Tieteenä ja oppiaineena historialle on ominaista laajuus ja monipuolisuus. Yhdentyvässä maailmassa historia on perustana maailman tuntemukselle ja tämän päivän ongelmien ja muutosten ymmärtämiselle niin globaalilla kuin paikallisella tasolla. Oppiaineen tutkimus ja opetus keskittyy erityisesti kulttuurien kohtaamiseen ja Suomen ja Skandinavian historiaan liittyviin ilmiöihin antiikista nykypäiviin. Opiskelun tavoitteena on historiallisen kehityksen keskeisten piirteiden hallinnan lisäksi oppia ymmärtämään ja tutkimaan historiaa ja tuottamaan sekä esittämään historiallista tietoa.

Opiskelussa humanistisessa tiedekunnassa ja erityisesti historiatieteissä on vielä akateemisen vapauden jälkiä jäljellä. Maisterintutkinto pääaineena historia tai aate- ja oppihistoria on mahdollista rakentaa hyvin vapaasti: sivuainevalikoimaa ei juuri rajoiteta. Kukaan ei myöskään ole pakottamassa mihinkään; ei tentteihin eikä seminaari-istuntoihin ole pakko osallistua. Jokainen saa opiskella omaan tahtiinsa.

Näkemys täysin vapaasta historian opiskelijasta on kuitenkin fiktiota. Se, että kaikkien opiskelijoiden tulee opiskella, on ehdottomasti ensimmäinen rajoitus vapaudelle. Toinen on se, että useilla aloilla, myös historiassa, opinnot on suoritettava tietyssä opinto-ohjelmassa määrätyssä muodossa ja järjestyksessä. Esimerkiksi gradua ei voi tehdä ennen kuin metodiopinnot ovat takana. Ja aineenopettajaksi haluavien on muistettava, että asetukset ja viranmäärittelyt edellyttävät määrättyjä sivuaineopintoja. Kolmas vapautta rajoittava tekijä on KELAn maksaman opintotuen rajallisuus. Filosofian maisterin tutkinnon suorittamiseen saa tukea 55 kuukaudeksi, mikä tarkoittaa täysipainoista opiskelua 9 kuukautta vuodessa kuuden vuoden ajan.

Jokaisen opiskelijan täytyy tehdä valinta toisensa perään. On päätettävä, millaisia ja kuinka paljon valitset sivuaineita? Haluatko aineenopettajaksi vai arkistoon töihin? Minne hakeudut työharjoitteluun? Lähtisitkö ulkomaille vaihto-opiskelijaksi? Mistä aiheesta tekisit gradun? Valintojen tekoa helpottamaan historiatieteissä on otettu käyttöön henkilökohtaisten opintosuunnitelmien (HOPS) laadinta. Heti ensimmäisen opiskeluvuoden alussa jokainen opiskelija tekee itselleen hopsin, jota seurataan ja tarkistetaan opintojen edetessä ja tavoitteiden selkiintyessä. Valinta ja vastuu opiskelusta on aina viime kädessä opiskelijalla itsellään, mutta opetushenkilökunta ja/tai opinto-ohjaajat sekä omaopettajat auttavat mielekkään opintopolun löytämisessä ja sillä etenemisessä.

Historiatieteille on tyypillistä yleissivistävyys, ja opiskelun myötä opiskelija oppii hankkimaan, tuottamaan ja käsittelemään tietoa kriittisesti. Monenlaiset ongelmanratkaisukeinot ja sosiaalinen vuorovaikutus lisääntyvät opintojen myötä. Yliopisto-opinnoissa painopiste ei ole niinkään valmiin tiedon ammentamisessa kuin valmiuksien hankkiminen uuden tiedon tuottamiseen ja uuden oppimiseen. Yliopisto-opiskelu ei ole suoraan ammattiin kouluttavaa, mutta jokaiselle asiastaan innostuneelle ja kiinnostuneelle historioitsijalle löytyy varmasti paikka työelämästä.

Historianopiskelijoille on tehty oma käsikirja MANUALE HISTORIAE, johon kannattaa tutustua jo ennen oppiaineisiin hakeutumista. Oppaaseen on koottu kaikki oleellinen tieto opiskelusta historiatieteissä.