Avaruusfysiikan historiaa Oulussa

1959

Oulun yliopisto perustetaan, yhtenä yksikkönään Fysiikan laitos.

1962

Avaruusfysiikan tutkimus alkaa. Aluksi keskitytään kosmisen säteilyn tutkimukseen.

1964

Kosmisten säteiden mittaukset Oulussa alkavat. Koska säteilyn määrä riippuu paljolti aurinkotuulen (ja sen magneettikentän) vaihtelusta, kyse on heliosfääritutkimuksesta.
1965

Ensimmäinen oululainen avaruusalan väitöskirja valmistuu, aiheena kosminen säteily.

Suomi ottaa ensimmäistä kertaa osaa Pohjois-Skandinaviassa järjestettävään pallomittauskampanjaan. Pyrkimyksenä on mitata mm. auringosta tulevien energeettisten hiukkasten ja revontulihiukkasten jarrutussäteilyä röntgenalueella. Mittauksia jatketaan useana vuonna.

1970

1970-luvun alkupuolella avaruusfysiikan tutkimus ja opetus asettuu uomiinsa kahden uuden professorin, Pekka Tanskasen ja Jorma Kankaan, ohjauksessa.

1973

Muutto Linnanmaalle.

1974

Ensimmäiset Oulun ryhmän pulsaatiomagnetometrimittaukset Kalimenkylässä.

Pallomittauskampanjoissa on ensi kertaa mukana sähkökenttäinstrumentti.

1975

Suomi liittyy 6% osuudella eurooppalaiseen EISCAT-tutkimushankkeeseen, jonka päämääränä on rakentaa epäkoherentti sirontatutka Pohjois-Skandinaviaan ionosfääri- ja magnetosfääritutkimuksesta varten. Vielä keskeneräinen tutka vihitään käyttöön 26.8. 1981, ja se tekee ensimmäiset tieteelliset mittaukset 16.9. samana vuonna.

Oulussa ja Sodankylän Geofysiikan Observatoriossa (SGO) hankkeeseen valmistaudutaan tutkimalla ionosfäärin ominaisuuksia SGO:n ionosondi-laitteiston avulla.

1976

IMS ja SBARMO - pallomittauskampanjat Pohjois-Suomessa alkavat, kestäen vuoteen 1979.

1982

Ensimmäinen suomalainen EISCAT-ajo 5.5.1982.

1985

EISCAT-tutkajärjestelmä käynnistetään virallisesti. Tutkan korrelaattoriohjelmisto on suomalaista alkuperää.

Oulun pulsaatiomagnetometriketju laajenee nykyiseen kokoonsa (7 asemaa). Samalla laitteiden tekniikkaa uusitaan.

1986

Ryhmän ensimmäiset omat optiset mittalaitteet revontulitutkimusta varten valmistuvat.

Ensimmäinen laajamittaisen EISCAT-mittauskampanja 24.10.-2.11. 1986. Jatkossa vastaavia järjestetään säännöllisesti, joskus jopa useita vuodessa, ja ne yhdistetään usein myös eri satelliittien ylilentoihin.

1987

Suomen Akatemian ja Oulun Yliopiston tuella ryhmä aloittaa työt erilaisiin kansainvälisiin satelliittiprojekteihin pääsemiseksi, tässä myös onnistuen (mm. Freja, Polar, Cluster, Cassini). Tämä johti magnetosfäärifysiikan merkityksen kasvuun tutkimuksessa.

1988

Oulun yliopistoon perustetaan Avaruusinstituutti tukemaan käynnistyvää satelliitti- ym. avaruustutkimusta.

Ryhmä järjestää kansainvälisen tieteellisen kokouksen, 16th Annual Meeting of Atmospheric Studies by Optical Methods, 28.8.-2.9. 1988 Oulussa.

1989

Saksalaisen Max-Planck Instituutin tutkija Gerhard Kremser saapuu avaruusfysiikan ryhmään määräaikaisena (1989-1994) professorina. Hänen ansiostaan Oulun ryhmä saa mahdollisuuden käyttää tutkimuksissaan sekä ruotsalaisen Viking (1986-1987) - että amerikkalaisen CRRES (1990-1991) -satelliitin hiukkasdataa.

Yhteistyö Konetekniikan osaston Tuotantotekniikan Laboratorion kanssa aloitetaan, pyrkimyksenä valmistaa osia satelliiteissa lentäviin sähkökenttäinstrumentteihin.

Ryhmä järjestää Suomen avaruustutkijoiden COSPAR kokouksen 5.-6.10. 1989 Oulussa (80 osallistujaa).

1990

Ryhmä järjestää kansallisen EISCAT-tutkimusseminaarin 7.9. 1990 Oulussa (90 osallistujaa).

1991

Ensimmäinen mittauskampanja, jossa SGO:ssa valmistettu VLF-mittauslaitteisto on mukana.

Ryhmä järjestää kansainvälisen tieteellisen kokouksen, The Fifth EISCAT Scientific Workshop, 10.-14.6. 1991 Saariselällä (80 osallistujaa).

