Geneettiset silmäsairaudet kohdentuen mitokondriotautien silmäoireisiin

Väitöskirjatyön tavoitteina oli selvittää Leberin perinnöllisen näköhermorappeuman (LHON) yleisyyttä Pohjois-Suomen aikuis- ja lapsiväestössä sekä tunnistaa uusia geneettisiä taustasyitä ja riskitekijöitä lapsuusiällä ilmaantuville mitokondriotautien silmäoireille. Mitokondriotaudeissa silmäoireet voivat olla itsenäisiä tai osa monielinoireyhtymää. Mitokondriotautien diagnosointi on haastavaa, sillä oireita voi ilmetä missä tahansa silmän rakenteessa kaikissa ikäryhmissä. Lisäksi lasten silmien tutkiminen on sitä haastavampaa, mitä pienemmästä lapsesta on kysymys.
Näköhermorappeuman yleisyyttä selvitettiin tutkimalla kahta retrospektiivistä potilaskohorttia. Aikuiskohorttiin kuuluneella 42 potilaalla oli avoin näköhermorappeuman etiologia ja lapsikohorttiin kuuluneella 355 potilaalla oli vähintään yksi viidestä mitokondriotaudeille tyypillisistä silmäoireista: näköhermon tai verkkokalvon rappeuma, silmävärve, silmänliikuttajalihaksen halvaus tai riippuluomi.
Lapsipotilaista tutkimuskohorttiin hyväksyttiin vain ne potilaat, joilla ei ollut todettu tunnettua oireyhtymää tai geneettisesti varmennettua tautia ja näistä potilaista 38 osallistui mtDNA:n sekä tiettyjen tuman geenien jatkotutkimuksiin, joissa eksomin sekvensointi (WES) ja proteiinitason tutkimukset tehtiin potilasperäisillä kudosnäytteillä. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli myös tunnistaa geneettinen syy imeväisiässä alkaneelle ja menehtymiseen johtaneelle monielintaudille, johon kuului näköhermon ja verkkokalvon rappeuma sekä silmävärve.
Tutkimuksessa LHON-silmäsairauden yleisyyden osoitettiin Pohjois-Suomessa vastaavan länsimaista tasoa ja siten se on yksi yleisimpiä mitokondriotauteja. Lapsipotilailla havaittiin yhteys verkkokalvon rappeuman ja mitokondriaalisen DNA:n (mtDNA) ATP6-geenivarianttien välillä. Silmävärve, näköhermon ja verkkokalvon rappeuma viittaavat mitokondriotaudin mahdollisuuteen, kun ne esiintyvät yhdessä kehityshäiriön tai positiivisen sukuanamneesin kanssa. Väitöskirjatyössä havaittiin myös tuman DHX16-geenin variantti, jonka väitöskirjatyössä osoitetut proteiinitason vaikutukset vahvistavat sen roolia varhain alkavan aivo-, lihas-ja silmäsairauden syntymekanismissa. Kaiken kaikkiaan väitöskirjatyö korostaa genetiikan kasvavaa roolia ja monitieteellisen yhteistyön tärkeyttä sairauksien diagnostiikassa.