Joatkkastudeanttat - Jatko-opiskelijat

The Giellagas Institute Doctoral Students and their Research Topics:

Sámegiella / Saamen kieli / Saami Linguistics

  1. Guttorm, Outi - Outi-Kaarina.Guttorm(at)samiskhs.no
  2. Magga Eira, Anni - anni_magga(at)hotmail.com
  3. Palovaara, Jonna - jonna.palovaara(at)gmail.com
  4. Skopets, Mervi - Mervi.Skopets(at)oulu.fi
  5. Rasmus, Sierge - sierge.rasmus(at)oulu.fi

Sámiid kultuvra / Saamelainen kulttuuri / Saami Culture

  1. Aikio-Puoskari, Ulla / Gáppe Piera Jovnna Ulla
  2. Harlin, Eeva-Kristiina
  3. Helander, Hanna
  4. Koivunen, Pentti
  5. Magga, Bigga-Helena
  6. Magga, Päivi
  7. Magga, Sigga-Marja
  8. Rasmus, Minna
  9. Rautiainen, Petra
  10. Tanhua, Sonja
  11. Triumf, Rauna
  12. Väyrynen, Anna-Liisa

 

 

Sámegiella / Saamen kieli / Saami Linguistics

Guttorm, Outi

Magga Eira, Anni

Palovaara, Jonna


Saamen kielten vaikutukset suomen peräpohjalaismurteissa

Tutkin kontaktilingvistisessä väitöskirjassani pohjoissaamen ja luulajansaamen aiheuttamia vaikutuksia suomen kielen peräpohjalaismurteissa, erityisesti Tornion murteen (meänkielen) perifeerisessä Jällivaaran murteessa. Tutkimukseni tärkein näkökulma on teoria metatypiasta, joka selittää kielikontaktien aiheuttamia muutoksia kielessä.

 

Skopets, Mervi

 

Rasmus, Sierge

POHJOISSAAMEN YLÄ-TENON MURTEEN MUUTOS VUOSINA 1956–2017

Pohjoissaamen perinteiset aluemurteet on kartoitettu kattavasti, mutta sosiolingvististä variaatiotutkimusta on saamen kielissä tehty hyvin vähän. Työssäni tutkin pohjoissaamen yhden murrealueen kielen variaatiota ja muutosta reilun kuudenkymmenen vuoden aikajaksolla. Saamen kielet ovat jakautuneet laajalle alueelle ja niillä on maailman kielten joukossa suhteellisen vähän puhujia. Suurimmalla kielellä, pohjoissaamella, on noin 20 000–30 000 puhujaa. Tästä johtuen ei ole muodostunut yhtenäistä pohjoissaamen yleiskieltä tai yleispuhekieltä, vaan kieli varioi pitäjien ja sukujen mukaan. Nykyisellään pohjoissaame on Euroopankin mittakaavassa erityisessä asemassa, sillä sitä puhutaan suomalais-ugrilaisten ja pohjoisgermaanisten kielten raja-alueella ja siihen vaikuttavat sekä suomen kieli, että skandinaaviset kielet. Asetelma on kielitieteellisesti houkutteleva, mutta myös kielen tulevaisuuden kannalta merkittävä, sillä tietoa muutoksesta tarvitaan esimerkiksi kielenhuoltoa koskevaa ohjeistusta varten ja siksi, että kielen opetus voisi taata pohjoissaamelle jatkuvuuden valtionrajoista huolimatta.

 

 

Sámiid kultuvra / Saamelainen kulttuuri / Saami Culture

 

Aikio-Puoskari, Ulla / Gáppe Piera Jovnna Ulla


Saame koulussa – vertaileva tutkimus saamelaisten kielellisistä ihmisoikeuksista Pohjoismaiden peruskouluissa

Tutkimukseni selvittää saamelaisopetuksen aseman ja tilanteen kehittymistä Norjan, Ruotsin ja Suomen peruskouluissa ja niitä koskeneissa koulutuspoliittisissa muutoksissa kielellisten ihmisoikeuksien näkökulmasta. Saamelaisopetuksella tarkoitan saamen kielen, saamenkielistä ja saamelaisen kulttuurin opetusta. Saamen kielellä viittaan kaikkiin niihin viiteen saamen kieleen joita nykyisessä peruskoulussa käytetään sekä opetuskielenä että opetetaan oppiaineena. Nämä viisi saamen kieltä ovat Pohjoismaiden saamelaisten suurin kielimuoto pohjoissaame (davvisámegiella), Ruotsin ja Norjan puolella puhutut luulajansaame (julevusábme) ja eteläsaame (åarjel-saemien-gïele), ainoastaan Suomen puolella puhuttu inarinsaame (aanaar kielâ) ja koltansaame (nuõrttsää´mǩiõll), jota on aiemmin puhuttu myös (nykyisten) Venäjän ja Norjan valtioiden alueilla.

