Innostuminen geeneissä
”Kylällä tarvitaan lääkäriä, susta pitää tulla lääkäri”, muistaa Marjo-Riitta Järvelin, 68, opettajien kannustaneen nuorta, matemaattisissa aineissa pärjännyttä tyttöä. Reisjärven kylässä tosiaan tarvittiin lääkäriä, mutta se ei varsinaisesti ollut ensimmäisenä Järvelinin ajatuksissa, kun hän haki opiskelemaan sekä tietojenkäsittelyä että lääketiedettä.
”Pääsin molempiin, mutta vanhemmat olivat sitä mieltä, että tietojenkäsittely on liian modernia”, Järvelin nauraa.
Tietoa hän on silti totisesti päässyt uransa aikana käsittelemään. Lastentautien erikoislääkäri ja epidemiologian professori tunnetaan erityisesti Pohjois-Suomen syntymäkohorttitutkimusten tieteellisenä johtajana. Syntymäkohorteissa on kyse aineistoista, joita on kerätty käytännössä kaikista Pohjois-Suomessa vuosina 1966 ja 1985–1986 syntyneistä henkilöistä. Lähtöajatuksena on ollut, että jo äidin raskausaika voi vaikuttaa lapsen tulevaan terveyteen.
Työn aloitti lastenlääkäri, professori Paula Rantakallio, ja Järvelin jatkoi työtä 1990-luvun alussa yhdessä professori Anna-Liisa Hartikaisen kanssa.
”Tuolloin alettiin juuri kerätä tietoa nuoremman kohortin koulutaipaleen alusta. Haluttiin selvittää lasten perussairauksia, käyttäytymistä, kouluun sopeutumista ja oppimista”, Järvelin muistelee.
Kohorttiaineistoista oli tuolloin tehty kolme väitöskirjaa. Nyt niitä on valmistunut 130 ympäri maailman, ja tieteellisiä artikkeleja on julkaistu yli 1 700 kappaletta.
”Kyse on todella merkittävästä aineistosta, joka läpäisee tieteenalat. Paitsi lääkärit ja tilastotieteilijät, kohorttitutkimusta ovat tehneet myös muun muassa liikunnan tutkijat, humanistit, taloustieteilijät, kielitieteilijät ja maantieteilijät. Lääketiede on keskiössä. Eipä juuri ole sellaista elintä, jota ei olisi kohorttiaineistosta jollain tavalla tutkittu”, Järvelin vakuuttaa.
Toinen korkokenkä jäi Englantiin
Järvelin itse on tehnyt lukuisia uraauurtavia tutkimuksia liittyen muun muassa diabetekseen, lasten D-vitamiinin saantiin ja lihavuuteen. Jälkimmäinen on Järvelinin lempiaiheita, joskin herkkä sellainen.
”Lihominen on yhteydessä moneen asiaan. Yhä nuoremmilla ovat rasva-arvot aivan pielessä. Mutta voidaanko esimerkiksi lasten lihomisriskiin puuttua varhain jo imeväisiässä, onkin vaikea eettis-moraalinen kysymys.”
Se, kun löytää uuden syy-yhteyden, on tutkijalle loputon innostuksen lähde.
”Kyllä sen täytyy olla geeneissä, tämän innostumisen. Virta on vienyt minut mukanaan.”
Järvelin jäi professorin virastaan virallisesti eläkkeelle vuoden 2022 maaliskuussa. Moinen pikkuseikka ei kuitenkaan ole naista pysäyttänyt, vaan hän on jatkanut työskentelyä emeritaprofessorina.
”Sanoinkin työtovereille viimeisenä varsinaisena työpäivänäni, että tänään lähtee Marjo-Riitta, ja huomenna tulee emerita”, Järvelin nauraa.
Samoihin aikoihin kohorttiaineistojen parissa Oulun yliopistossa aloittaessaan Järvelin lähti Lontooseen opiskelemaan ympäristöepidemiologian maisteriksi.
”Tulin takaisin kobeliinimatkalaukku täynnä kyselylomakkeita. Halusin yhdenmukaistaa kyselylomakkeitamme ja mittauksia, jotta myöhemmin voitaisiin tehdä vertailua. Englanti on uranuurtajamaa ikäkausitutkimuksessa.”
Järvelinin toinen korkokenkä jäi – kuvainnollisesti – Englantiin. Hän on tehnyt vuosia yhteistyötä englantilaisten kollegojensa kanssa ja toiminut vuodesta 2002 lähtien Imperial College Londonin professorina. Työaika jakautuu Oulun ja Lontoon kesken.
Vanha funktiolaskin yhä tallessa
Vanhimmat kohortin tiedot kerättiin neuvoloissa paperilomakkeelle ja tallennettiin reikäkorteille. Järvelinin aikaan tieto on ollut jo digitaalisessa muodossa, mutta vanhat järjestelmät ovat aiheuttaneet haasteita ja epäselvyyksiä.
”Vanhoihin tietojärjestelmiin tallennettiin usein tilan säästämiseksi vain kolminumeroisia lukuja, jolloin esimerkiksi lapsen syntymäpaino grammoina piti ilmoittaa ilman viimeistä numeroa. Siitä aiheutui joskus epäselvyyksiä.”
Järvelin kaivaa käsilaukustaan vanhan funktiolaskimen.
”Ensimmäiset tutkimukseni tein tällä. Tämähän on pieni tietokone. Tarkkuutta se kylläkin vaati.”
Käytännössä tieteellisen johtajan työ on pitkälti ollut rahoituksen keräämistä.
”Kohorttiaineistojen kliiniset tutkimukset käynnistettiin vuonna 1997 vanhemman kohortin 31-vuotisvaiheessa. Se tarkoitti sitä, että siinä missä aiemmin oli lähetetty kyselylomake, nyt henkilöt myös tutkittiin kliinisesti ja verikokein. Jokainen aineistonkeruu oli massiivinen operaatio.” Verinäytteet myös mahdollistivat geenitutkimuksen, johon Järvelinkin on erikoistunut.
”Erityisen tarkeää on, että vuosien aikana olemme pystyneet perustamaan yliopiston tuen ja muun rahoituksen turvin kohorttikeskuksen ja rakentamaan toimivan, innostuneen yhteisön sekä tieteelliseen työhön että aineistojen hallinnointiin. Aineistojen asianmukainen hallinnointi jo lakeihin perustuen on avain hankeen menestykselle. Tiedän, että hankkeet ovat osaavissa hyvissä käsissä.”
Työn vastapainona Järvelin rentoutuu kävelemällä sekä lukemalla historiallisia rakkausromaaneja. Myös ompeleminen on rakas harrastus.
”Olen ajatellut, että alan ommella sitten, kun jään eläkkeelle”, professori lohkaisee.
Teksti: Kati Valjus
Kuvat: Mikko Törmänen