Valuma-suisto-rannikkojärjestelmät ilmastonmuutoksen ja ihmisen aiheuttaman paineen alaisena

YK:n ekosysteemien ennallistamisen vuosikymmen (2021–2030) vaatii laajoja toimia ekosysteemien tilan parantamiseksi. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli arvioida ilmastonmuutosten ja hydrologisten muutosten vaikutuksia rannikon ja suistoalueiden ekosysteemeihin alueilla, jossa veden niukkuus uhkaa ekosysteemejä Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä erityisesti valuma-alueen ja suisto-rannikko järjestelmien ymmärtämiseksi tehokkaampien maankäyttö ja vesien ennallistamisstrategioiden kehittämiseksi.
Väitöstyön lähtökohtana oli, että rannikkoalueet ovat alttiita sekä vedenpinnan laskulle että nousulle. Ensimmäinen tutkimuskohde oli maailman suurin sisävesimuodostuma eli Kaspianmeri, jonka vedenpinta on pitkään ollut laskeva. Toisena tutkimuskohteena olivat Persianlahden haavoittuvat rannikkoekosysteemit, joissa merenpinta on nouseva. Molemmissa tapauksissa makean veden määrä on vähentynyt sateiden ja jokien virtaamien vähentyessä. Työn oletuksena oli, että vedenpinnan muutosten syyt olivat sekä luonnollisia että ihmisperäisiä. Tämän vuoksi työ pyrki erottelemaan ja kvantifioimaan ihmisperäisen toiminnan ja ilmastonmuutoksen vaikutukset jokien virtauksen muutoksiin, järvien vedenkorkeuteen, ja rannikkojärjestelmiin.
Artikkelissa I käsiteltiin vesitaseen muutoksien vaikutuksia Kaspianmeren eri alueiden kuivumiseen. Artikkelissa III otti ensimmäisen askeleen kvantifioidakseen ja erottaakseen toisistaan ihmisen toiminnan ja ilmastonmuutoksen vaikutukset Kaspianmeren vedenkorkeuteen vaikuttavien jokien virtaamien muutoksiin. Julkaisun perusteella ihmisperäisillä valuma-alueiden toimilla on hallitseva rooli Kaspianmeren tulovirtaaman vaihteluissa. Koska Kaspianmeri on talvella osittain jään peittämä, työssä tutkittiin myös merijään muutoksia ja arvioitiin tarkemmin näiden muutosten vaikutuksia Kaspianmeren taloudellisiin ja ekologisiin olosuhteisiin.
Valuma-alue sekä suisto- ja rannikkojärjestelmän monimutkaisuutta ja vuorovaikutuksia tarkasteltiin artikkelissa II. Tutkimus osoitti valuma-aluetason näkökulman ja koko hydrologisen jatkumon integroinnin tarpeellisuuden, mukaan lukien latvavesien ja niiden jokien sääntelyn, maankäytön muutoksien tarkastelun ja rannikon tutkimukset. Lämpötilan, sademäärän, virtauksen ja suolaisuuden välisiä yhteyksiä ja kumulatiivisia vaikutuksia mangroven tilaan käsiteltiin artikkelissa IV.