Oppiaineiden esittely

Aate- ja oppihistoria

Aate- ja oppihistoria on ajattelun, mutta myös inhimillisen tiedon hankinnan historiaa. Oppi- eli tieteenhistoria selvittää, miten käsitys tieteellisyydestä on aikojen kuluessa muuttunut. Tieteenhistoria ei rajoitu teorioiden historiaan. Se tutkii myös, miten tieteellistä tietoa - luonnontieteellistä tai humanistista - on eri aikoina hankittu, millaista tietoa on pidetty "tieteellisenä" ja millaisin perustein.

Tieteenhistorian eri suuntaukset ryhmittyvät yleensä jonkin metodologisen näkökohdan tai tutkimusongelman ympärille, tai keskittyvät jonkin aikakauden, tieteenalan tai teknologian historiaan. Voidaan myös tutkia vaikkapa vanhoja tieteellisiä instrumentteja tai sitä, millaisessa vuorovaikutuksessa tieteen institutionaaliset rakenteet ja tieteellinen tieto ovat keskenään olleet. Tiedekin kuvastaa aikaansa.

Aate- ja oppihistoriassa tapahtumahistoria on sivuosassa. Ensisijainen tavoite on selvittää, mitä ihmiset ovat eri aikoina ajatelleet elämäänsä kuuluvista asioista ja ilmiöistä. Aate- ja oppihistoria tutkii siis menneisyyden ihmisten uskomuksia, toiveita ja pelkoja - sitä, millaiseksi he ovat mieltäneet yhteiskuntansa, luonnon ja sen toiminnot. Myös erilaiset ideologiat, käsitteet ja "-ismit" kuuluvat aatehistorian työkenttään. Näille ilmiöille haetaan selitystä paitsi tieteellisen ajattelun, myös esimerkiksi talouden, politiikan ja uskonnon maailmoista. "Suurten" nerojen ohella aate- ja oppihistoria kiinnittääkin huomionsa myös ns. keskinkertaisiin ajattelijoihin. Oppineisuuden historiassa he ovat olleet enemmistönä.

Historia

Tieteenä ja oppiaineena historialle on ominaista kriittisyys ja monipuolisuus. Historian opinnot koostuvat yleisen historian ja Suomen ja Skandinavian historian tutkimus- ja opetusalan opinnoista siten, että opiskelijalle syntyy niiden kautta ymmärrys paikallisten ja globaalien ilmiöiden välisestä jatkuvasta vuorovaikutussuhteesta.

Historian opiskelussa on tärkeää päästä sisälle yleiseen historialliseen ajatteluun sekä historiatieteen tapaan ja menetelmiin löytää historiallisia lähteitä, tuottaa tietoa ja laatia historiatieteellisiä esityksiä. Tämän vuoksi metodiopinnot ja -harjoitukset, seminaarit sekä opinnäytteet ovat opiskelun ydintä. Tärkeätä on oppia kysymään, kytkemään asioita yhteyksiinsä syiden ja seurausten avulla ja näkemään olennaisen ja epäolennaisen ero.

Keskeisiä opiskelun tavoitteita on perusteltujen kysymysten asettaminen ja niihin vastaaminen. On opittava kriittisesti seulomaan, jäsentämään ja johdonmukaisesti esittämään historian tietoainesta. Kaikki tämä on sekä hyvien tenttivastausten että varsinkin tutkielmatyöskentelyn edellytys.
Oppiaineen kaiken toiminnan lähtökohtana on korkeatasoinen tutkimus, jonka painoalat perustuvat henkilökunnan omiin erikoistumisaloihin. Opintojen alkuvaiheesta lähtien opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua valitsemastaan painoalasta vastaavan tutkijan ohjaukseen. Yleisesti ottaen tutkimus kohdistuu yhtäältä pohjoiseen historiaan sen eri yhteyksissä ja toisaalta kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen globaalina ilmiönä. Tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen lisäksi oppiaine tarjoaa opiskelijalle myös entistä paremmat edellytykset kehittää omia työelämävalmiuksiaan.

alkuun