Tutkimus kuuluu koulutuspolitiikan alaan, mutta sillä on yhtymäkohtia muihin tutkimusalueisiin, kuten kielisosiologiaan, sosiolingvistiikkaan, kielipolitiikkaan ja kaksi- ja monikielistä opetusta koskevaan tutkimukseen. Tutkimuksen näkökulma tarkoittaa tulkinnan liittämistä kansainvälisen oikeuden piirissä kehitettyihin kielellisiä oikeuksia opetuksessa koskeviin standardeihin, lausumiin ja suosituksiin. Tutkimuksen rajaaminen koulutuspolitiikan alueelle tarkoittaa saamelaisopetuksen tarkastelua yleisellä, kansallisten koulutuspoliittisten linjausten ja päätösten tasolla.

Tutkimuksen ajallinen rajaus peruskouluaikaan tarkoittaa saamelaisopetuksen aseman ja tilanteen analyysiä siihen kohdistuneen 40–50 vuoden kehittämistyön aikana ja seurauksena. Peruskoulujärjestelmien rakentaminen 60- ja 70 -luvuilla merkitsi saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen käynnistymistä oppivelvollisuuskoulussa. Peruskoulu käynnisti valtion ja saamelaisten koulutuspoliittisen neuvottelun, saamenkielisten opettajien koulutuksen, tavoitteellisen saamenkielisen oppimateriaalin valmistamisen sekä saamelaisen opetussuunnitelman ja opetushallinnon rakentamisen.

Saamelaisopetuksen toimintaympäristössä on 2000-luvulle tultaessa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sellaisia ovat mm. saamelaisten poismuutto perinteisiltä ydinalueilta, Pohjoismaiden saamelaiskäräjien vuosituhannen alussa käynnistynyt parlamentaarinen yhteistyö, kansallisten vähemmistöjen oikeuksien kehittäminen eurooppalaisilla foorumeilla ja muutokset Pohjoismaiden kansallisessa kielipolitiikassa.  2000-luvun alku on merkinnyt yleismaailmallisesti uutta vaihetta alkuperäiskansojen oikeuksien kehittämisessä ja erityistä huomiota alkuperäiskansojen kielellisiin ja opetuksellisiin oikeuksiin.

Tutkimuksen tehtävänä on vastata seuraaviin kysymyksiin: 1) Millä tasolla saamelaisten kielelliset ihmisoikeudet toteutuvat tämän päivän oppivelvollisuuskoulussa? 2) Missä vaiheessa Norja, Ruotsi ja Suomi ovat oppivelvollisuuskoulua käyvien saamelaisoppilaiden kielellisten ihmisoikeuksien kehittämisessä ja turvaamisessa? 3) Missä määrin nykyinen peruskoulu toimii vastavoimana pitkään jatkuneelle saamelaisten kielenvaihdoskehitykselle vai jatkaako se sitä edelleen? 4) Onko saamelaisten edustuksellisilla elimillä vaikutus- ja päätösvaltaa koulutuspolitiikan alueella?

Avainsanat: yhdenvertaisuus, identiteetti, kulttuurinen eloonjääminen, kaksi- ja monikielisyys, kielen elvyttäminen, kielenvaihdos, itsehallinto, itsemäärääminen.

 

Harlin, Eeva-Kristiina

Palauttamispolitiikat ja saamelaisuus arkeologiassa

Tutkimuksen esittely

 

Helander, Hanna

Saamelainen kertomaperinne saamelaiskirjallisuudessa

 

Koivunen, Pentti

”Lapinlusikat”, suomalaisten tekemät hopeaesineet lappalaisteemoin

 

Magga, Bigga-Helena

Saamelaisluokat, kieli- ja kulttuuri-ideologiat vanhemmilla

 

Magga, Päivi

Saamelainen kulttuuriympäristö, henkinen ja esineellinen perinne

 

Magga, Sigga-Marja

Duodjin uudet muodot, normit ja trendit

 

Rasmus, Minna

Saamelaisten asuntolakokemukset ja selviytyminen elämässä

 

Rautiainen, Petra 


”Mutta toisaalta hekin ovat suomalaisia”. Saamelaisuuden representaatiot suomalaisissa kuvalehdissä vuosina 1952–1972

Väitöskirjassani tutkin saamelaisuuden representaatioita toisen maailmansodan jälkeen. Tutkittavaa ajanjaksoa on kutsuttu saamelaisessa keskustelussa modernisaation ja suomalaistumisen ajaksi.  Aikakausi on saamelaisten historiassa lähes tutkimaton alue, mikä tekee tutkimuksestani erittäin tärkeän. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia ovat saamelaisuuden representaatiot? Mitä muutoksia representaatiossa kahden vuosikymmenen aikana tapahtui? Miten eri saamelaisryhmien representaatiot erosivat toisistaan?

Tutkimukseni sijoittuu representaatio- ja mediatutkimuksen kentälle, jossa metodina toimii diskurssi- ja kuva-analyysi. Tutkimuslähteinäni käytän kolmea suomalaista kuvalehteä: Suomen Kuvalehti, Kotiliesi ja Apu. Olen valinnut kyseiset lehdet, koska ne olivat tutkittavana ajankohtana levikiltään laajoja sekä keskenään erilaisia.

