 |
 |
||||||||||||||||||
|
> Luonnonystävät tukevat tiedettä merkittävällä lahjoituksella > Kauppiaitten Jäälinmajasäätiö lahjoitti Oulun yliopistorahastoon 80 000 euroa > Lahjoitusten tahti tiivistyy > Varainhankintakampanja tuotti tieteelle yli 33 miljoonaa
Keräyslupanumero:
|
KUUKAUDEN TUTKIJATAINA PIHLAJANIEMI, tutkimusrehtori, professori Biotutkija lähenee taidetta Sidekudostutkimukseen keskittyneen professori Taina Pihlajaniemen tutkimusryhmä on tutkinut vuodesta 1985 solun ulkoisten proteiinien vaikutusta solun toimintaan. Ryhmä on löytänyt vuosien varrella useita uusia kollageeneja eli sidekudoksen proteiineja ja tarkastellut niiden tehtäviä. ”Työ on yhdistelmä molekyylibiologiaa ja fysiologiaa”, Pihlajaniemi selvittää. Tällä hetkellä ryhmä tarkastelee hermolihasliitoksen toimintaa ja sairauksia, ihon rakenteiden ja kantasolujen toimintaa, sydämen ja sen sidekudoksen toimintaa, sidekudoksen roolia syövän synnyssä – laajemmin ilmaistuna elimistön rakenteiden ja kudosten toimintaa. ”Olemme nyt ehkä mielenkiintoisimmassa vaiheessa kuin koskaan, koska biotutkimuksen edellytykset ovat kehittyneet paljon. Tutkimus on siirtynyt kolmen vuosikymmenen aikana biokemiasta ja proteiinien tutkimisesta geenitekniikkaan ja siitä laajojen kokonaisuuksien tarkasteluun. Meillä on käytössä monipuolinen menetelmien kirjo, joiden avulla voimme ymmärtää hyvin vaikeita kokonaisuuksia, elimien, geenien ja sairauksien toimintaa. Se tarkoittaa myös aiempaa paljon haasteellisempaa kysymyksenasettelua”, hän kuvaa. ”Toki hyvä biokemian osaaminen on edelleen tärkeää, koska osaamispohjan täytyy olla laaja.” Silloin tällöin Pihlajaniemi huomaa ihmettelevänsä, miten voimme elää niinkin vanhoiksi kuin nykypäivänä elämme. ”Vanhenemisen ja sairauksien säätelymekanismit ovat ihmiskehossa hurjan monimutkaiset. Luontoäiti on tehnyt ihmisestä mutkikkaan kokonaisuuden.” Löytämiensä molekyylien osalta Pihlajaniemen ryhmä edustaa maailman kärkeä. Yhteistyösuhteita on muun muassa Yhdysvaltoihin, Isoon-Britanniaan ja Saksaan. ”Nykyään tutkijoiden on olennaista toimia osana globaalia yhteisöä. Kukaan ei enää ”nyhvää” yksin, vaan asiantuntija-apua haetaan tarvittaessa maailmalta.” Oppilaasta kollegaksi ja mentoriksi Kollageeni-sidekudostutkimukseen Taina Pihlajaniemi suuntautui jo lääketieteen opintojen alkuvaiheessa. Toisena opiskeluvuonna 1977 innostavana luennoitsijana oli professori Kari Kivirikko, jonka tutkimusryhmään rekrytoitiin vuosittain uusia opiskelijoita. ”En ollut suunnitellut sitä, mutta oli todella fantastista mennä mukaan yhteen Suomen johtavista tutkimusryhmistä. Siitä sai hyvät eväät jatkoa varten. Inspiroivat mentorit ovat suuri voimanlähde, ja opettaja-oppilassuhde muuttuu sitten vähitellen kollegasuhteeksi.” Pihlajaniemi valmistui lääkäriksi 1981 ja lähti kolmeksi vuodeksi tutkijatohtoriksi Yhdysvaltoihin. Kivirikon lisäksi hänen innoittajiinsa kuuluu yhdysvaltalainen geenitutkija Darwin J. Prockop. ”Opin Yhdysvalloissa molekyylibiologiset ja geenitekniset menetelmät; silloinhan geenitekniikka räjähti valloilleen. Sen jälkeen tein valinnan ryhtyä tutkijaksi, koska meneillään oli niin paljon kiinnostavia asioita.” Pihlajaniemi on saanut vuosien varrella seurata myös omien oppilaidensa uraa ja menestystä. ”Minulla on