Proliferatiivisen diabeettisen retinopatian ja diabeettisen makulaturvotuksen hoitotulokset

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Leena Palotie -sali (101A) Lääketieteellinen tiedekunta (Aapistie 5 A)

Väitöksen aihe

Proliferatiivisen diabeettisen retinopatian ja diabeettisen makulaturvotuksen hoitotulokset

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Joonas Wirkkala

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö

Oppiaine

Lääketiede

Vastaväittäjä

Dosentti Kati Kinnunen, Kuopion yliopistollinen sairaala

Kustos

Professori Nina Hautala, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Proliferatiivisen diabeettisen retinopatian ja diabeettisen makulaturvotuksen hoitotulokset

Diabeettinen retinopatia on diabeteksen yleisin komplikaatio ja yleinen sokeuden aiheuttaja maailmanlaajuisesti. Näön heikentymisen ja näkövammautumisen ehkäisemiseksi diabeettisen retinopatian tehokas hoito on tarpeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa proliferatiivisen diabeettisen retinopatian (PDR) ja diabeettisen makulaturvotuksen hoitotuloksista tosielämässä.

Ensimmäisessä osatyössä (I) oli mukana 103 tyypin 1 (T1D) tai 2 diabetesta sairastavaa potilasta, joilla oli PDR ja lasiaisverenvuoto. Työssä selvitettiin lasiaisvuotojen esiintyvyyttä ja hoitotuloksia. Lasiaisvuotoja esiintyi yleisemmin T1D:sta kuin T2D:sta sairastavilla (16 % vs. 9 %). Lasiaiseen annosteltava verisuonikasvutekijäestäjä bevasitsumabi osoittautui laserhoitoa, lasiaisenpoistoleikkausta eli vitrektomiaa ja seurantaa tehokkaammaksi hoitomuodoksi lasiaisvuodon kirkastamiseksi (p<0.0001).

Toisessa osatyössä (II) tutkittiin diabeteksen 35 vuoden sairastamisajan ja PDR:n vaikutusta potilaiden toiminnalliseen näkökykyyn ja elämänlaatuun. Tutkimusaineisto koostui lapsena T1D:seen sairastuneiden kohortin PDR:aa sairastavista potilaista. Näöntarkkuus säilyi hyvänä ja vain kahdelle potilaalle kehittyi näkövamma. Näkökyvyn herkkyys ja reaktioaika olivat alentuneita verrattuna terveisiin verrokkeihin. Kontrastinäkö ei merkittävästi muuttunut. Elämänlaatu pysyi hyvänä, vaikka potilaiden toiminnallinen näkökyky oli diabeteksen pitkän keston myötä heikentynyt.

Kolmannessa osatyössä (III) selvitettiin diabeettisen makulaturvotuksen hoitotuloksia T1D:sta sairastavilla potilailla väestöpohjaisessa aineistossa. Bevasitsumabi-kasvutekijäestäjähoitoa tai bevasitsumabin ja laserin yhdistelmähoitoa saaneiden potilaiden näkö parani merkittävästi ensimmäisen turvotusjakson jälkeen ja hoidon teho säilyi myös pitkäaikaisseurannassa. Diabeettisen makulaturvotuksen aiheuttama näkövammautuminen väheni 15 vuoden seurannan aikana.

Tämän väitöstutkimuksen osatöiden tulokset painottavat PDR:n ja diabeettisen makulaturvotuksen oikea-aikaisen ja tehokkaan hoidon merkitystä diabeteksen aiheuttaman näkövammautumisen ehkäisemisessä. Erityisesti diabetesta sairastavien näköennuste on kasvutekijäestäjälääkkeiden yleistyttyä huomattavasti parantunut.
Viimeksi päivitetty: 26.5.2023