Tiedeviestintä

Tiedeviestintä (Science Communication) voidaan käsittää laajaksi yleistermiksi, jonka piiriin kuuluu niin tieteilijöiden vertaisviestintä (Scientific Communication) kuin myös populaari yleistajuinen tiedeviestintä (Public Communication of Science, Public Understanding of Science, Public Engagement of Science and Technology). Myös lääketieteen viestintä ja terveysviestintä voidaan katsoa kuuluvaksi tiedeviestinnän alaan.

Perinteisesti yleistajuinen viestintä on käsitetty yksisuuntaiseksi tiedon siirtämiseksi asiantuntijoilta maallikoille. Nykyinen viestintäkäsitys taas korostaa myös vastaanottajaa aktiivisena olentona, jolla on omat kiinnostuksensa ja myös olemassa olevaa tietämystä. Ihmiset voivat olla harrastuneita ja motivoituneita hankkimaan runsaastikin tietoa omin päin esim. internetistä.

Tiedeviestinnän täytyy puhutella yleisöjen tarpeita. Tiedeviestinnän tavoitteeksi onkin nousemassa kaksisuuntainen viestintä, parhaassa tapauksessa tieteilijöiden ja kansalaisten dialogi. Tässä dialogissa tiedetoimittaja on tärkeä välittäjä ja yhteyden rakentaja, kahden maailman kansalainen, joka ymmärtää sekä tieteen että kansalaisten maailmaa.

Tieteen, tutkimuksen ja teknologian yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys kasvaa jatkuvasti. Samalla kasvaa suuren yleisön ja päättäjien tarve saada ajanmukaista ja ymmärrettävässä muodossa esitettyä tietoa tieteestä. Esimerkiksi yliopistolta edellytetään nykyisin opetuksen ja tutkimuksen lisäksi myös ns. kolmannen tehtävän mukaista vaikuttamista muuhun yhteiskuntaan.

Tiedeviestinnän tutkimuksella on oppiaineessa läheinen yhteys tiedeviestinnän maisteriohjelmaan (TIEMA), jota toteutetaan yhdessä aate- ja oppihistorian oppiaineen (tieteentutkimus) kanssa. TIEMAssa valmistuneet pro gradu –tutkielmat antavat oman merkittävän panoksensa tiedeviestinnän tutkimuksen kentälle. Monet maisteriohjelmasta valmistuneet ryhtyvät jatko-opiskelijoiksi; erityistä kiinnostusta on ollut terveysviestinnän aihepiireihin.

Tiedeviestinnän opetus käynnistyi varsinaisesti vuonna 2007 ja alan tutkimustoiminta on lisääntynyt merkittävästi sitä mukaa kun ohjelmasta on valmistunut tiedeviestinnän asiantuntijoita. Tällä uudella alalla on runsaasti tarvetta perustutkimukselle, mutta myös soveltava ja toimintatutkimuksellinen ulottuvuus on usein merkittävässä asemassa.

Ohjaajat: Erkki Karvonen, Maija Kallinen

Tieman www-sivut

Julkaisut

Tieteellinen viestintä

Tieteellisen viestinnän tutkimus koskee itse julkaisutoimintaa (mitä tutkitaan, missä) ja sen käyttöä (viittauksia; viittauskertoimia). Julkaisutoiminnan avulla on mahdollista kuvata myös tieteenalojen rakenteita ja viestintäverkostoja. Informetrisistä menetelmistä bibliometrisiä menetelmiä sovelletaan perinteisten julkaisujen tutkimukseen, webometrisiä menetelmiä verkkojulkaisuihin.

Julkaisutoiminnan analyysia sovelletaan tieteellisen tuloksellisuuden arviointiin entistä laajemmin, mikä korostaa arviointiin sovellettavien menetelmien tutkimuksen merkitystä. Tulokset hyödyttävät tieteellisestä julkaisutoiminnasta päättäjiä, tutkijoita sekä kirjastokokoelmien kehittäjiä.

Ohjaaja: Terttu Kortelainen

Julkaisut

 

 

Viimeksi päivitetty: 27.10.2016