LIFEPeatLandUse: Metsätalouskäyttöön soveltumattomien ojitettujen soiden jatkokäyttö (LIFE12 ENV/FI/000150)

Soiden jatkokäyttötavat

Tutkittavana on seitsemän erilaista jatkokäyttötapaa, jotka edustavat sekä taloudelliseen toimintaan että suojeluun liittyviä toimenpiteitä:

1. Ei toimenpiteitä

Vaihtoehto kuvastaa nykyistä metsätalouskäyttöön soveltumattomien soiden tilannetta Suomessa. Jos kunnostusojitukset jätetään tekemättä, ojat kasvavat luontaisesti umpeen ja suot soistuvat hitaasti uudelleen. Ojien umpeenkasvu ja luonnontilan palautuminen tapahtuvat kuitenkin erittäin hitaasti.

Kuva: Juha Siekkinen

2. Puubiomassan korjuu ilman jatkotoimenpiteitä

Tässä vaihtoehdossa suolta korjataan puuaines energiapuuksi, jonka jälkeen ei tehdä mitään toimenpiteitä. Suot soistuvat hitaasti uudelleen mikäli ojat kasvavat luontaisesti umpeen. Kuten vaihtoehdossa 1, ojien umpeenkasvu ja luonnontilan palautuminen ovat kuitenkin hitaita tapahtumia.

3. Metsätaloustoiminnan tehostaminen

Soita on alun perin kuivatettu puuntuotannon tehostamiseksi, joten on tärkeää selvittää, voidaanko soiden puuntuotannon kannattavuutta lisätä kunnostusojituksella ja lannoituksella. Esimerkiksi tuhkalannoituksen on useissa tutkimuksissa todettu soveltuvan metsänlannoitteeksi kivennäisravinteiden puutoksista kärsiville metsäojitusalueille. Mineraalimaiden läheisyydessä olevat kitu- ja joutomaat soveltuvat mahdollisesti metsänkasvatukseen kunnostusojituksen ja lannoituksen jälkeen. Tässä on arvioitu, että kunnostusojitus ja lannoitus tulee toistaa 30 vuoden välein riittävän puun tuotannon takaamiseksi.

Kuvat: Anne Tolvanen

4. Soiden ennallistaminen kohti luonnontilaa

Suoluonnon ennallistamisessa ojitettujen soiden luonnontilaan palautumista nopeutetaan täyttämällä ojat ja poistamalla puustoa. Soita on ennallistettu pääasiassa suojelualueilla, mutta ennallistamista on alettu viime aikoina toteuttamaan myös suojelualueiden ulkopuolella. Ennallistetun suon tulisi sijaita suojelualueen tai luonnontilaisen suon läheisyydessä siten, että ne muodostavat yhdessä hyvin toisiinsa kytkeytyneitä kokonaisuuksia.

Kuvat: Erkki Oksanen

5. Turpeen energiakäyttö ilman jatkotoimenpiteitä

Tässä vaihtoehdossa metsätalouskäyttöön soveltumaton suo otetaan turvetuotantokäyttöön. Kannattavan turvetuotantoalueen vähimmäiskoko on 50-100 ha ja suolla on oltava riittävän laajoja yhtenäisiä alueita, joilla turvekerroksen vahvuus on vähintään 1,5-2 metriä. Suon täytyy myös sijaita sopivalla etäisyydellä käyttölaitoksesta kuljetuskustannusten minimoimiseksi. Turvetuotantoalueen keskimääräinen käyttö kestää 10-30 vuotta. Tämän jatkokäyttövaihtoehdon tarkastelu on tarpeen, sillä Suomessa on tällä hetkellä huomattava määrä (n. 25%) turvetuotannosta poistuneita tuotannon tukialueita, joille ei ole tehty jatkokäyttötoimenpiteitä.

Kuvat: Anne Tolvanen

6. Turpeen energiakäyttö ja suopohjien metsitys

Kuten vaihtoehdoissa 5 ja 7, metsätalouskäyttöön soveltumaton suo otetaan ensin turvetuotantokäyttöön, mutta turvetuotantovaiheen jälkeen alue metsitetään. Alun perin metsänkasvatukselle sopimaton suo voi turvetuotannon päättymisen jälkeen soveltua hyvin metsätalouden käyttöön. Arviolta 57 % turvetuotantoalueista soveltuu hyvin metsän kasvatukseen. Ravinteiden takaamiseksi suon pohjalle on jätettävä jonkun verran turvetta (10-20 cm).

Kuvat: Anne Tolvanen

7. Turpeen energiakäyttö ja kosteikkojen muodostaminen

Kuten vaihtoehdoissa 5 ja 6, metsätalouskäyttöön soveltumaton suo otetaan ensin turvetuotantokäyttöön, mutta turvetuotantovaiheen jälkeen alue vesitetään. Arviolta 20-25% turvetuotannosta poistetuista alueista soveltuu hyvin kosteikoiksi. Suopohjan vesittäminen lintujärveksi tai uudelleen soistaminen sopivat erityisesti alueille, joilla on käytetty pumppukuivatusta ja vedenpinta saadaan helposti nostettua. Vesittäminen on hyvä vaihtoehto myös suojelualueiden lähellä sijaitseville turvetuotantoalueille. Uudelleen soistaminen edellyttää, että turvetta jätetään hieman suon pohjalle, pohjaveden pinta pysyy korkealla ja rahkasammalet ja muut suokasvit palaavat alueelle. Lintujärveksi vesittäminen vaatii turpeen poistamista ja altaiden kaivamista.

Kuva: Anne Tolvanen