Kohti kompleksisuusosaamista ympäristötutkimuksen hallinnassa

Väitöstutkimus osoittaa, että hallinnonalat ylittävien toimien kehittäminen, rahoituksen teemallinen ja ajallinen jatkuvuus sekä ymmärrys tutkimusjärjestelmän sisäisistä vuorovaikutuksista ovat olennaisia elementtejä ympäristö- ja luonnonvaratutkimuksen hallinnassa. Tämä kokonaishallinta vaatii monipuolista osaamista, jonka karttuminen osaltaan tukee kehitystä kohti ilmiöpohjaista hallintoa ja kestävyyssiirtymää.

Suomessa ympäristö- ja luonnonvaratutkimuksen integrointi päätöksentekoprosesseihin on tapahtunut pääasiassa hallinnollisten sektoreiden puitteissa sektoritutkimuksena. Tutkimuksen tarpeet ja toimintatavat ovat kuitenkin yhä suuremmalta osalta horisontaalisia eli sektorirajat ylittäviä.

Tämä väitöstutkimus tarkastelee Suomen sektoritutkimuksen uudistamista 1990-luvulta 2010-luvulle. Uudistamisen tavoitteena oli saada sektoritutkimus aiempaa horisontaalisemmaksi sekä tutkimuslaitosten keskinäinen toiminta systeemisemmäksi. Väitöstutkimuksen aineisto perustuu pääosiltaan tuona aikana tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän näköalapaikoilla olleiden haastatteluihin. Tulosten tulkinnassa käytetään monitieteistä lähestymistapaa, jonka teoriatausta koostuu avoimesta systeemiteoriasta, systeemiajattelusta, evolutiivisesta organisaatioteoriasta ja kompleksisuusajattelusta.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarvittavan tiedon hankinta perustuu tarvittavan tutkimustiedon eri asteiseen tilaamiseen tutkimuksen tekijöiltä. Sektoritutkimuksen uudistamiseen pyrittiin tätä tilaajaprosessia kehittämällä. Tämä väitöstutkimus osoittaa, että tutkimusjärjestelmän rakenteelliseen kehittämiseen tähdättiin markkinamekanismia ja verkostoitumista vahvistamalla. Tilaaja-tuottaja-asetelman eri sovellukset kohtasivat kuitenkin haasteita horisontaalisten ja sektoraalisen tutkimustarpeiden keskinäisessä painotuksessa.

Hyvä tutkimuksen tilaajaosaaminen koostuu tämän väitöstutkimuksen perusteella varsinaisen hankintaosaamisen ohella tutkimuksen sisällöllisten tarpeiden asiantuntemuksesta sekä hallinnonalalla että horisontaalisesti. Tätä täydentää tutkimuksen toteuttamiseen ja tulosten hyödyntämiseen liittyvä asiantuntemus. Lisäksi tilaajaosaaminen kattaa toimintaympäristön epävarmuuden hallinnan sekä näkemyksiä, joilla yhteen kietoutuneita ja ilkeitä ongelmia voidaan hallita. Näin ollen tutkimuksen tilaajaosaaminen lähestyy kompleksisten aiheiden hallintaa. Kompleksisuuteen sopeutuminen on ympäristötutkimuksessa jo tunnettu lähestymistapa, mikä helpottaa kompleksisuusajattelun omaksumista myös alan tutkimusjohtamisessa.