Kuvassa SPERRY 1100/71 -laitteisto vuonna 1984

Univac 1100/10 käyttöön 19.8.1977

- yksi prosessori
- keskusmuisti: 196 kilosanaa (36 bit) - levymuisti 3 x 200 Mt
- kortinlukija 1000 korttia/min
- rivikirjoitin 760 riviä/min
- 4 magneettinauha-asemaa
- 39 tahdistamatonta (asynkronista) linjaa
- 10 tahdistettua (synkronista) linjaa

Konehuoneessa tietokoneiden Univac ja Honeywell operointi järjestettiin siten, että maanantaista perjantaihin oli kaksi vuoroa ja lauantaina yksi vuoro (ma – pe klo 8 - 20, la klo 8 – 14). Keväällä 1978 saatiin toimintakuntoon käyttöjärjestelmän ns. valvomaton käyttö muina kuin edellä mainittuina aikoina öisin ja viikonloppuisin.

Operointitila vuonna 1984

Ohjelmistot

UNIVAC 1100/10-tietokoneessa olivat käytettävissä seuraavat ohjelmointikielet: BASIC, FORTRAN, NUALGOL, Assembler, COBOL, PL/1 ja SIMULA. Myöhemmin hankittiin ohjelmointikieli PASCAL. Tilastollisista ohjelmistoista olivat aluksi käytössä BMD ja HYLPS. Keväällä 1978 tilattiin Englannista numeerisen laskennan NAG-aliohjelmakirjasto ja tilastotieteen ohjelma GLIM. Syksyllä 1978 hankittiin uusi tilastollinen BMDP-ohjelmisto.
     Jo aikaisemmin H1644-käytössä oleviin osituskäyttöpiirtureille oli Univacia varten laadittu HPLIB-kirjasto. Calcomp 936 –rumpupiirturia varten oli sen oma perusohjelmisto sekä FUDAC-aliohjelmakirjasto. UPLI-kirjasto (Users Program Libraries) oli joukko maailmanlaajuisen käyttäjäkunnan kehittämiä erilaisia sovellusohjelmia, joista harvoin käytettyjä säilytettiin magneettinauhoilla. Teknistä laskentaa varten olivat rakenteiden analysointiohjelmat SAP ja STRESS.
     Uusi DOC-ohjelma mahdollisti muotoillun tekstin käsittelyn vuorovaikutteisesti, eräänlainen tekstinkäsittelyn esiaste dokumenttien laatimiseksi.

Univac 1100/20

Tietokone muunnettiin malliksi UNIVAC 1100/20 syyskuussa 1978. Muutos sisälsi keskusmuistin nopeutuksen 1125 nanosekunnista 875 nanosekuntiin muistijaksoa kohti. Tämä muutos ja kokoonpanoon sisältynyt 65 kilosanan keskusmuistin laajennus rahoitettiin yhteistyöllä Saab-Univacin kanssa. Näiden päivitysten vastineeksi Saab-Univac sai myydä UNIVAC 1100-aikaa omille asiakkailleen.
     Maaliskuussa 1979 otettiin käyttöön toinen nopea 1000 riviä minuutissa tulostava rivikirjoitin. Lokakuussa 1979 otettiin käyttöön toinen levy-yksikkö ja -ohjain. Levytilaa oli tämän jälkeen käytettävissä yhteensä 800 Mtavua. Levykanavan kahdennus nopeutti levyjen käsittelyä ja siten myös töiden suoritusta.

Univac 1100/22

Lokakuussa 1980 saatiin Univac 1100/20:een toinen prosessori ja muisti kaksinkertaistettiin. Laitteiston malliksi tuli näin UNIVAC 1100/22. Siinä oli muistitilaa yhteensä 524 kilosanaa.
Ohjelmisto
Keskustietokoneen ohjelmisto oli vuosien aikana laajentunut. Aikaisemmin jo mainittujen ohjelmistojen lisäksi hankittiin UNIVAC 1100/22-koneeseen ohjelmointikieli APL, tekstien käsittelyohjelma OPUSTIN, matemaattinen lineaarisen ohjelmoinnin ohjelmisto FMPS, taloustieteitä varten aikasarjaohjelmisto SAHZAM, teknilliselle tiedekunnalle rakennetekniikan ohjelmistot ADINA, GIFTS ja ICES/STRUDL, laaja teknisten tieteiden analyysiohjelmisto NASTRAN, toimintaverkkopohjaisten projektien suunnittelun ohjelmisto OPTIMA, matriisilaskentaohjelmisto MATLAB ja symbolisen laskennan REDUCE. Marraskuussa 1980 otettiin käyttöön monipuolinen graafinen ohjelmisto GPGS-F.

Sperry 1100/71

Elokuussa 1984 uusittiin yliopiston UNIVAC 1100/22-laitteisto saman toimittajan malliksi SPERRY 1100/71. Sen muisti on aikaisempaan verrattuna kolminkertainen (1.5 Msanaa, a 36 bittiä) ja levytila kaksinkertainen (2.4 Gtavua).
Reikäkorttien käyttö tietojen syöttämiseen ja tallentamiseen oli vähentynyt murto-osaan aikaisemmasta. Siksi vuoden 1985 alussa irtisanottiin viimeinen kortinlukija Oulun yliopistossa.

