OpinTori 2011 - Esitysten tiivistelmät

Ideatori II Klo 12.30–14.15

Ryhmä 3: Menetelmävalinnoilla ja ohjauksella syvälliseen oppimiseen

 

Marjo Suhonen: Kokemuksia terveyshallintotieteen opetuksen kehittämishankkeesta

Kehittämishankkeen tarkoituksena oli uudistaa Terveydenhuollon projektit 6 op -opintojakson arviointia ja toteuttamista. Etenkin opintojakson arviointia uudistettiin siten, että aiemmin pelkästään opettajan arviointiin perustuvasta, opintojakson lopussa tapahtuvasta arvioinnista siirryttiin opettajan ja opiskelijoiden yhdessä toteuttamaan jatkuvaan arviointiin. Arviointi koostui opettajan toteuttamasta ennakkotehtävän arvioinnista (hyväksytty/hylätty), projektisuunnitelman vertaisarvioinnista (1-5/hylätty, 50 % arvosanasta), projektiryhmän yhteistyön itsearvioinnista (hyväksytty/hylätty) ja opettajan tekemästä projektisuunnitelman arvioinnista (1-5/hylätty, 50 % arvosanasta). Projektisuunnitelman arvioinnin tueksi luotiin arviointimatriisi, jota hyödynnettiin sekä vertaisarvioinnissa että opettajan tekemässä arvioinnissa.
Opintojakson toteuttamista uudistettiin siten, että opiskelijat aidosti harjoittelivat työskentelyä projektiryhmänä ja projektisuunnitelman esittelyä sekä toistensa suunnitelmien arvioimista. Opetus koostui keskustelevan ja kyselevän luento-opetuksen, pari- ja pienryhmäkeskustelujen, kirjoittamistehtävien ja mind map -työskentelyn lisäksi seminaarityöskentelystä, jossa opiskelijat esittelivät omia projektisuunnitelmiaan ja arvioivat toistensa suunnitelmia. Lisäksi opiskelijat ryhmänä itsearvioivat oman projektiryhmänsä yhteistyön toimivuutta.
Projektiryhmän työskentelyn itsearviointi tarkoitti sitä, että kukin opiskelijaryhmä arvioi ryhmän yhteistyötä. He arvioivat 1) oliko yhteistyö hyväksyttyä vai hylättyä, ja 2) antoivat yhteistyöstä kirjallisen arvion. Kirjallinen arvio tarkoitti noin puolen sivun mittaista ryhmän yhdessä kirjoittamaa kriittistä arviointia siitä, millaista projektiryhmän yhteistyö oli: mikä yhteistyössä oli onnistunutta ja mikä ei, millainen ryhmän sisäinen työnjako oli, mikä edisti yhteistyötä ryhmässä ja mikä esti sitä. Itsearviointi kohdentui siis ainoastaan yhteistyön arviointiin. Yhteistyön painottamisen syynä oli se, että projekteja käsittelevissä tutkimuksissa yksi tärkeä löydös on, että projektiryhmän yhteistyöllä on erittäin suuri merkitys projektin onnistumisessa. Siksi sitä on tärkeää painottaa myös tässä yhteydessä. Itsearviointi korosti myös opiskelijoiden omaa vastuuta oppimisesta ja yhteistyöstä. Seminaarien päätteeksi opiskelijoilta kerättiin koko opintojaksolta kirjallinen palaute.

Johanna Ylipulli: Miten ”kenttä” kesytetään? Kokemuksia kulttuuriantropologian kenttämetodikurssilta

Kenttämetodikurssi on kulttuuriantropologian opintojen taitekohta, jonka tarkoituksena on antaa opiskelijoille valmiudet toimia itsenäisesti kentällä ja kerätä tutkimusmateriaalia teemahaastattelujen ja havainnoinnin avulla. Tehtävä ei ole helppo opiskelijoille mutta ei opettajallekaan; miten antaa opiskelijoille niin hyvät eväät, että arvaamaton "kenttä" näyttäytyy mahdollisuuksien valtakuntana eikä ahdistavana kaaoksena?
Vuosien varrella kurssi on järjestetty monin eri tavoin, mutta palautetta siitä ei ole järjestelmällisesti kerätty. Tietojeni perusteella kurssi on kuitenkin useimmiten järjestetty kaksiosaisena: luentoja ovat seuranneet opiskelijoiden itsenäiset kenttätyöharjoitukset, joihin on kuulunut haastattelujen ja havainnoinnin harjoittelemista sekä lopputyön tekeminen. Lähdin kehittämään kurssia lähinnä kevään 2010 palautteen ja omien kenttätyökokemuksieni perusteella. Pyrin ottamaan huomioon kurssin tärkeyden antropologian opintojen joukossa ja tarjoamaan opiskelijoille riittävästi ohjausta. Suunnittelin luentojen ja itsenäisen kenttätyöjakson väliin opetuskokonaisuuden, eräänlaisen väliportaan, jossa tehtiin kenttätöihin liittyviä harjoituksia kotitehtävien ja ryhmätapaamisten vuorotellessa. Tarkoituksena oli helpottaa teoriasta käytäntöön siirtymistä sekä aktivoida ja motivoida opiskelijoita. Varsinaisen lopputyön sijaan kurssin suorituksena toimi kenttätöistä kirjoitettava oppimispäiväkirja, jonka laatiminen samalla harjoituttaa antropologiassa tuiki tärkeää itsereflektion taitoa.
Kurssi toimii yliopistopedagogisten opintojeni opetusharjoitteluna. Esityksessäni käsittelen harjoittelun taustoja, tavoitteita, menetelmiä ja tuloksia.

