Taidehistoria

Miksi Paavo Nurmi juoksee muistomerkissään alasti mutta Eero Mäntyranta hiihtää puettuna? Miksi Oulun tuomiokirkon sisäkatossa ja kupolissa on samanlainen koristeaihe kuin Rooman Pantheonissa? Minkälainen on akateeminen ikoni? Siinä hyviä taidehistorian kysymyksiä.

Taidehistoria on kuvan (kuvataiteet) ja arkkitehtuurin (rakennustaide) historiaa.  Ajallisesti taidehistoriassa liikutaan aina esihistoriasta tähän päivään ja maantieteellisesti Euroopan lisäksi usein myös Euroopan ulkopuolisten kulttuurien parissa.

Toki taidehistoriassa tutkitaan kuvaa ja arkkitehtuuria myös muusta kuin vain historian näkökulmasta. Yhä enemmän tutkimuksessa on viime aikoina kiinnitetty huomiota kysymyksiin, jotka liittyvät itse kuvan ja arkkitehtuurin tarkastelijaan ja tarkasteluun. Nimestään huolimatta taidehistoriassa voidaan paneutua myös nykytaiteeseen. Ilman erilaisten, erityisesti antiikin myyttien ja juutalais-kristillisen perinteen tuntemusta ei taidehistoriaa kuitenkaan voi opiskella.

Taidehistoria lisää eurooppalaisten juuriemme tuntemusta, sekä läntisen että itäisen perinteen osalta. Sillä on näin myös huomattava sivistyksellinen merkitys.

Oulun yliopistossa taidehistoriaa ei voi opiskella pääaineena vaan vain sivuaineena, yhteensä 60 opintopistettä. Sivuaineena se on käyttökelpoinen monien humanistisen tiedekunnan pääaineiden yhteydessä (eri historiat, kirjallisuus, kulttuuriantropologia, arkeologia, kieliaineet jne.). Perusopintojen (25 op) suorittajia on aina myös yli tiedekuntarajojen.

Taidehistoriasta vastaa yliopistonlehtori.  Opiskelu on perinteisten luentojen ja tenttien lisäksi erilaisten harjoitustöiden, luentopäiväkirjojen, analyysien, esseiden, seminaarien ja ekskursioiden suorittamista.