Kuvalehtiä ei ole tutkittu saamelaisrepresentaation tutkimuksessa ollenkaan. Kuvalehdet ovat kiistelty tutkimusaineisto populaarisuutensa vuoksi. Esimerkiksi sanomalehtiä pidetään laadullisempana lähdeaineistona kuin kuvalehtiä. Kuvalehdet ovat kuitenkin aikansa sosiaalisen todellisuuden ilmentäjiä ja niissä on usein sellaista tietoa, mikä ei esiinny muissa aineistoissa. Tämä tekee aineistostani erityisen suhteessa muihin aineistoihin.

Saamelaisuuden representaatioita on tutkittu muun muassa kirjallisuuden ja sanomalehtien puolelta. Näiden aineistojen pohjalta on havaittu, että saamelaisuuden representaatiot ovat usein valtaväestön luomia, ongelmakeskeisiä ja kielteisiä. Kuvalehtien aineisto ei tue täysin näitä havaintoja ja tuokin uuden näkökulman representaatiotutkimuksen kentälle.

Representaatiotutkimuksellani osallistun samalla myös laajempaan vähemmistöjen mediarepresentaatiokeskusteluun.

 

Tanhua, Sonja

Kolttasaamelaiset osana aktiivista kansalaisyhteiskuntaa 1970-luvulla

Tutkin työssäni kolttasaamelaista yhteisöä sotien ja jälleenrakennuksen jälkeisenä aikana. 1970-luvulle leimaa antavaa on kasvanut tietoisuus vähemmistöjen oikeuksista, ja alkuperäiskansaliikkeen vahvistuminen niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Työssäni tutkin miten kolttasaamelaisten kyläkokous säilytti asemansa päätöksentekoelimenä ja lausunnonantajana ja muuttuiko sen painoarvo ja asema 1970-luvun aikana? Mielenkiintoni kohdistuu myös siihen miten yleinen kansalaistoiminnan nousu 1970-luvulla näkyi kyläyhteisön sisällä. Saamelaisuuden ja saamelaispolitiikan nousukausi osui 1970-luvulle ja aion tutkia millaisen roolin kolttasaamelaiset ottivat saamelaispolitiikassa ja miten kolttasaamelaiset osallistuivat asemansa edistämiseen valtakunnantasolla.

Työni aineistona toimivat kyläkokousten pöytäkirjat ja toimikuntien mietinnöt, sanoma- ja kuvalehtien aineistot sekä erinäisten viranomaisten arkistot kuten Rovaniemen asutuspiirin asiakirjat. 

Työni on historian tutkimusta, mutta samalla se osallistuu keskusteluun alkuperäiskansojen omista historioista. Pyrin työssäni tuomaan esiin kolttasaamelaisten aktiivista roolia toimijoina perinteisen passiivisen ja voimattoman sivustakatsojan roolin sijaan. Tärkeänä osana työtäni pidän myös tiedon palauttamista sekä tuottamista sellaisessa muodossa että yhteisö voi itse hyödyntää saatuja tutkimustietoja. Tästä syystä olen pyrkinyt olemaan aktiivisesti yhteydessä kolttasaamelaiseen yhteisöön, ja tutkimuksen edetessä tavoitteena olisi haastatella aikalaisia siitä miten he kokivat asiat.

Triumf, Rauna

Saamelainen duodjitieto ja sen välittyminen sukupolvelta toiselle

Tutkin duodjitiedon rakentumista ja sen välittymistä sukupolvelta toiselle. Tutkimuksen tavoitteena on nostaa esille duodjiin liityvien tietojen ja taitojen laajuus ja moninaisuus. Tutkimuksellani osallistun globaaliin alkuperäiskansan tietoon liittyvään keskusteluun ja tuoda esiin lisää tietoa duodjin näkökulmasta. Toisaalta tutkimukseni liittyy läheisesti myös pedagogisiin keskusteluihin, koska duodjitietouden välittyminen sukupolvelta toiselle kuuluu myös niiltä osin kasvatustieteitten piiriin. Tutkimusotteeni on etnografinen siltä osin, kuin itse olen duojár ja osallinen duodjikulttuuriin ja siihen kuuluvaan elämään ja toimintaan.  Haastatteluja analysoidessa käytän narratiivisia ja diskurssianalyytisia metodeja. Teen väistöskirjani saamenkielellä sen vuoksi, että se on duojarien luonnollinen kieli. Näin myös duodjitermistö,  -kuvaukset ja -kokemukset tulevat luontevasti esille ja välittyvät edelleen tuleville sukupolville. Ihan yhtä tärkeää on, että tieto palautuu takaisin sinne mistä se on lähtenyt,  ja silloin käytetty kieli on erittäin tärkeässä roolissa.

 

Väyrynen, Anna-Liisa

Allasevakkojen kokemukset ja muistin paikat

Viimeksi päivitetty: 3.11.2017