OpinTori 2011 - Esitysten tiivistelmät

Ideatori II Klo 12.30–14.15

Ryhmä 2: Tieto- ja viestintätekniikka opetuksen ja opiskelun tukena

 

Mari Katvala & Tiina Sipola: Sosiaalinen media Oulun yliopiston kirjastossa

Sosiaalisen median välineiden, kuten Facebookin tai YouTuben, hyödyntäminen mitä moninaisemman informaation jakamiseen ja hakemiseen tai yhteydenpitoon kavereiden kanssa kuuluu jo useiden suomalaisten arkirutiineihin. Nämä välineet ovat oiva apu myös koulutusten järjestämisessä. Niiden avulla opiskelijat voivat osallistua paikasta ja ajasta riippumatta, tuottaa sisältöjä yhdessä, jakaa tuotoksiaan muille tai palata uudelleen ja uudelleen opettajan tekemään aineistoon. Myös esimerkiksi kirjastojen perinteisesti paikanpäällä tapahtuneet neuvonta ja tietopalvelu saavat aivan uudet ulottuvuudet sosiaalisen median välineiden avulla.
Oulun yliopiston kirjasto antaa koulutusta yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle tieteellisen tiedonhankinnan periaatteista, tietokantojen ja muiden tiedonlähteiden käytöstä sekä kirjaston palveluista. AdobeConnectPro (ACP) -neuvotteluyhteyden avulla opiskelijat voivat osallistua kirjaston kaikille avoimiin tietoiskuihin. Muutamia kirjaston Optima-alustalle tekemiä kursseja voi myös suorittaa verkossa. Tutkimuksen työkalupakki (ToR) on wikipohjalle suunniteltu itseopiskelimateriaali. Sitä voi päivittää ja kommentoida kuka tahansa. Viime vuonna aloitettiin Oulun yliopiston kirjastossa chat-palvelu, jossa asiakas kirjoittaa kysymyksensä päivystäjälle ja hänelle vastataan heti. Tietopalveluun voi olla yhteydessä myös Skypellä ja kuvaruudunjakamismahdollisuuden myötä opiskelija voi saada saman tuen kuin paikan päällä istuessaankin. Lisäksi kirjaston Facebook –sivusto toimii nopeana viestintäkanavana asiakkaille.

Jaana Tolonen: Digitarinat oppimis- ja opiskelijalähtöisenä työskentelymenetelmänä

Digitarinat ovat pedagogisiin käyttötarkoituksiin tietokoneella työstettyjä, noin 3–5 minuuttia kestäviä multimediaesityksiä. Digitarinat voisivat olla myös yliopisto-opettajan pedagogisen työkalupakin aarre, sillä ne tuovat vaihtelua opetukseen, opetusmenetelmiin, oppimateriaaleihin ja arviointimenetelmiin.
Esityksessäni tarjoan yhden pedagogisen mallin toteuttaa opetusta yliopistossa digitarinoiden avulla. Puheenvuorossani kuvaan Oulun yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä tänä keväänä 2011 järjestetyn koulutusteknologian perusopintojen opintojakson ”Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan soveltamiseen” -toteutuksen. Opintojaksolla yhdisteltiin luovasti digitarinan tuottaminen, PBL-menetelmä, sosiaalisen median opetuskäyttö ja reflektiivinen kirjoittaminen. Digitarina oli opintojakson arvioitava tuotos tentin sijaan.
Opintojakson toteutus oli yksi osa pro gradu -tutkielmaani, jossa olen tutkinut digitarinoita pedagogisena toimintamuotona korkeakouluopetuksen kontekstissa. Tutkielma on osa ESR-rahoitteista Future School Research (FSR) -hankkeen FutureStory-tutkimusprojektia.
Tutkielman tutkimustehtävänä oli tarkastella sitä, kuinka digitarinat edistävät reflektion kautta ymmärtävää oppimista. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostivat tutkielman keskeisten käsitteiden, reflektion ja digitarinan, lisäksi kolme erilaista mallia digitaalisessa tarinankerrontaprosessissa tapahtuvasta reflektiosta. Reflektion tasoja tarkasteltiin reflektion vaiheita oppimisessa ja digitaalisessa tarinankerronnassa esittelevien mallien avulla.
Tutkielman pääongelmaksi kiteytyi se, millaista reflektiota opiskelijat tuottavat digitarinan tuottamisen aikana oppimisprosessistaan. Tutkielman alaongelmiksi muodostui opiskelijoiden reflektio tuotoksesta, yhteisesti tuotetusta digitarinasta ja opiskelijoiden reflektion taso.
Tutkimuksessa aineistoksi muodostui opiskelijoiden blogimuotoiset digitaaliset portfoliot, joissa opiskelijat reflektoivat digitarinaprosessiaan ja sitä kautta myös omaa oppimistaan vapaasti teoriasta muodostettujen reflektiota edistävien apukysymysten avulla. Opiskelijoiden tuottamaa tekstiä, reflektiota, analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.
Digitarinat edistävät ymmärtävää oppimista reflektion kautta sekä yhteisöllisenä että opiskelijalähtöisenä oppimis- ja työskentelymenetelmänä. Puheenvuorossani haastan myös muut tiedekunnat kokeilemaan uutta opetusmenetelmää.