mahtava 20 hengen ryhmä, jossa on sekä tutkijatohtoreita että väitöskirjan tekijöitä. Tutkimuksen ihanuus on opastaa innostuneita opiskelijoita. Kun opiskelijat ovat väitelleet, heidän tehtävänsä onkin lentää maailmalle. Suomessa on nyt kuitenkin pyritty USA:n malliin, jolloin ryhmissä on enemmän varttuneempia tutkijoita.” Pihlajaniemen tutkimusryhmä tekee perustutkimusta, mikä on myös Oulun yliopiston keskeisimpiä tehtäviä. Tutkimusryhmien tehtävä on huolehtia, että työn löydöksistä tehdään keksintöilmoitukset. Pihlajaniemen ryhmä on saanut useita patentteja; esimerkkinä uusi diagnostiikka lihasten toiminnasta autoimmuunitaudeissa. ”Biotekniikan sovelluksille on tulevaisuutta hyvin monilla aloilla, kuten lääketieteessä, ravinnontuotannossa, ympäristöalalla ja jopa elektroniikassa”, hän luettelee. Taina Pihlajaniemi on haastatteluissa korostanut, että tutkijana on vaikea menestyä ilman kovaa työntekoa. Tämä tarkoittaa Pihlajaniemelle sitä, että hän ei pidä varsinaisia lomia. Työ, perhe ja harrastukset hoituvat samanaikaisesti, ei virkamiesmäisesti työ- ja vapaa-aikaan eritellen. ”Tiede ja taide ovat mielestäni lähellä toisiaan: työstä ei pääse koskaan varsinaisesti irti. Rikkaruohoja nyppiessä käyn mielessäni debattia vaikkapa keskeneräisestä komitearaportista, hiihtoladulla suunnittelen puhetta.” ”Varsinkin varttuneemmassa tutkija- ja professorivaiheessa monet kantavat töitä kotiin ja lomille, muuten on vaikea olla osa globaalia tutkimusyhteisöä. Asiantuntijuus- ja tiedehallinnon tehtävät usein lisääntyvät uran edistyessä. Tässä ammatissa on välttämätöntä joustaa ja venyä. Esimerkiksi laboratoriotulokset on tutkittava heti.” Esimerkiksi suosituimpana lomakuukautena heinäkuussa Pihlajaniemi teki kolme työmatkaa, Ruotsiin, Saksaan ja Sveitsiin, mutta piti myös enemmän vapaata. Tiedemaailma ei ole heinäkuussakaan lomalla, vaikka hallinto on. ”Minulle tutkijan elämäntapa sopii, en yleensä ole tavattoman stressaantunut”, aikaansaava professori hymyilee. Pihlajaniemen työ muuttui suuresti vuoden 2010 alussa, kun hän siirtyi Biocenter Oulun johdosta Oulun yliopiston tutkimusrehtoriksi viideksi vuodeksi. Aikaisempi pitkäaikainen vastuu biotieteiden menestyksestä vaihtui kaikkien Oulun yliopiston tutkimusalojen koordinointiin. ”Vaihdoin ikään kuin useat pienemmät työt yhteen isoon. Tutkimusrehtorina tehtävänäni on kehittää koko yliopiston tutkimustoimintaa. Ehkä organisaatioille on terveellistäkin, että johtaja välillä vaihtuu”, Pihlajaniemi kommentoi. Kevään 2010 aikana Pihlajaniemi uudisti työryhmissä Oulun yliopiston tutkimus- ja koulutusstrategiaa sekä lisäsi ja tarkensi yliopiston painopistealueita. Tämä on tarkoittanut valtavaa määrää palavereja ja keskusteluja. ”Henkilökohtaisesti tärkein työni on edelleen sidekudostutkimus ja tutkimusryhmän vetäminen, ja nämä työt jatkuvat edelleen. Toki omiin tutkimusintresseihin ei jää nyt paljon aikaa. Oman tutkimuksen edistäminen vaatii töiden integroimista.” Pihlajaniemi ei yritä olla uudessa tehtävässään kaikkien alojen osaaja vaan toivoo synnyttävänsä hyviä keskusteluyhteyksiä eri toimijoiden kanssa. ”Olen tyytyväinen siihen, että nyt minulla on uusia, isoja haasteita ja saan laajentaa osaamistani koko yliopistokenttään.” Teksti: Minna Peltola |
|
|||||||||||||||||