Johanna Panula-Perälä: Kohti syväoppimista mikrobiologian kurssilla

Kohti syväoppimista mikrobiologian kurssilla”-kehittämishankkeen kohteena oli 5 op Mikrobiologian kurssi, jolla oli 75 aktiivista opiskelijaa. Hankeen tarkoituksena oli tehdä mikrobiologian kurssin luento-osuudesta (3 op) selkeämpi suorittaa ja syväoppimista edistävä. Tarkoituksena oli mahdollistaa syväoppiminen huolimatta kurssin kohtalaisen suuresta ryhmäkoosta. Tarkoituksena oli myös antaa opiskelijoille mahdollisuus valita heille sopivin kurssin suoritustapa.
Toteutetussa kurssissa oli sekä luentoja että tehtäviä Optimassa. Kurssi oli mahdollista suorittaa luentopäiväkirjojen sekä pakollisten luennoille virittävien esitehtävien avulla tai tenttimällä joko välikokein tai loppukokeella. Kurssiin kuului myös pakollinen ryhmätyö.Opetus oli luennointia, johon yhdistettiin keskusteluja ryhmissä, videoita, opiskelijoille esitettyjä kysymyksiä, ajankohtaisia lehtiartikkeleita sekä havainnollistamista. Ennen luentoja opiskelijat tekivät Optimassa luennoille virittäviä esitehtäviä, jotka olivat pakollisia tai vapaaehtoisia riippuen opiskelijan valitsemasta suoritustavasta. Kaikille pakollisen ryhmätyön tarkoituksena oli soveltaa luennoilla opittua asiaa tiettyyn kohdemikrobiin ja näin syventää opiskelijoiden oppimista.
Kurssin arvosana koostui 50 % ryhmätyöstä sekä 50 % oppimispäiväkirjoista tai tenteistä. Oppimispäiväkirjojen arvioinnissa painotettiin opiskelijan omaa pohdintaa. Tenttikysymykset pyrittiin muotoilemaan soveltaen Yliopisto-opettajan käsikirjassa (Lindblom-Ylänne S, 2009 s.163) esitetyn tentin suunnittelun mallia opitun tiedon eri tasojen testaamiseksi. Myös ryhmätyössä painotettiin asioiden ymmärtämistä sekä kokonaisuuden hallintaa. Ryhmätyöhön kuului myös jokaisen opiskelijan henkilökohtainen oppimispäiväkirja.
Kurssipalautteessa usea opiskelija kertoi oppimispäiväkirjojen sekä esitehtävien olleen hyödyllisiä oppimiselle. Myös ryhmätyön tekeminen koettiin hyödylliseksi oppimisen kannalta. Huhtikuussa 2011 luento-osuuden oli läpäissyt 93 % aktiivisista osallistujista.
Linblom-Ylänne S et al (ed.). 2009. Yliopisto-opettajan käsikirja. WSOYpro Oy. ISBN 978-951-0-34837-6.

Jaana O. Liimatainen: Otetta opintoihin –ryhmämalli  

Otetta opintoihin-ryhmässä, joita Oulun yliopistossa on ollut keväästä 2009 alkaen, tarjoaa vertaistukea opiskelijoille, jotka kokevat opintojensa olevan jumissa tai motivaationsa hukassa. Ryhmässä otetaan yhdessä opinnoista ote.
Ryhmän teemoina on
1. tutustuminen, säännöt, mistä vitkuttelu johtuu 2. opinnot osana hyvää arkea, suunnittelu, tavoitteet, ajankäyttö 3. motivaatio, aloittaminen 4. uskomukset, pelot, käsitykset itsestä 5. ajatukset – jatkoa, opiskelutaidot ja –tekniikat 6. lopetus
Esityksessä esitellään Otetta opintoihin -ryhmämalli - ryhmän rakenne, tehtäviä, kokemuksia.