Kuva(t): Kalevan arkisto

Elliott 803 B

Muisti: 8192 sanaa, sana 39 bittiä
Syöttö: 5- ja 8-kanavainen reikänauha, 80-sarakkeinen reikäkortti
Tulostus: 5- ja 8-kanavainen reikänauha, on-line teleprintteri ja on-line askelpiirturi Apulaitteita: 3 teleprintteriä, kortinlävistin, kortinlajittelija

Eräajoja

Elliott’ia saattoi käyttää vain yksi henkilö ja vain yksi tietokoneajo kerrallaan. Työ saatettiin jättää kokonaan henkilökunnan hoidettavaksi tai halutessaan pääsi ajanvarauksen perusteella itse ajamaan työnsä konehuoneeseen (mm. iltaisin ja öisin).
     Koska Elliotissa ei ollut levymuistia eikä magneettinauha-asemia, kääntämisessä syntyneet ohjelmien konekieliset koodit ja väliaikaiset tulostiedostot lävistettiin nopeilla reikänauhojen lävistimillä.
     Keltaisia 5-kanavaisia reikänauhoja oli kelattava veivattavalla laitteella lattialta siisteiksi rulliksi. Ne talletettiin mataliin laatikoihin, joista ne otettiin uudelleen käyttöön myöhemmin lukemalla ne takaisin.
     Tyypillisesti käyttöjärjestelmä, kääntäjä, ohjelmat, käännöstulokset ja lähtötiedot syötettiin koneelle reikänauhalla. Tulos saatiin reikänauhalla, joka sitten tulkittiin paperille teleprintterillä. Koneen käyttö vaati sekä huolellisuutta että näppäryyttä reikänauhojen käsittelyssä sekä ohjelmoinnin ja menetelmien asiantuntija-apua.
     Osa lähtötiedoista saatettiin lukea reikäkorteilta. Tätä edelsi usein korttien lajittelu erillisellä lajittelulaitteella. Reikäkorttien tai reikänauhojen lävistystöitä otettiin asiakkailta vastaan virkatyönä.
     Pieni askelpiirturi oli käytettävissä konehuoneessa tulostettavia kuvia varten.

Ohjeita tietokonekeskuksen käyttäjille 7.7.1966

Teleprinter

Nauhanlukija

Tietovälineet:

reikänauha ja reikäkortti

Vasemmalla piirturi. Oikealla Elliotin ohjausyksikkö.

Keskellä nauhanlukija, jonka edessä pahvilaatikko, jollaisissa asiakkaat toimittivat ajettavat työnsä; ohjelma lävistettynä reikänuhalle ja ohjelman listaus sekä syöttötiedot lävistettynä reikänauhoille tai reikäkorteille.

Kuva näyttelystä ATK-keskuksen avoimien ovien päivän yhteydessä vuonna 1990.

Ohjelmointia

Tärkein ohjelmointikieli oli ALGOL, josta järjestettiin ohjelmointikursseja sekä tutkijoille että opiskelijoille. Vähitellen saatiin teknisen laskennan ja tilastotieteen valmiita ohjelmistoja (mm. professori Seppo Mustosen kehittämä tilastomatematiikan SURVO Tampereen yliopistosta ja Suomen Kaapelitehdas Oy:n laskentakeskuksen kehittämiä ohjelmia).
Teknillisellä korkeakoululla ja Tampereen yliopistolla oli samanlaiset Elliott 803-tietokoneet kuin Oulussa, joten kokemuksia ja ohjelmia voitiin vaihtaa keskenään. Oulun yliopistossa syntyi opinnäytetöinä filosofisessa ja teknillisessä tiedekunnassa käyttökelpoisia ohjelmia yleisempään käyttöön.

