Päiväperhoset lentelevät päivällä, mutta yöllä ne(kin) lepäävät ja parittelevat. Ryhmä ei ole kovin selvä ryhmä, vaan eräät muutkin perhoset lentelevät päivisin. Lämpötilatekijät säätelevät varsin voimakkaasti perhosten levinneisyyttä siten, että lajisto on lämpimässä etelässä selvästi runsaampi kuin pohjoisessa. Muitakin hyönteisiä on meille ilmestynyt, mutta niistä tiedetään vähemmän, koska alan tutkijoita ja harrastajia on vähemmän kuin perhosilla (vrt. kuitenkin hirvikärpänen!). Hyöteisten lisääntymisvauhti on nopea - usein vähintään yksi uusi sukupolvi kesässä -, joten levittäytyminen uusille alueillekin etenee usein reippaasti.

Lattuperhonen on Suomen yleisin (laajimmalti ja tasaisimmin levinnyt) päiväperhonen,
mutta tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) on runsaslukuisin.

Ympäristönmuutoksilla on viimme vuosikymmeninä ollut useita vaikutuksia perhosiinkin. Esimerkiksi eräät soilla sekä luonnonniityillä ja -kedoilla elävät ja lisääntyvät perhoset ovat vähentyneet - jopa hävinneet - alueilta, joilla on tehty laajoja suo-ojituksia tai joissa niityt ja kedot on tuhottu. Jotkut niittyjen ja ketojen perhoslajeista ovat siirtyneet elämään metsänlaitamilla tai jopa pienillä avolaikuilla metsissä (mm. pihlajaperhonen, Aporia crataegi, joka tosin on harvinainen Pohjois-Suomessa). Pohjoisessakin myös teiden (esim. metsäteiden) varsilla - varsinkin viljavilla alueilla, kuten Pohjois-Kuusamossa - on vielä perhosille suotuisia elinympäristöjä, paikoin runsaastikin.

Lämpeneminen - mm. kasvihuoneilmiö ja sen myötä etelän- ja kaakonpuoleiset tuulet - kasvattavat biologisten järjestelmien tuottoa, jollei jokin muu tekijä (esim. veden puute) tule rajoittavaksi tekijäksi. Ekologinen tuottavuus lisääntyy. Varsinkin hyönteisten aktiivisuus on lisääntynyt suuresti 2000-luvulla: joka vuosi on Suomesta läytynyt puolikymmentä uutta perhoslajia. Lisäksi useat eteläiset lajit ovat levinneet Pohjois-Suomeen saakka. Esim. neitoperhosen (Inachis io) on kerrottu talvehtineen jo Kajaanissa, ohdakeperhosen (Vanessa cardui) vaelluksia on havaittu (kevätkesällä 2009 Oulun korkeudella), haapaperhosesta (Limenitis populi) on havaintoja Rovaniemen korkeudelle saakka. Uudet tulokkaat näyttävät pitävän erityiseti meren (myös Perämeren) saarista. Lisää: ohdakeperhonen!

Neitoperhosen yleistymistä on autanut sekin, että maaperässä on nyt entistä enemmän typpeä, jota puolestaan mm. nokkonen hyödyntää. Nokkonen (Urtica dioeca) on runsastunut, ja neitoperhonen, jonka toukat syövät nokkosen lehtiä, on myös hyötynyt tilanteesta. Usein biologisen aktiivisuuden lisääntyminen johtuu siis useasta eri syystä.

Varsinkin Etelä-Suomesta on viime aikoina ilmoitettu useita havaintoja eteläisten perhoslajien yleistymisestä. Pohjoisesta on vähemmän tällaisia tietoja (tai tietoja pohjoisten lajien vähenemisestä). Lehtiartikkeli: Suomen perhosmaailma muuttuu ja hyönteisten hyöky)!

Haapaperhonen (Limenitis populi) on nyt levinnyt Järvi-Suomesta aina Lapiin eteläosiin saakka.

Keisarinviitta (Argynnis paphia) puolestaan on vuosikymmenessä 'hypännyt' Kaakkois-Suomesta Lapin eteläosiin. Myös sen harmaata muotoa (f. valesina) on nyttemmin tavattu Lapin eteläosissa saakka.

