Deksmedetomidiini-sedaatio lapsipotilailla
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 12, Kajaanintie 50, 90220 Oulu
Väitöksen aihe
Deksmedetomidiini-sedaatio lapsipotilailla
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Miikka Tervonen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, PEDEGO
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Dosentti Tuula Manner, Turun yliopistollinen sairaala
Kustos
Professori Terhi Ruuska, Oulun yliopistollinen sairaala
Lasten pienten toimenpiteiden aikainen rauhoittavan lääkityksen käyttö Suomessa ja deksmedetomidiinin käyttö lapsipotilailla
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää toimenpiteiden yhteydessä lapsille annettavan rauhoittavan lääkityksen käyttöä teho-osastojen ja leikkaussalien ulkopuolella Suomessa. Lisäksi arvioitiin nenäsumutteena annostellun deksmedetomidiinin, kipua hoitavan rauhoittavan lääkkeen, tehoa ja turvallisuutta verrattuna kahteen muuhun, yleisesti käytettyyn rauhoittavaan lääkkeeseen, midatsolaamiin ja kloraalihydraattiin. Deksmedetomidiinin haittavaikutuksia tehohoidon aikana alle puolivuotiailla lapsilla selvitettiin takautuvalla potilassarjalla.
Kyselytutkimukseen vastanneista 71 lapsia hoitavien erikoisalojen lääkäreistä 65 % käytti lapsipotilaille rauhoittavaa lääkitystä vähintään viikoittain. Tutkimuksen perusteella potilaiden seurantaa olisi syytä tehostaa ja haittatapahtumiin tulisi varautua paremmin. Vain kolmasosa lääkäreistä oli saanut kohdennettua koulutusta rauhoittavan lääkityksen käyttämiseen ja haittavaikutusten hoitamiseen.
Nenään annosteltava deksmedetomidiini osoittautui tehokkaammaksi toimenpiteen aikaiseksi rauhoittavaksi lääkeeksi kuin midatsolaami. Sen sijaan kloraalihydraattiin verrattuna ei toimenpiteiden onnistumisessa ollut eroa, mutta kloraalihydraatti aiheutti enemmän pahoinvointia. Deksmedetomidiinin aiheuttamat haittavaikutukset olivat harvinaisia ja lieviä. Potilassarjan perusteella matala verenpaine ja hidastunut sydämen syke olivat tavallisia haittavaikutuksia alle puolen vuoden ikäisillä tehohoitopotilailla, jotka saivat deksmedetomidiinia.
Väitöskirjatutkimuksen perusteella potilasturvallisuutta voitaisiin edistää parantamalla rauhoittavaa lääkitystä saavien lapsipotilaiden seurantaa, sekä välineistön ja lääkityksen saatavuutta paikoissa, jossa rauhoittavaa lääkitystä käytetään. Nenään annosteltavan deksmedetomidiinin käyttöä tulisi suosia midatsolaamin ja kloraalihydraatin asemasta. Annosteltaessa deksmedetomidiinia suonensisäisesti alle puolen vuoden ikäisille tehohoidossa oleville lapsille, tulee varautua mahdollisiin haittavaikutuksiin ja käyttää pienempää annostelua kuin vanhemmille lapsille.
Kyselytutkimukseen vastanneista 71 lapsia hoitavien erikoisalojen lääkäreistä 65 % käytti lapsipotilaille rauhoittavaa lääkitystä vähintään viikoittain. Tutkimuksen perusteella potilaiden seurantaa olisi syytä tehostaa ja haittatapahtumiin tulisi varautua paremmin. Vain kolmasosa lääkäreistä oli saanut kohdennettua koulutusta rauhoittavan lääkityksen käyttämiseen ja haittavaikutusten hoitamiseen.
Nenään annosteltava deksmedetomidiini osoittautui tehokkaammaksi toimenpiteen aikaiseksi rauhoittavaksi lääkeeksi kuin midatsolaami. Sen sijaan kloraalihydraattiin verrattuna ei toimenpiteiden onnistumisessa ollut eroa, mutta kloraalihydraatti aiheutti enemmän pahoinvointia. Deksmedetomidiinin aiheuttamat haittavaikutukset olivat harvinaisia ja lieviä. Potilassarjan perusteella matala verenpaine ja hidastunut sydämen syke olivat tavallisia haittavaikutuksia alle puolen vuoden ikäisillä tehohoitopotilailla, jotka saivat deksmedetomidiinia.
Väitöskirjatutkimuksen perusteella potilasturvallisuutta voitaisiin edistää parantamalla rauhoittavaa lääkitystä saavien lapsipotilaiden seurantaa, sekä välineistön ja lääkityksen saatavuutta paikoissa, jossa rauhoittavaa lääkitystä käytetään. Nenään annosteltavan deksmedetomidiinin käyttöä tulisi suosia midatsolaamin ja kloraalihydraatin asemasta. Annosteltaessa deksmedetomidiinia suonensisäisesti alle puolen vuoden ikäisille tehohoidossa oleville lapsille, tulee varautua mahdollisiin haittavaikutuksiin ja käyttää pienempää annostelua kuin vanhemmille lapsille.
Viimeksi päivitetty: 15.3.2024