Laittomuuksien ekologia. Salametsästyksen vaikutukset luvallisesti metsästettäviin susipopulaatioihin ihmisen hallitsemassa elinympäristössä

Väitöstutkimus selvittää laittoman tappamisen ekologisia vaikutuksia Suomen ja Ruotsin susipopulaatioihin. Laiton tappaminen on ollut 2000-luvulla molemmissa maissa susien yleisin kuolinsyy. Muita kuolinsyitä ovat olleet luvallinen metsästys, liikenne ja luonnolliset kuolemat.

Suomessa syrjäinen sijainti ja susien havaittavuus metsäteiltä lisäsivät laittoman tapon todennäköisyyttä. Laittomasti tapetuksi tulemisen riski oli korkein aikuisilla susilla ja ajallisesti kevättalvella. Ruotsalaisen susikannan korkea sukusiittoisuus ei selittänyt susien katoamista eli salametsästyksen piilorikollista osaa Ruotsissa.

Tutkimuksen perusteella laittoman tappamisen määrää selittivät parhaiten susipopulaation senhetkinen koko ja luvallisen pyynnin määrä. Suurempi susikanta lisäsi laitonta tappamista ja korkeampi metsästyslupien määrä vähensi sitä. Luvallisesta metsästyksestä huolimatta laiton tappaminen vaikuttaa kuitenkin säädelleen susikantoja.

Väitöstutkimus koostui kolmesta osatyöstä. Ensimmäisessä osatyössä selvitettiin suomalaisten pantasusien kuolinsyitä, arvioitiin salametsästyksen voimakkuutta ja sen vaikutuksia populaatiotasolla.

Toisessa osatyössä tarkasteltiin susikonfliktiin liittyvien ennustetekijöiden vaikutusta laittomasti tapetuksi tulemisen riskiin reviiritasolla ja koko Suomen mittakaavassa. Kaksi ensimmäistä osatyötä tehtiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) suurpetotutkimuksessa.

Kolmas osatyö tehtiin osana skandinaavista susitutkimushanketta (SKANDULV). Siinä selvitettiin populaatiokoon, luvallisen pyynnin ja sukusiittoisuuden vaikutuksia aikuisten susien katoamiseen Ruotsissa.