Kirjallisuutta – romaaneita, runoja, näytelmiä – voi jo itsessään pitää tutkimuksena. Sanataideteoksissa tutkitaan niitä kielellisiä ja kerronnallisia keinoja, joilla inhimillistä kokemusta voidaan ilmaista ja välittää. Kirjallisuudentutkimus pyrkii näiden kirjallisten muotojen ja kulttuuristen sisältöjen kartoittamiseen, niin historiallisen kuin teoreettisen ajattelun kautta.

Kirjallisuus nähdään oppiaineen opetuksessa ja tutkimuksessa esteettisenä ilmiönä, joka on yhteydessä kulttuuriseen ja sosiaaliseen ympäristöönsä. Tutkittavana voi olla niin kirjallisuuden klassikot kuin kokeellinen nykyrunous, niin science fiction kuin lastenkirjallisuus, niin fantasia kuin luova esseistiikkakin sekä kirjallisuudenlajit, kuten romaani, novelli, runous ja draama. Kirjallisuudentutkimuksen piirissä kehitetyt analyysi- ja tulkintametodit soveltuvat myös esimerkiksi mediatekstien entistä syvempään tarkasteluun.