Entiseen ei ole paluuta

1. Usein on väitetty, että talous sanelee politiikan sisällön. Tämä teesi on hylättävä, sillä viime ajan tapahtumat osoittavat, että on olemassa useita talouttakin vahvempia vaikuttajia. Koronakriisissä suunnan määritti terveys, Iso-Britannian brexitissä kansallistunne.

2. Aikaamme on sanottu liian individualistiseksi. Terveyskriisi toimi muistutuksena, että yhteisöllinen määräysvalta menee selkeästi yksilön ja jopa yksilöä suojelevien perustavien oikeuksien yli.

3. Koronakriisi on lisännyt paikallisuutta sekä konkreettisesti että ihmisten mielissä. Ulkomaanmatkat ovat vaihtuneet kävelyretkiin lähimetsissä ja kansainväliset konferenssit etäyhteyksiksi kodeissa työpöytien äärellä. Ensi kesänä maatilojen pelloille joutuu, tai pääsee, paikallinen työvoima siirtotyöläisten sijaan. Yleisesti puhutaan globaalien tavaraketjujen lyhentämistarpeesta haavoittuvuuden vähentämiseksi.

4. Samaan aikaan pandemia silti jo sanan mukaisestikin korostaa maapalloistumista. Virus ei kunnioita minkäänlaisia rajoja rajoitusyrityksistä huolimatta. Pandemiassa jaamme yhteisen huolen ja olemme hyvin konkreettisesti osa yhteistä maailmaa.

5. Viime vuosina, ainakin osittain populististen liikkeiden johdosta, tieteellistä ja muuta asiantuntemusta on väheksytty. Terveyskriisi on todistanut selkeästi asiantuntijoiden merkityksen. Rokotetutkijoihin laitetaan nyt paljon toivoa. Voidaan puhua jopa asiantuntijavallan uudesta noususta. Asiantuntijat ovat olleet avainrooleissa hahmottelemassa hallitusten päätöksiä eri maissa.

6. Unelma avoimesta, rajattomasta, maailmasta on kokenut kovan kolauksen. Maailman terveysjärjestö kehotti sekä tammi- että helmikuussa olemaan sulkematta rajoja. Suomen ja muiden EU-maiden rajat menivät kuitenkin kiinni ja passitarkastukset palasivat salamannopeasti.

7. Valtion ja nimenomaan kansallisvaltion rooli on kasvanut. Merkittäviä päätöksiä ei ole juurikaan tehty alueellisella tai ylikansallisella tasolla, vaan jokaisen maan päättävissä elimissä. EU:n solidaarisuudesta ei ole ollut tietoakaan. Samalla valtion merkitys sekä sallitun ja kielletyn määrittäjänä että taloudellisena toimijana on entisestään vahvistunut.

8. Suurena riskinä on köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden lisääntyminen, jos työttömyys ja toimeentulo-ongelmat kasvavat sekä aiemmin globaaleihin tuotantoketjuihin nojanneet halvat elintarvikkeet ja hyödykkeet kallistuvat. Myös maapallon mittakaavassa ongelmat voivat korostua. Riittääkö vettä hygieniaan ja varoja mahdolliseen rokotteeseen myös kehitysmaissa?

9. Muuttuvatko tavat niin, että lähikontakteja, kättelyjä, halauksia ja poskisuudelmia, aletaan välttää yleisesti? Ehkä suomalaisesta etäisyyden ottamisesta toisiin ihmisiin tulee uusi normaali maailmanlaajuisesti. Olemmeko olleet edelläkävijöitä tietämättämme?

10. Pelko ja varovaisuus voivat jäädä vieraaksemme pidemmäksi aikaa. Tuskin kukaan osasi ennakoida nykyisen kaltaista pandemiaa. Voiko tulevaisuuteen luottaa kuten ennen? Uskaltaako vaikkapa matkailuyrittäjä investoida?

11. Biopolitiikka on otettava entistäkin vakavammin. Elämän hallinta ei ole niin vahvasti meidän ihmisten käsissä kuin aiemmin on tuudittauduttu olettamaan. Yksi virus onnistui laittamaan yhteiskunnat kiinni ja pakottamaan käyttäytymisemme perustavanlaatuiseen uudelleen arviointiin. Virusten lisäksi ympäristö tuo eteemme yllätyksiä lähitulevaisuudessa.

12. On varottava autoritäärisyyden nousua ja valvonnan lisääntymistä. Vaikka erilaisia vapauden rajoituksia olisikin nyt käytetty ihmisen suojeluun, ne voivat olla myös itsearvoisia tavoitteita vallanhaluiselle. Historiassa on usein vedottu turvallisuuteen ja ulkoisen uhan torjuntaan oikeuksien kaventamiseksi. Unkari on viimeisin varoittava esimerkki.

13. Vuosi 2020 voidaan muistaa lopullisena vallan keikauksena Aasian suuntaan. Aasian maissa on yleisesti ottaen saatu terveyskriisi paremmin hallintaan kuin muualla ja ne myös siitä aiemmin toipuvat. Ehkä tämä tarjoaa muun muassa kiinalaisille sijoittajille mahdollisuuden ostaa lännen konkurssikypsiä yrityksiä. Tärkeämpää on kuitenkin se, että länsimaiselta ylimielisyydeltä putoaa viimeistään nyt pohja.

Sanotaan selvyyden vuoksi, että kyseessä ei ole toivelistani tulevasta kehityksestä, vaan arvioni kriisin vaikutuksista.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Kalevan Vieras-kolumnina 12.5.2020

Jouni-Matti Kuukkanen on dosentti ja filosofian professori Oulun yliopistossa.