Historiallinen kuvatutkimus
Mielikuvat maailmakuvien ja tapahtumien selittäjinä
Tutkimusprojektin esittely
Historian laitos
Oulun yliopisto
Tutkimusprojektissa tarkastellaan sitä, kuinka erilaiset mielikuvat, joita yksittäisillä ihmisillä ja/tai ryhmillä on, heijastavat heidän ja koko ympäröivän yhteisön maailmankuvaa ja vaikuttavat ihmisten ajattelutapaan ja toimintaan.
Oulun yliopiston historian laitoksella on jo 1970-luvulta lähtien harjoitettu aktiivista mielikuvatutkimusta, imagologiaa. Tutkimusprojekti on tuottanut tähän mennessä opinnäytteinä viisi väitöskirjaa:
- Olavi K. Fält, Eksotismista realismiin. Perinteinen Japanin-kuva Suomessa 1930-luvun murroksessa (1982)
- Kari Alenius, Ahkeruus, edistys, ylimielisyys. Virolaisten Suomi-kuva kansallisen heräämisen ajasta tsaarivallan päättymiseen (n. 1850–1917) (1996)
- Teuvo Raiskio, Oudosta kulkijasta ihmiseksi. Suomalainen bushmannilähetystyö ja sen välittämä kuva bushmanneista vuosina 1950–1985 (1997)
- Sinikka Wunsch, Punainen uhka. Neuvostoliiton kuva johtavassa suomalaisessa sanomalehdistössä maaliskuusta 1939 talvisodan päättymiseen maaliskuussa 1940 (2004)
- Mari Isoaho, The Image of Aleksandr Nevskiy in Medieval Russia. Warrior and Saint (2006).
Lisensiaatintutkimuksia on tehty 10 ja pro gradu –tasoisia opinnäytteitä vuodesta 1995 lähtien yli 30 (kumulatiivinen luettelo graduista).
Lisäksi on ilmestynyt kymmeniä artikkeleita, kaksi monografiaa:
- Olavi K. Fält, The Clash of Interests. The transformation of Japan in 1861 - 1881 in the eyes of the local Anglo-Saxon press (1990)
- Olavi K. Fält, Fascism, Militarism or Japanism? The interpretation of the crisis years of 1930 - 1941 in the Japanese English-language press (1985)
ja tutkimuksen teoriaa käsittelevä julkaisu:
- Looking at the other. Historical study of images in theory and practise (Ed. by Kari Alenius, Olavi K. Fält and Seija Jalagin) (2002); saatavana myös elektronisessa muodossa.
Erityisesti tutkimuksessa on keskitytty mielikuvaan toisista kulttuureista, kansoista, vähemmistöistä ja erilaisista ryhmistä, minkä lisäksi on tutkittu mielikuvaa joistakin henkilöistä.
Mielikuvatutkimus eri tieteenaloilla perustuu kognitiiviseen psykologiaan, jossa mielikuvasta käytetään käsitettä mentaalinen malli. Se koostuu tiedoistamme, uskomuksistamme, intresseistämme, tunteistamme, sosiaalisesta ympäristöstämme ja historiallisesta perinteestämme. Mielikuva ei siis ole mikään yksittäinen saareke, vaan liittyy kiinteästi koko maailmankuvaamme sen eri puolineen. Mielikuvatutkimuksen merkitystä korostaa se, että mielikuva, mikä meillä on eri asioista, on keskeinen tekijä kaikessa toiminnassamme, niin arkisissa askareissa kuin vaikkapa poliittisessa päätöksenteossa. Me voimme käyttää mielikuvaa myös hyvin tehokkaasti esimerkiksi poliittisten tai taloudellisten etujemme ajamiseen. Mentaaliset mallit eli mielikuvat ohjaavat siis kaikkea toimintaamme.
Tilanteista riippuen mielikuvan eri puolet nousevat esille, mutta itse kokonaisuus ei juuri muutu. Uusi tieto tulee meille aina jo olemassa olevien mielikuvien kautta eli me tulkitsemme uutta tietoa tai uusia kokemuksia vanhan avulla. Olemme tämän takia myös taipuvaisia vastaanottamaan sellaista tietoa, joka tukee aikaisempaa mielikuvaamme jostakin asiasta. Toisin sanoen mielikuvan muuttuminen on varsin hidas ja työläs prosessi.
