Metsästysluotien lyijyhiukkasten leviämistä tutkittiin uudella menetelmällä – tulos yllätti tutkijat

Oulun yliopiston tutkijat ovat selvittäneet lyijyä sisältävien ja myrkyttömien metsästysluotien jättämien haavakanavien eroja lääketieteellisellä kuvantamisella. Tietokonetomografia on uusi menetelmä eri ammustyyppien aiheuttamien osumien vertailussa. Tulokset hyödyttävät sekä oikeuslääketieteellistä tutkimusta että metsästysharrastusta.
Tietokonetomografialaite, jossa sisällä gelatiiniharkko.
Gelatiiniharkot kuvattiin potilaskäyttöön suunnitellulla tietokonetomografialaitteella. Tässä kuvausvuorossa kokovaippaluoti, joka hieman yllättäen pirstaloitui voimakkaasti. Kuva: Juho-Antti Junno

Lyijy on eläimille ja ihmiselle myrkyllistä jo aivan pieninä pitoisuuksina. Lyijyhaulien käyttö metsästyksessä kosteikkoalueilla ja niiden suojavyöhykkeillä on kielletty 15.2.2023 alkaen.

Lyijyttömiä, laajenevia luoteja ja metsästyspatruunoita on ollut yleisesti saatavissa parin vuosikymmenen ajan, ja ne ovat yleistyneet erityisesti kymmenen viime vuoden aikana.

Tutkijat selvittivät lääketieteellisen kuvantamisen avulla, kuinka selkeästi lyijyä sisältävien ja myrkyttömien luotien haavakanavat eroavat toisistaan. Luotien tutkimiseen käytetään tavallisesti gelatiiniharkkoja, joista haavakanavaa ja luotien pirstaloitumista on aiemmin analysoitu pääasiassa näönvaraisesti. Tietokonetomografiassa metallijäämät erottuvat perinteistä tarkastelutapaa paremmin.

Vertailussa selvisi, että pieniä lyijysiruja leviää enemmän ja laajemmalle kuin aiemmin on arvioitu, vaikka luodista jääneet lyijyjäämät kokonaisuudessaan ovatkin melko vähäisiä. Sama lyijymäärä löytyy jo yhdestä suuremmasta lyijyhaulista.

”Tutkimustulokset olivat jossakin määrin yllättäviä. Pirstaloitumattomaksi verrokiksi ajateltu kokovaippaluoti hajosi gelatiinissa ja jätti jälkeensä runsaasti lyijysiruja. Myös lyijyä sisältävä avautuva luoti jätti jälkeensä runsaasti lyijysiruja. Sirujen määrä ja niiden jakautuminen laajasti koko haavakanavaan yllätti. Myrkytön metsästysluoti jätti haavakanavaan vain yhden ainoan irtokappaleen eikä sekään sisältänyt lyijyä. Ammustyyppien erot olivat selkeitä”, tutkimusta johtanut dosentti Juho-Antti Junno kertoo.

Lyijyluodin hajotessa sen sirut voivat kuitenkin levittäytyä laajemmalle ja pilata samalla lihaskudosta enemmän kuin myrkytön vaihtoehto. Tämä on Junnon mukaan kuitenkin vähäistä.

Tutkijoiden mukaan on todennäköistä, että myös oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa vastaan tulee lyijyttömillä luodeilla aiheutettuja ampumavammoja, ja tietokonetomografian avulla ammustyyppi voidaan selvittää haavakanavan muotoa ja ammuksesta jäänyttä sirupilveä tutkimalla.

Tutkimuksessa käytettiin kolmea erilaista patruunaa. Yksi edusti kokovaippaluotia, jonka oletetaan pysyvän koossa ja muuttumattomana osumasta. Kaksi muuta patruunaa oli varustettu esimerkiksi hirvenmetsästykseen soveltuvilla avautuvilla luodeilla. Toinen avautuvista luodeista oli lyijyä sisältävä ja toinen myrkytön kokokupariluoti.

Tutkimus on julkaistu International Journal of Legal Medicinessä.

Viimeksi päivitetty: 16.8.2023