Ilkka Malinen: Optiman monivalintatyökalu tekniikan massakurssilla

Opetusharjoittelu toteutettiin Taselaskenta–kurssilla, joka kuuluu Prosessi- ja ympäristötekniikan osaston kandivaiheen opiskelijoiden pakollisiin aineopintoihin. Kaikkiaan osallistujia on vuosittain noin 100. Kyseessä on nk. massakurssi, joka tuo omat haasteensa sopivien opetusmenetelmien ja työskentelymuotojen valinnalle.
Kehittämishankkeen tavoitteena oli kehittää opintojaksoa siten, että kurssilla tarjottu kontaktiopetus ja käytetyt työskentelymuodot kannustaisivat opiskelijoita omakohtaiseen työskentelyyn myös kontaktiopetuskertojen ulkopuolella ilman, että tämän tavoitteen saavuttaminen vaatisi kohtuutonta kurssin opettajan kurssiaikaisen arviointityömäärän kasvua. Kannustavuuden lisäämiseen pyrittiin mm. ottamalla käyttöön Optima-oppimisympäristön monivalinta- ja aukkoharjoitustehtävätyökalu.
Kurssilla hyödynnettiin aiempien vuosien tapaan jatkuvaa arviointia. Numeroarviointia hyödynnettiin kahden välikuulustelun ja kahden ryhmissä toteutetun simulointitehtävän raporttien arvioinnissa. Lisäksi kurssi sisälsi useita pakollisia kurssiosioita (alkutentti, kurssitavoitteen asettelu-tehtävä, 4 kpl Optiman monivalintatehtäväpakettia, oman oppimisen ja työskentelyn arviointi-tehtävä, sekä kurssipalaute), jotka kukin arvioitiin arvosanalla hyv/hyl.
Edelliseen vuoteen verrattuna opettajan kurssiaikainen arviointikuorma väheni, kun välikuulustelujen määrä pienennettiin kolmesta kahteen, ja kahden aiemmin numeroarvosanalla arvioidun kurssitehtävän arviointi muutettiin hyv/hyl–arvioinniksi.
Opiskelijoiden kokemukset Optiman monivalintatehtävätyökalun hyödyntämisestä kurssilla vaihtelivat. Osa koki monivalintatehtävät hyväksi kertaukseksi ja oman osaamisen testauskeinoksi. Tehtävät pakottivat opettelemaan väliin jääneet asiat ja onnistuessaan tehtävät lisäsivät motivaatiota. Huonoina puolina opiskelijat kokivat sen, että tehtävät olivat osittain liian samankaltaisia, eikä toteutus tarjonnut pistemäärän lisäksi muunlaista palautetta. Osa opiskelijoista ajautui pakollisten monivalintatehtäväpakettien ratkaisussa veikkaamislinjalle, jolloin aito oppiminen jäi taka-alalle.
Vaikka opettajan näkökulmasta Optiman monivalintatehtävätyökalu saattaa vaikuttaa helpolta ratkaisulta motivoida opiskelijat omakohtaiseen työskentelyyn, eivät saadut kokemukset tue työkalun käyttöä pakollisena osana kurssia. Työkalua hyödynnettäessä selkeiden ja yksiselitteisten monivalintakysymysten laadintaan sekä käytön opastukseen tulee joka tapauksessa panostaa.