Mielikuvatutkimukselle on ominaista, että tutkiessamme jonkun tai joidenkin mielikuvaa jostakin, tutkimme todellisuudessa kyseisen mielikuvan näkökulmasta kyseisen henkilön tai suuremman ryhmän omaa maailmankuvaa.
Tutkimuksissa on havaittu, kuinka suuri ”kynnys” mielikuva on kulttuurien välisissä suhteissa ja vuorovaikutuksessa riippumatta siitä, onko kysymyksessä maantieteellisesti tai kulttuurillisesti etäinen tai läheinen suhde. Mielikuvat ovat kuin biologinen reviiri oman lajin suojelemiseksi. Intressit määrittelevät hyvin pitkälle sen, mitkä mielikuvan piirteet nousevat esiin ja mihin asioihin tai mihin muihin mielikuviin mielikuva kyseisessä tapauksessa liitetään.
Mielikuva ja siihen liittyvät vahvat kulttuuriset intressit ovat käyneet erityisen selviksi lukuisissa pro gradu –opinnäytteissä, joissa on tutkittu johtavien länsimaisten sanomalehtien kuten New York Timesin, The Timesin, Dagens Nyheterin ja Helsingin Sanomien välittämää mielikuvaa erilaisten poliittisten, suurta kansainvälistä huomiota herättäneiden kriisien osapuolista. Vaikka kysymyksessä ovat arvoiltaan, toimintavoiltaan ja uutislähteiltään pitkälti samanlaiset lehdet, siitä huolimatta niiden välittämät mielikuvat saattavat poiketa huomattavasti toisistaan.
Sanomalehtien välittämiä mielikuvia analysoimalla on havaittu, kuinka syinä siihen ovat erilaiset historialliset kokemukset, samankaltaisuudesta huolimatta erilaiset kulttuuriympäristöt, poliittiset ja taloudelliset intressit jne. Eli on löydetty jopa rakenteellisia syitä mielikuvien erilaisuudelle, mikä puolestaan on johtanut parempaan ymmärrykseen siitä, miksi kulttuurien välinen vuorovaikutus on käytännössä usein niin vaikeata. Vaikeus vain korostuu, jos kulttuurien arvot ja perinne poikkeavat paljon toisistaan. Kärjistymisen huipentumana voidaan pitää viholliskuvaa, joka syntyy erityisesti kriisitilanteiden yhteydessä.
Viholliskuvissa hyödynnetään syviä kansallisia perustunteita ja uskomuksia, minkä takia niitä on hyvin vaikea kumota järkeen vetoamalla. Niissä käytetään taitavasti valikoiden hyväksi erityisesti historiaa, mistä hyviä eurooppalaisia lähimenneisyyden esimerkkejä ovat Balkanin sodat 1990-luvulla. Viholliskuvien asteikossa perivihollinen on se kaikkein pahin mahdollinen. Perivihollisen taustaa ei tarvitse edes kertoa tai selittää kansalle, koska se perustuu yhtäältä kaikkein tietämiin mutta toisaalta hyvin kaukaisiin asioihin.
Viholliskuvien luomisessa media ja sen välittämä kuvamateriaali ovat keskeisessä roolissa. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana yhdysvaltalainen media loi japanilaisista erittäin tehokkaasti apinamaisen ja sen kautta eläimellisen kuvan, minkä vuoksi heihin periaatteessa voitiin myös käytännössä suhtautua kuin eläimiin.
Kulttuurien vuorovaikutuksen mielikuvaongelmat ovat siis tuttuja kautta koko historian kohteista riippumatta. Kohtaamme aivan samat tilanteet ja samantyyppiset syyt, jos tutkimme vaikkapa roomalaisen eliitin mielikuvaa kristityistä 200-luvun lopulla ja 300-luvun alussa tai suomalaisen lähetystyökoulutuksen luomaa mielikuvaa 1900-luvun alun Kiinasta.
Edellä mainitut tutkimukset osoittavat, kuinka vaikeata kulttuurien välinen vuorovaikutus on, kuinka vaikeata on ymmärtää toista ja erilaista. Mielikuvan tutkiminen on kuitenkin myös avain näiden ongelmien ratkaisuyrityksiin. Kun mielikuvaan liittyvä koko prosessi avataan tutkimuksen avulla, on helpompi löytää myös käytännön keinoja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen helpottamiseksi.
Yhteydenotot:
Professori Olavi K. Fält
Historian laitos
Oulun yliopisto
puh. 08 553 3300
email ofalt(at)cc.oulu.fi
