikä on todennäköisesti vaikuttanut puutiaisten loisintaan myyrillä ja siten Borrelia-bakteerin kiertokulkuun myyrien ja puutiaisten välillä. Tällä on ollut vaikutus Borrelia-bakteerin yleisyyteen puutiaisissa ja siten edelleen borrelioosi-infektioiden määrään.

Tutkimustulokset sisältävän artikkelin pääkirjoittaja on väitöskirjatutkija Mahdi Aminikhah Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä, josta tulee myös yksi muista kirjoittajista, akatemiatutkija Sami Kivelä.

Tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä Jyväskylän ja Oulun yliopistot, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Luonnonvarakeskus. Tutkimus julkaistiin Scientific Reports -tiedelehdessä 9. elokuuta 2021.

Artikkeli:

Aminikhah Mahdi, Forsman Jukka T., Koskela Esa, Mappes Tapio, Sane Jussi, Ollgren Jukka, Kivelä Sami M., Kallio Eva R.: Rodent host population dynamics drive zoonotic Lyme Borreliosis and Orthohantavirus infections in humans in Northern Europe. Scientific Reports 11. doi.org/10.1038/s41598-021-95000-y

Viimeksi päivitetty: 12.8.2021