Polku yrittäjyyteen ja korkeakoulutukseen alkaa varhain – lapsuudenaikaiset tekijät yhteydessä työuraan ja työhyvinvointiin keski-iässä
Tiedot selviävät Oulun, Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen yhteisestä tutkimuksesta. Tutkittavana oli lähes 6 500 vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntynyttä henkilöä, jotka vastasivat laajaan kyselyyn 46-vuotiaana.
Tutkittavia pyydettiin listaamaan kaikki vuotuiset roolinsa opiskelijana, palkkatyössä, yrittäjänä, työttömänä ja perhe- tai muulla vapaalla 16–45 vuoden iässä.
Vastauksista mallinnettiin trajektorianalyysiksi kutsutulla menetelmällä keskenään mahdollisimman samanlaisia ja samalla toisistaan poikkeavia työurapolkuja. Työurien yhteyksiä lapsuusajan tekijöihin sekä seurannan lopussa elämäntilanteeseen ja työhyvinvointiin tutkittiin useilla tilastollisilla malleilla.
Tutkimuksessa tunnistettiin viisi erilaista työuratyyppiä, jotka nimettiin perinteisten työntekijöiden, korkeakoulutettujen, yrittäjien, viivästyneesti työllistyneiden ja epävakaiden työurien työuratyypeiksi.
Yrittäjät ja korkeasti koulutetut voivat työssään parhaiten
Työhyvinvointi 46 vuoden iässä oli parhaalla tasolla korkeakoulutetuilla sekä yrittäjillä ja heikointa epävakaalla työuralla olleilla.
“Työrooleihin panostamisen ja työhyvinvoinnin yhteyttä on aiemmin tutkittu vain työpaikkojen tasolla. Nyt tutkimme asiaa ensimmäistä kertaa väestötasolla ja syntymästä keski-ikään ulottuvassa seurannassa. Aineistomme kattoi kaikki työelämän ammatti- ja toimialat”, kertoo työ- ja terveyspsykologian dosentti Ellen Ek Oulun yliopistosta.
”Työuratutkimuksissa ei ole myöskään aiemmin eroteltu palkkatyötä ja yrittäjyyttä. Tämän jaottelun sisällyttäminen käyttämäämme menetelmään on alan tutkimuksessa uusi avaus ja auttoi tunnistamaan huippukiinnostavan yrittäjien työurapolun”, lisää työterveyshuollon professori (ma.) Leena Ala-Mursula Oulun yliopistosta.
”Työstressin kehittymistä on tutkittu paljonkin. Tämä tutkimus katsoo sen sijaan työn myönteisiä puolia ja tuottaa uutta tietoa psykologisten voimavarojen kehittymisestä elämänkulun aikana”, painottaa Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro.
Tutkijat käyttivät työhyvinvoinnin mittaamiseen kuutta vakiintunutta mittaria: työtyytyväisyyttä, elämään tyytyväisyyttä, eläkeajatusten puuttumista, työn imua, työn henkilökohtaista merkitystä sekä työn hallintaa.
Työtyytyväisyys, työn henkilökohtainen merkitys ja työn hallinta olivat korkeimpia yrittäjillä. Myös korkeakoulutetun uralla olevat ilmaisivat korkeaa työtyytyväisyyttä, työn hallintaa sekä yleistä tyytyväisyyttä elämään.
Vähiten tyytyväisiä työhönsä ja elämäänsä olivat he, joiden työura oli ollut epävakaa. Heitä paremmin voivat kaikki muut, myös viivästyneesti työllistyneet.
Erot työtyytyväisyydessä työuratyyppien välillä olivat suurempia miehillä kuin naisilla.
”Myönteisenä voimavarana tunnetun työn imun kokemus oli yleistä kaikenlaisten työurien jälkeen, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että työn imu on yhteydessä nykyisiin työolosuhteisiin. Sitä siis voi ja tulee vahvistaa työurasta riippumatta”, lisää Ek.
”Keski-ikäisten työhyvinvoinnin ymmärtäminen on avain kestävien työurien tukemiseen. Seuraavaksi selvitämme tunnistamiemme työuratyyppien yhteyksiä terveyden rakentumiseen laajemmin”, Ala-Mursula sanoo.
Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä elämänkulkututkimukseen keskittyvässä Advances in Life Course Research -julkaisusarjassa.
Tutkimusta rahoittivat Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö sekä Suomen Akatemian Positiivinen mieli -tutkimushanke.
---
Tutkimusartikkeli: Ek E, Ala-Mursula L, Velazquez RG, Tolvanen A, Salmela-Aro K, Employment trajectories until midlife associate with early social role investments and current work-related well-being, Advances in Life Course Research (2021), doi: https://doi.org/10.1016/j.alcr.2020.100391