 |
 |
||||||||||||||||||
|
> Luonnonystävät tukevat tiedettä merkittävällä lahjoituksella > Kauppiaitten Jäälinmajasäätiö lahjoitti Oulun yliopistorahastoon 80 000 euroa > Lahjoitusten tahti tiivistyy > Varainhankintakampanja tuotti tieteelle yli 33 miljoonaa
Keräyslupanumero:
|
KUUKAUDEN TUTKIJALEENA SYRJÄLÄ, professori Kasvupaikka mukaan kouluopetukseen Professori Leena Syrjälä on narratiivisen eli kertomuksia hyödyntävän lähestymistavan uranuurtaja suomalaisessa kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Tutkijana hän kouluttautui alun perin käyttämään tilastollisia menetelmiä. Tehdessään väitöskirjaansa Opetushallituksen rahoituksella 1970-luvulla hän kuitenkin törmäsi tilanteeseen, joka sai hänet siirtymään laadullisiin menetelmiin. ”Kohteenani olivat opettajien ja lukiolaisten kokemukset luokattoman lukion kokeilusta. Opettajat uhkasivat kuitenkin palkkauksellisten epäselvyyksien takia mennä lakkoon eikä suunnittelemani kyselytutkimus olisi voinut onnistua. Ainoaksi keinoksi jäi mennä keskustelemaan opettajien itsensä kanssa. Parhaimmat opettajat ovatkin hyviä kertojia.” Syrjälä jatkoi samalla tiellä aloittamalla 1990-luvulla systemaattisen aineiston keruun pohjoisen koulujen opettajien kertomuksista. Samalla hän narratiivisen tutkimuksen kehittelyn lisäksi tutki tuolloin melkein ”unohtunutta” kohdetta, opettajia, kun kasvatustieteissä yleistä oli tutkia uusia oppimisympäristöjä. Narratiivinen tutkimus alkoi sittemmin yleistyä 1990-luvulla ja on nyt paljon käytetty, akateemisesti hyväksytty tapa tehdä tutkimusta. ”Havaitsin tuolloin tutkijanurani alussa, että kertomukset soveltuvat erittäin hyvin muutoksen tutkimiseen. Niiden kautta tulevat esiin henkilöiden elämänvaiheet ja niiden kautta muutokset.” Pohjoisen koulujen opettajien kertomusten perusteella Syrjälä sai esiin sen, mitä on olla opettajana pohjoisessa ja mikä saa heidät jaksamaan. Syntyi havainto, että itse kertominen tukee osaltaan jaksamista. ”Kertominen eheyttää itsetuntoa ja rakentaa kertojan identiteettiä.” Johdonmukaisen tutkimustyön tuloksena syntyi 2000-luvun puolella opettajien työssä uusiutumista ja jaksamista tukeva KerToi-menetelmä, joka perustuu kertomiseen vertaisryhmässä. Menetelmää käytettiin ensin Oulun seudun kouluissa ja nykyisin sitä käytetään useissa kaupungeissa opettajien mentorointihankkeissa. ”Kertomisen todettiin auttavan muutoksessa. Opettajat kokivat, että ryhmässä oli lupa puhua asioista, joista ei muuten voinut keskustella”. Leena Syrjälän tutkimusryhmä kehittää menetelmää edelleen käytettäväksi sekä opettajien perus- että täydennyskoulutuksessa. ”KerToi on tapa järjestää jaksamisen tukea epävirallisemmalla tavalla ja ennen kuin mitään jaksamisen ongelmia on olemassa. Kertominen voi puheen lisäksi tapahtua monella muulla tavalla, kuten käsitöinä, taiteena tai sosiodraamana, eli myös toiminnallisesti.” Yli kymmenen vuoden aikana toteutetuista, useiden rahoittajien tukemista professori Syrjälän tutkimushankkeista uusin kohdistuu jälleen pohjoiseen. Tutkijoita kiinnostaa nyt kokonaisina kasvuympäristöinä kaksi Lapin kylää, Raattama ja Suvanto. Raattamassa toimii Suomen pienin, neljän oppilaan koulu. Suvannossa ei koulua enää ole. ”Aiempi hankkeemme tutki laajemmin ihmisten hyvinvointia pohjoisessa, nyt keskitymme enemmän kasvatukseen liittyviin kysymyksiin. Lähtökohtamme on, että ihminen kasvaa aina jossakin paikassa, mikä tekee kasvuympäristöstä tärkeän.” Vuoteen 2011 jatkuvan tutkimushankkeen tavoitteena on vahvistaa niin kutsuttua paikkaperustaista kasvatusta, jossa koulun opettaja toisi opetukseen kylän elämään liittyviä sisältöjä. ”Tähän mennessä jo keräämämme laajan kertomusmateriaalin perusteella paikalla on ihmisille vahva merkitys ja pohjoinen kylä on hyvä ja turvallinen paikka elää. Kylän ja koulun välillä näyttää kuitenkin olevan jännitteitä. Koulu tavallaan kasvattaa lähtemään ja luopumaan, vaikka ihmiset toisaalta haluavat jäädä.” Raattaman kaltaisessa poronhoitoa ja turismia harjoittavassa kylässä koulu edustaa eri maailmaa, kun elinkeinoihin liittyvät asiat opitaan muualla kuin siellä. ”Vanhemmat tukevat lapsiaan puolustautumaan. Vahvempi paikkaan perustuva kasvatus koulussa voisi vähentää ristiriitaa ja auttaa paikallista ja globaalia kietoutumaan paremmin toisiinsa.” Tutkimushanke haluaa osaltaan tukea koko kylää, ei vain kerätä materiaalia ja analysoida ja raportoida sitä muualla. ”Työtämme leimaa voimakas moraalin ja eettisyyden vaatimus. Emme voi vain ottaa kyläläisiltä, vaan haluamme myös antaa heille jotakin. Käyttämällä kertomuksia voimme tukea kylän oman identiteetin vahvistumista ja kasvua. Viime kädessä tutkimuksemme tähtää lasten parhaaseen.” Yhteistyö on Leena Syrjälän mukaan rakentunut pohjoisen kyläläisten ja tutkijoiden välillä hyvin. Hän näkee myös mahdollisuuksia soveltaa syntyviä tuloksia muualla. Monet pienet koulut ovat nyt lakkautusuhan alla vain talouden ohjatessa päätöksiä, vaikka pienemmät paikat koetaan yleisesti turvallisiksi ja hyviksi yhteisöiksi asua. ”Ajateltavissa on, että tuloksia sovellettaisiin myös kaupunkikouluihin. Kaupunkien ympäristöihin pelloille syntyy jatkuvasti uusia omakotilähiöitä, kyliä, joihin ihmiset muuttavat muualta. Koulujen ja näiden kaupunkikylien yhdessä kertomat kertomukset rakentaisivat uutta paikkaa ja vähentäisivät juurettomuutta. Yhteisiä kertomuksia voidaan rakentaa myös suurille kouluille.” Lisätietoja professori Leena Syrjälän johtamista tutkimuksista
|
|
|||||||||||||||||
