IPCC:n raportin huolestuttava viesti

Raportissa on vahva ja tieteellinen viesti ja se perustuu käytännössä kaiken asiaan liittyvän tutkimustiedon analysointiin. Työ on mittava ja tärkeä. Toivoisin, että raportti käännettäisiin keskeisiltä osin suomeksi, ja miksipä ei saameksikin. Mielestäni Suomen hallinnossa ei ole vieläkään ymmärretty, miten kohtalokas ilmastonmuutos koko ihmiskunnalle ja myös Suomelle on. Tiedeyhteisö ei voi sanoa tämän selkeämmin, mitä on tehtävä. IPCC on raportissaan, kuten edellisissäkin, tuonut esille vahvemmin ilmastonmuutoksen sosiaalista ja kulttuurista ulottuvuutta sekä tätä kautta myös ihmisoikeuskysymyksiä. Uudempana, vahvana piirteenä on tuotu esille ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmiskunnan terveyteen ja hyvinvointiin. IPCC on siirtynyt yhä holistisempaan vaikutusten käsittelemiseen, mikä on erinomainen asia. Kausaalisuhteiden ymmärtäminen on tullut selvemmin esille tässä raportissa.

IPCC:n raportin julkistaminen tuli aikaan, jolloin maailmajärjestys muuttui ja tämä varmasti vaikuttaa siihen, miten ilmastonmuutokseen suhtaudutaan ja miten ilmastonmuutoksen torjuntaan saadaan lyhyellä tähtäimellä rahoitusta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on humanitaarinen kriisi, mutta sitä on myös ilmastonmuutos pitkällä tähtäimellä. Ukrainaa on autettava, mutta ilmastonmuutoksen hillintää ei voi unohtaa.

Kaikkien ajatukset ovat Ukrainassa ja suurin osa maailmasta toivoo, että Venäjä lopettaa sotatoimet, mutta valitettavasti tilanne näyttää synkältä. On selvää, että kansainvälisen yhteisön resursseja tullaan ohjamaan vielä pitkään Ukrainaan ja sen jälleenrakentamiseen. Venäjän toimintahan tulee käytännössä pysäyttämään Arktisen Neuvoston ja Barentsin euro-arktisen neuvoston toiminnat, joiden kautta kanavoidaan Suomestakin merkittävästi ilmastorahaa. Samoin voi käydä myös laajoille ilmastonmuutosta selvittäville tutkimushankkeille Venäjällä. Pohjoisen alkuperäiskansoille nämä yhteistyöelimet ovat olleet tärkeitä, ja olen erittäin huolissani tilanteen vaikutuksesta Venäjän alkuperäiskansoihin ja heidän mahdollisuuksiinsa ylläpitää kulttuuriaan.

Voi toki olla, että työtä jatketaan ilman Venäjää, mutta se jää nähtäväksi. Venäjän sotatoimet osoittavat toisaalta myös entistä selvemmin sen, että maailman pitää päästä irti fossiilisista polttoaineista niin oman turvallisuuteensa kuin ilmastonkin johdosta. Pitkällä tähtäimellä Ukrainan kriisin seurauksena voi olla yhä merkittävämpi panos uusiutuvien polttoaineiden kehittämiseen. Suomessa tilanne vaikuttaa valitettavasti johtavan siihen, että haikaillaan turvetta takaisin.

IPCC:n raportti tulee Suomessa varmasti osaksi ilmastopoliittista työtä, kuten aiemminkin. Se, millä painoarvolla se tulee huomioiduksi, riippuu myös EU:n työstä ja sen ilmastolinjauksista. Suomessa asiat otetaan vakavasti ohjelmatasolla, mutta käytännön tasolla Suomi toimii hitaasti ja byrokraattisesti. Tuntuu että Suomessa ei voi tehdä mitään ilman, että asiaa selvitytetään toistuvasti, ikään kuin IPCC tai olemassa olevat tutkimukset eivät riittäisi. Esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriö on toistuvasti selvittänyt, ovatko talviolosuhteet olleet pohjoisen poronhoidolle vaikeat ja selvitys on valmistunut lumien jälkeen tai ehkä sopivasti ensilumen aikaan. Ja sitten taas pohditaan mitä tehdään. Ilmastonmuutos on muuttanut olosuhteita pysyvästi, eikä niihin vastata selvittämällä ja selvittämällä samaa asiaa aina uudelleen. Strategiatason varautumisesta pitäisi päästä konkreettiselle tasolle, jolla voidaan tukea ja edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Mikä sitten auttaisi Suomen pääsemisessä konkreettiselle tasolle? Mielestäni olisi hyvä ottaa käyttöön ilmastovaikutusten arviointi käytännössä kaikessa päätöksenteossa. Ilmastonmuutos tulisi osaksi päätöksentekoa, eikä olisi irrallisena strategiana, johon viitattaisiin vain silloin, kun se olisi sopivaa päätöksentekijöille. Ilmastonmuutos ei ole oikeudenmukainen ja sen hillintä ja siihen sopeutuminen edellyttävät resursseja. On selvää, että jotkut maat kantavat suuremman taakan, mutta ilmastonmuutoksen osalta emme voi jäädä suurvaltojen jalkoihin, vaan jokaisen sivistyneen valtion on ryhdyttävä ilmastotoimiin ja kansainvälisen yhteisön avulla yrittää saada myös Yhdysvallat, Kiina, Intia ja lopulta myös Venäjä mukaan ilmastotoimiin.

Saamelaisalueen asukkaille ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat näkyneet vahvasti jo aiemmin, eikä IPCC:n uusi raportti tuo saamelaisnäkökulmasta katsottuna kovin paljon paljon uutta tietoa. Ilmastonmuutos tapahtuu, vaikuttaa kulttuuriin, elinkeinoihin, turvallisuuteen, sosiaalisen järjestelmään ja saamelaiset elävät tässä todellisuudessa päivittäin. Uutta on kuitenkin IPCC-raportin entistä painokkaampi viesti valtioille siitä, että alkuperäiskansojen perinteinen tieto on huomioitava ilmastopolitiikassa.

Oma toiveeni on, että eduskunnan käsittelyyn pian tuleva ilmastolaki tulisi voimaan mahdollisimman nopeasti. Saamelaisten kannalta lakiin on kirjoitettu pykälä saamelaisten ilmastopaneelista.

Näkkäläjärven haastattelu IPCC-raportin merkityksestä Yle Dearvva! -ohjelmassa saameksi (alkaen kohdasta 43 min).

Klemetti Näkkäläjärvi on kulttuuriantropologi ja Oulun yliopiston ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksen tutkija. Hän tutkii monitieteisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktisella alueella ja saamelaiskulttuuriin sekä kieltä, elinkeinoja, ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta.

Näkkäläjärvi oli Suomen saamelaiskäräjien puheenjohtaja 2008–2015. Hän osallistuu aktiivisesti kansainväliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ilmastonmuutoksen vaikutuksista.