Yrjö Seppä levypakkaa vaihtamassa

Sperry-Univac aikakausi päättyy

SPERRY 1100/71-tietokoneen käyttäminen loppui Oulun yliopistossa maaliskuun alussa vuonna 1986, koska uusi keskustietokone oli otettu käyttöön. Siirtymäkausi koneiden rinnakkaiselle käytölle oli hyvin lyhyt: vain kaksi kuukautta. Sen jälkeen tietojen siirtäminen perustui magneettinauhoihin, joita voitiin lukea uudella koneella. Tätä varten ATK-keskuksessa laadittiin Esko Vakkilaisen ja Teppo Aallon työnä tuhansia koodirivejä käsittävä ohjelmisto, jonka avulla UNIVAC-nauhoja luettiin IBM-järjestelmällä vielä vuosienkin jälkeen. Tuo ohjelmisto oli sangen monimutkainen kokonaisuus johtuen suurista eroista tallennus-, koodi- ja tietojärjestelmissä. Tuota ohjelmistoa käytti samanlaiseen konvertointiin myös kaksi amerikkalaista yliopistoa.

Hankintaprosessi

Tämä tietokonevalintaprojekti oli tavattoman työläs ja monivaiheinen. Tehtiin ja teetettiin paljon turhaa työtä, ennen kuin ymmärrettiin, etteivät tekniset vaan kauppapoliittiset seikat ratkaisevat tietokonevalinnan. Myöskään yhteishankinnasta ja ministeriöiden otteesta ei ollut mahdollisuutta irtautua, koska hankkeeseen ei ollut varattuna rahoitusta yliopiston budjetissa vaan rahoituksen saaminen oli sidottu tehtävään ratkaisuun, vastaostoihin yms. seikkoihin. Tämä prosessi jätti pitkiksi ajoiksi yliopistomaailmaan kipeitä tuntoja, mutta toisaalta muutti tietokoneiden hankintakäytäntöjä niin, että jatkossa koneet ostettiin yliopiston budjetissa olevilla varoilla yliopiston oman päätöksen perusteella ilman vanhaa lausuntomenettelyä.

Marraskuussa 1974 käynnistettiin virallisesti Oulun yliopistossa ”KESKISUUREN TIETOKONEEN HANKINTAPROJEKTI”. TOL:n laskentakeskuksen henkilökunnan ja opetushenkilökunnan useiden jäsenten yhdessä muodostaman projektiryhmän puheenjohtajana toimi konepäällikkö Pentti Korhonen.
     Kokoukseen 24.1.1975 oli saatu ensimmäiset maahantuojien lähettämät tarjoukset. Siinä vaiheessa määriteltiin saatujen tietojen perusteella hankittavalle laitteistolle tietyt perusvaatimukset vertailun helpottamiseksi. Sen jälkeen eri vaihtoehdot tarkistettiin vastaamaan edellä määriteltyjä vaatimuksia. Vertailtiin laitteistoja: Honeywell 66/20, CDC Cyber 73, UNIVAC 1110 ja DECsystem-10. Niillä suoritettiin nopeutta mittavia benchmark-testejä ulkomailla sijaitsevissa vastaavissa laitteistoissa.
     Vuoden 1976 varsinaista budjettia käsiteltäessä OPM paketoi Oulun, Jyväskylän ja Tampereen yliopistoille hankittavaksi suunnitellut keskisuuret tietokoneet lähinnä hinnanalennusten saamiseksi. OPM pyysi myös tarjoukset kolmesta hankittavasta laitteistosta em. neljältä tietokoneiden valmistajalta.
     Ministeriö asetti oman valintaprojektinsa selvittämään näin saatuja tarjouksia. Tehdyn vertailun tuloksena saatiin raportti 30.10.1975, jossa esitettiin Jyväskylän, Oulun ja Tampereen yliopistoille hankittavaksi DECsystem-laitteistot.
     Selvitystyötä jatkettiin em. kolmen korkeakoulun ja OPM:n edustajien muodostamassa osittain uusitussa työryhmässä, jossa Oulun yliopistoa edusti professori Pentti Kerola. Myös tämä toinen työryhmä esitti 17.6.1976 työnsä tuloksena, että DEC olisi korkeakoulujen kannalta tarkoituksenmukaisin. Tässä vaiheessa kuitenkin Oulun yliopiston edustaja esitti varauksellisen lausunnon myös UNIVACin puolesta perustellen kantaansa vaihtoehtojen tasaväkisyydellä.
     Yhteishankinta kariutui tässä vaiheessa siihen, että NOKIA ilmoitti Honeywellin tulevan julkaisemaan syksyllä 1976 uuden tarkoitukseen soveltuvan laitteiston. OPM jatkoi asian selvittämistä ottamalla mukaan TKK:n edustajan. Näin lisätty työryhmä esitti 15.10.1976 neljän DEC-laitteiston hankkimista. Tällöin Oulun yliopisto esitti eriävän mielipiteen puoltaen UNIVAC-tietokonetta perustellen kantaansa ensi sijassa ns. kompensaatiokaupoilla.
     Ministeri Loikkanen asetti NOKIAn taholta tulleen painostuksen johdosta työryhmän selvittämään kauppaan liittyviä kompensaatiokysymyksiä 10.1.1977. Työryhmään ei otettu yhdenkään korkeakoulun edustajaa mukaan. Tuloksena Valtioneuvosto teki 17.3.1977 esityksen kolmen UNIVAC-laitteiston hankkimiseksi Jyväskylään, Tampereelle ja Ouluun, koska Helsingin teknilliselle korkeakoululle oli päätetty hankkia DECsystem eri määrärahoista.
     Oulun yliopiston ja Oy Saab-Univac Ab:n välinen UNIVAC 1100/10-laitteistoa koskeva hankintasopimus allekirjoitettiin 29.4.1977