- Pelkästään Lapissa esiintyvien perhoslajeja ei ole toistaiseksi todettu sieltä ainakaan kokonaan hävinneen. Kuitenkin esim. tundrasinisiipi, jota on tavattu harvinaisena Kilpisjärven alueella yli 700 m mpy, on erittäin uhattu kasvihuoneilmiön vuoksi.

Kuva: neitoperhonen ja amiraali!

Tuulen tuomista lajeista monet eivät (ainakaan vielä) kykene täällä lisääntymään, eivätkä edes palaamaan etelään, vaan ne kuolevat pohjoisen talvessa. Esim. amiraaleja, ohdakeperhosia ja keisarinviittoja kiertelee kesäisin pohjoisessakin, mutta nämä kiertolaiset eivät taida talvehtia täällä... Yleensä vaellukset ovat joitakin satoja kilometrejä, joissakin tapauksissa jopa tuhansia kilometrejä. Esim. amiraali tulee meille Afrikasta saakka! Tosin esim. amiraali saa Etelä-Suomessa uusia jälkeläisiä, jotka sitten syksyllä ehtivät Pohjois-Suomeenkin saakka. Useimmiten vaeltajat (ja niiden Suomessa syntyneet jälkeläiset, olivatpa ne munia, toukkia tai koteloita) kuolevat täällä talven pakkasiin. - On esitetty näkemys, että perhoset selviytyvät monia muita eläimiä paremmin muuttuvista ympäristöolosuhteista.

Päiväperhosten lisäksi monet muutkin perhoset (mm. yökkösiä, mittareita, kehrääjiä ja kiitäjiä) vaeltavat tänne kesäisin, vaikka päivänpituus ei muutu kasvihuoneilmiön myötä, vaan pohjoisessa ovat yöt valoisia kasvihuoneilmiönkin aikaan... Esim. sammalmaayökkönen on tavattu pohjoisesta. Myös mm. havununna on yleistynyt Etelä-Suomessa.

Lapin alueelta on löydetty hiukan yli puolet (64 lajia; Suomessa n.120 lajia) maamme päiväperhosista. Pohjoiseenkin sopeutuneita lajeja on toki olemassa, on jopa lajeja, jotka elävät vain lähes arktisissa oloissa. Esimerkiksi päiväperhosissamme on 11 lajia sellaisia, joita tavataan vain Lapista, lisäksi kolmea lajia on löydetty juuri ja juuri Lapin ulkopuolelta Pohjois-Pohjanmaalta tai Koillismaalta. Useat vain Lapissa tavattavista lajeista ovat kuitenkin harvinaisia, uhanalaisuusluokittelussa jopa silmälläpidettäviä.

Pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneet päiväperhoset ovat yleensä pienikokoisia, lentelevät lähellä maanpintaa (tuuli ei vie!), siivet ja ruumis ovat tummia (auringonsäteilyn hyväksikäyttö!), sietävät - myös toukat - yllättäviä pakkasjaksoja (soluissa alkaloideja!) ja pieni aurinkoinen/lämmin hetki riittää siihen, että lähtevät lentoon.

Vaeltavat päiväperhoset tulevat harvoin Lappiin asti, mutta Oulun korkeudella niistä monet vierailevat syyskesäisin. Vain kaaliperhonen (Pieris brassicae) ja naurisperhonen (Pieris rapae) ovat jokseenkin yleisiä; myös ohdakeperhosta (Vanessa cardui) saatetaan tavata Lapista silloin, kun on kyse lajin joukkovaelluksesta. Värikkäistä vaeltajista vain amiraali (Vanessa atalanta) ja herukkaperhonen (Polygonia c-album) on tavattu vain muutaman kerran jopa Jäämeren rannoilla saaka.

Eräillä etelässä kesäisin kahtena sukupolvena esiintyvillä lajeilla on Lapissa kesän lyhyyden takia vain yksi sukupolvi vuodessa; tällainen on mm. lanttuperhonen (Pieris napi). Kaikki Lapin päiväperhoset talvehtivat toukkana.

Useimmat pohjoiseen levinneet päiväperhoset harvinaistuvat kohti pohjoista - tietenkin! Niinpä vielä Oulun korkeudella hyvin yleisenä esiintyvä kangasperhonen (Callophrys rubi) esiintyy Lapissa harvalukuisena tai epäsäännöllisesti. Myös tutun nokkosperhosen (Aglais urticae) runsaimmat esiintymät jäävät linjan Ylitornio-Kuhmo eteläpuolelle.