1992

Ruotsalainen Freja-satelliitti (1992-1996) laukaistaan. Oulun ryhmä oli mukana valmistamassa satelliitin sähkökenttämittalaitteen elektroniikkaa.

Ryhmä järjestää ensimmäisen kansainvälisen ionosfäärin kuumennusseminaarin 12.-13.5. 1992 Oulussa.

Ryhmä järjestää kansallisen EISCAT-tutkimusseminaarin 3.11.1992 Oulussa.

1993

Ensimmäinen suomalainen mittauskampanja, jossa käytetään EISCATin ionosfäärin kuumennuslaitetta.

Pulsaatiomagnetometriketjun mittausten digitalisointi alkaa.

Ryhmä järjestää kansainvälisen EISCAT-kesäkoulun 14.-22.6. 1993 Oulussa (ulkomaisia opiskelijoita 18, suomalaisia 13).

1994

Ryhmä järjestää Suomen avaruustutkijoiden COSPAR kokouksen 10.-11.1. 1994 Oulussa (90 osallistujaa).

1995

Ensimmäinen laajamittainen ionosfäärin tomografiamittauskampanja yhdessä venäläisten kanssa.

Venäläinen Interball-satelliitti laukaistaan (sarjan toinen osa seuraavana vuonna). Vaikka Oulun ryhmä ei ollut mukana valmistamassa itse satelliittien instrumentteja, se vastaa merkittävällä tavalla projektiin liittyvästä maanpintatoiminnasta.

Avaruusfysiikan valtakunnallinen jatkokoulutusohjelma, ns. "Graduate School", alkaa opetusministeriön tukemana. Myöhemmin mukaan tulevat myös tähtitieteilijät.

Ryhmä järjestää pohjoismaisen avaruustutkimusyhteisön (Nordic Society of Space Research, NSSR) kokouksen 24.3.1995 (60 osallistujaa), ja kansallisen EISCAT-kokouksen 18.-19.4. 1995, molemmat Oulussa.

1996

Amerikkalainen Polar-satelliitti laukaistaan. Oulun ryhmä oli mukana valmistamassa satelliitin sähkökenttämittalaitteen osia.

Euroopan avaruusjärjestön (ESA) neljää Cluster-satelliittia kantanut raketti tuhoutuu laukaisun yhteydessä. Oulun ryhmä oli ollut mukana valmistamassa satelliitteihin samanlaisia sähkökenttäinstrumenttien osia kuin mitä Polar-satelliitti kantaa. Lisäksi ryhmä oli mukana yhdessä hiukkasinstrumentissa. Myöhemmin ESA päättää rakentaa satelliitit uudestaan ja laukaista ne vuonna 2000.

EISCATin uusi tutka Svalbardissa tekee ensimmäiset mittaukset. Tutka toimii suomalaisen GUISDAP-ohjelmiston varassa.

1997

Amerikkalainen Cassini-luotain laukaistaan kohti Saturnusta, mukanaan hiukkasinstrumentti, jonka valmistuksessa Oulun ryhmä oli ollut mukana. Perille luotain saapuu 2004.

Sodankylän Geofysiikan Observatorio siirtyy Oulun Yliopiston alaisuuteen.

Ryhmä järjestää NorFAn tuella pohjoismaisen kesäkoulun otsikolla Methods of observations in space research 2.-12.6. 1997 Sodankylässä.

1998

Ruotsalainen Astrid-2 mikrosatelliitti laukaistaan. Oulun ryhmä on mukana kirjoittamassa sähkö- ja magneettikenttämittalaitteen analyysiohjelmistoa.

1999

Ryhmä aloittaa geomagneettisten pulsaatioiden mittauksen myös Kreetan saarella.

2000

Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Cluster II -satelliittiprojekti käynnistyy onnistuneesti.

Ryhmä käynnistää Schumann-resonanssimittausten testivaiheen Kiimingissä Oulun läheisyydessä.

2001

Tuomo Nygrén aloittaa avaruusfysiikan professorina Pekka Tanskasen jäätyä eläkkeelle 1999.

2004

Kalevi Mursula aloittaa avaruusfysiikan professorina Jorma Kankaan jäätyä eläkkeelle 2003. Kosmisen säteilyn tutkimuksella alkanut ja satelliittien mukaan tuoman aurinkotuulen (ja sen magneettikentän) tutkimuksella jatkunut heliosfääritutkimus laajenee samalla myös aurinkotutkimukseksi.

Ensimmäinen International Symposium on Space Climate -kokous pidetään Oulussa 21.-23.6. 2004.

2009

Ryhmä järjestää Space Climate Symposium 3 - kokouksen Saariselällä 18.-22.3. 2009. Samassa yhteydessä järjestetään alan kansainvälinen kesäkoulu 15.-18.3.

EISCAT-hankkeesta on olemassa myös Jorma Kankaan lyhyt historiikki.

Viimeksi päivitetty: 13.2.2017