Aktiivisin käyttäjä

Erityisen aktiivinen vasta käyttöönotetun uuden laskentavälineen hyväksikäyttäjänä oli Rakentamistekniikan osasto.
Muutoinkin koko atk:n alkutaival yliopistossa oli hyvin lähellä insinööritieteissä tarvittavaa laskentaa, alunperinhän tietokoneet kehitettiinkin hankalien matemaattisten laskutoimitusten suorittamiseen, erityisesti differentiaaliyhtälöiden ratkaisemiseen.

Koneajan myyntiä

Elliott 803 B:n koneaikaa myytiin jonkin verran ulkopuolisten asiakkaiden laskentatehtäviin. Maksavat asiakkaat olivat enimmäkseen insinööritoimistoja.

... ja ostoa VTKK:n koneilta

Jo ennen Oulun yliopiston oman tietokoneen hankintaa oli 1.5.1964 perustettu Valtion tietokonekeskus tarjonnut vuonna 1964 hankkimansa Elliott 503-tietokoneen vapaata koneaikaa matemaattisia ja tieteellis-teknisiä tehtäviä varten Suomen yliopistoille ja korkeakouluille.
Vuodelle 1965 Oulun yliopistolle osoitettu Elliott 503:n kiintiö oli 40 tuntia. Konetta käytettiin seuraavina vuosina aina vuoteen 1970 asti tutkijoiden ajoihin.
Valtion tietokonekeskuksen Oulun aluekeskus perustettiin vuonna 1967. Sen johtajaksi tuli tekniikan lisensiaatti Pekka Malinen. Koska heidän toimitilansa ja tietokoneensa IBM S/360 malli 30 sijaitsi samassa rakennuksessa Kauppurienkatu 9:ssä kuin tietokonekeskus 1.10.1967 alkaen, niin käynnistettiin yhteistyö näiden kahden välillä. Oulun yliopisto sai käyttöönsä IBM S/360-koneaikaa vaihtelevan määrän sopimuksen mukaan seuraavina vuosina, yleensä satoja tunteja vuodessa.

Käyttö lopetettiin 1971

Elliott 803B:n käyttö lopetettiin maaliskuussa 1971 ja se siirrettiin sähkötekniikan osastolle.

Hankintaprosessi

Oulun yliopiston ensimmäisen tietokoneen hankintaa varten asetettiin toimikunta rehtori Niilo Söyringin allekirjoittamalla kirjeellä:

”Asia: Tietokonetoimikunta
Oulun yliopiston konsistori on istunnossaan 15.1.1964 asettanut toimikunnan selvittämään tietokoneen yliopistolle hankkimista koskevaa kysymystä sekä tekemään ehdotuksen asiassa. Toimikunnan puheenjohtajaksi konsistori kutsui professori Yrjö Kilven sekä jäseniksi professori Eero Suonisen ja professori A. I. Putkosen.”

Selvitys valmistui alle kahdessa viikossa eli 28.1.1964. Siinä todettiin, että tarve on ilmeinen ja sitä on kaikilla tieteenaloilla. Konevaihtoehtoina tulivat kysymykseen IBM 1620 ja Elliott 803 B. Lopuksi toimikunta esitti, että konsistori tekisi ensi tilassa periaatepäätöksen tietokoneen hankkimisesta ja ryhtyisi muihin asian edellyttämiin toimenpiteisiin. Näin konsistori päättikin jo seuraavana päivänä. Asia jätettiin toimikunnalle edelleen kehitettäväksi.
Myöhemmin 8.8.1964 yliopiston kirjeestä Valtion tietokonekeskukselle käy ilmi, että yliopistolle oli päätetty hankkia Elliott 803 B. VTKK ilmoitti kirjeellään, ettei sillä ole mitään huomautettavaa ko. tietokoneen vuokraamista vastaan

.
Elliott 803 B:n piti lupausten mukaan tulla elokuussa 1965. Toimitus lykkäytyi niin, että Elliott 803 B otettiin lopulta käyttöön 20.12.1965.

Tekstit 40-vuotishistoriikista
Tietotekniikkapalveluja Oulun yliopistolle 1965-2005
Eino Tienari - Esko Vakkilainen