Fyysinen aktiivisuus, lannerangan nikamakoko ja Modic-muutokset keski-iässä
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, fysiatrian ja kuntoutuksen luentosali A101 (Aapistie 7 A). Etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/61307918428?pwd=OFA3SzNNeFJDZWc4K2VmeEJqK1VIQT09
Väitöksen aihe
Fyysinen aktiivisuus, lannerangan nikamakoko ja Modic-muutokset keski-iässä
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti, terveystieteiden ja filosofian maisteri Mahsa Marella Modarress Julin
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, MRC Oulu
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Professori Heikki Hurri, Orton, Helsinki
Kustos
Professori Jaro Karppinen, Oulun yliopisto
Fyysinen aktiivisuus, lannerangan nikamakoko ja Modic-muutokset keski-iässä
Nikamamurtumat heikentävät merkittävästi ikääntyvän väestön liikuntakykyä ja elämänlaatua aiheuttaen myös suuria kustannuksia terveydenhuollolle. Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja Oulun yliopistossa suoritettu väitöstutkimus osoittaa, että vähintään kohtuukuormitteisella fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus selkärangan nikamien kokoon keski-iässä molemmilla sukupuolilla. Elämänikäistä fyysistä aktiivisuutta voidaan siten pitää yhtenä varteenotettavana nikamamurtumien ennaltaehkäisykeinona.
”Yksilötasolla tutkimustuloksia voidaan käyttää hyväksi motivoidessa ihmisiä aktiiviseen elämäntapaan ikään katsomatta, ja toisaalta laajemmassa mittakaavassa tuloksilla on kansanterveydellistä ja kansantaloudellista merkitystä siinä mielessä, että tuloksiin pohjautuen voidaan kehittää entistä täsmällisempiä hoitolinjauksia terveydenhuoltohenkilökunnan käyttöön” toteaa väitöstutkija, lääkäri Modarress Julin.
Modarress Julinin väitöskirjan muissa osatutkimuksissa selvitettiin fyysisen aktiivisuuden yhteyttä lannerangan Modic-muutosten riskiin sekä lannerangan nikaman koon ja Modic-muutosten välistä yhteyttä. Modic-muutokset (alaryhmät 1, 2 ja 3) ovat magneettikuvauksessa nähtäviä selkänikamien luuydinmuutoksia, jotka ovat yksi pitkittyneeseen selkäkipuun yhdistetty löydös. Modic-muutoksiin ei ole täsmähoitoa, koska niiden perimmäinen syntytapa on edelleen selvittämättä.
”Alaselkäkipu on yleisin työikäisten toimintakykyä heikentävä sairaus, joten Modic-muutoksiin vaikuttavien tekijöiden kartoittaminen on tärkeää, jotta voitaisiin kehittää tehokkaampia ennaltaehkäiseviä keinoja ihmisten työ- ja toimintakyvyn sekä hyvinvoinnin edistämiseksi”, pohtii Modarress Julin.
Tutkimustulosten perusteella vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan yhteydessä lannerangan tyypin 2 Modic-muutoksien suurempaan todennäköisyyteen miehillä vahvistaen teoriaa mekaanisen ylikuormituksen ja tyypin 2 Modic-muutosten yhteydestä. Lisäksi lannerangan Modic-muutokset saattavat olla yhteydessä korkeampaan nikamaan.
Väitöstutkimus suoritettiin fysiatrian ja liikuntalääketieteen erikoisalojen alaisuudessa. Tutkimusaineistona oli väestöpohjainen Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966, ja osatutkimuksesta riippuen tutkittavia oli 1202–1374. Tutkittavien ollessa 46-vuotiaita, he osallistuivat kiihtyvyysanturiin perustuvalla aktiivisuusmittarilla suoritettuihin fyysisen aktiivisuuden mittauksiin ja lannerangan magneettikuvaukseen.
Pohjois-Suomen syntymäkohortista suoritetut tutkimukset ovat osa suomalaista hyvinvointi- ja terveystutkimusohjelmaa, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa väestön terveydestä. Tutkimuksissa saatujen tulosten perusteella pyritään kehittämään terveydenhuollon palveluja edistäen näin väestön hyvinvointia.
”Yksilötasolla tutkimustuloksia voidaan käyttää hyväksi motivoidessa ihmisiä aktiiviseen elämäntapaan ikään katsomatta, ja toisaalta laajemmassa mittakaavassa tuloksilla on kansanterveydellistä ja kansantaloudellista merkitystä siinä mielessä, että tuloksiin pohjautuen voidaan kehittää entistä täsmällisempiä hoitolinjauksia terveydenhuoltohenkilökunnan käyttöön” toteaa väitöstutkija, lääkäri Modarress Julin.
Modarress Julinin väitöskirjan muissa osatutkimuksissa selvitettiin fyysisen aktiivisuuden yhteyttä lannerangan Modic-muutosten riskiin sekä lannerangan nikaman koon ja Modic-muutosten välistä yhteyttä. Modic-muutokset (alaryhmät 1, 2 ja 3) ovat magneettikuvauksessa nähtäviä selkänikamien luuydinmuutoksia, jotka ovat yksi pitkittyneeseen selkäkipuun yhdistetty löydös. Modic-muutoksiin ei ole täsmähoitoa, koska niiden perimmäinen syntytapa on edelleen selvittämättä.
”Alaselkäkipu on yleisin työikäisten toimintakykyä heikentävä sairaus, joten Modic-muutoksiin vaikuttavien tekijöiden kartoittaminen on tärkeää, jotta voitaisiin kehittää tehokkaampia ennaltaehkäiseviä keinoja ihmisten työ- ja toimintakyvyn sekä hyvinvoinnin edistämiseksi”, pohtii Modarress Julin.
Tutkimustulosten perusteella vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan yhteydessä lannerangan tyypin 2 Modic-muutoksien suurempaan todennäköisyyteen miehillä vahvistaen teoriaa mekaanisen ylikuormituksen ja tyypin 2 Modic-muutosten yhteydestä. Lisäksi lannerangan Modic-muutokset saattavat olla yhteydessä korkeampaan nikamaan.
Väitöstutkimus suoritettiin fysiatrian ja liikuntalääketieteen erikoisalojen alaisuudessa. Tutkimusaineistona oli väestöpohjainen Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966, ja osatutkimuksesta riippuen tutkittavia oli 1202–1374. Tutkittavien ollessa 46-vuotiaita, he osallistuivat kiihtyvyysanturiin perustuvalla aktiivisuusmittarilla suoritettuihin fyysisen aktiivisuuden mittauksiin ja lannerangan magneettikuvaukseen.
Pohjois-Suomen syntymäkohortista suoritetut tutkimukset ovat osa suomalaista hyvinvointi- ja terveystutkimusohjelmaa, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa väestön terveydestä. Tutkimuksissa saatujen tulosten perusteella pyritään kehittämään terveydenhuollon palveluja edistäen näin väestön hyvinvointia.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024