The Darkness is Undying. Brittiläinen perikoreettinen fiktio 1890-luvulta tähän päivään

Väitöskirja tarkastelee sitä, miten niin kutsuttu weird fiction (”kumma”) käsittelee ja pyrkii välittämään perikoreesia, kokemusta maailmojen limittymisestä. Keskiössä on kolme eri kirjailijaa Brittein saarilta. Voidaan todeta miten weird fiction on toiminut ja etenevissä määrin toimii viihteellisen ulottuvuutensa ohessa omaehtoisena foorumina perustavanlaatuisten maailmankatsomuksellisten kysymysten pohdiskeluun. Näihin maailmankatsomuksiin sisältyy laaja panoraama maagisia ja esoteerisia käsityksiä, yhteyksiä vaihtoehtoiseen hengellisyyteen sekä vuosisadan vaihteen tienoilla kehittyvien uusien tieteellisten teorioiden tulkintoja. Niitä tarkastellaan sekä biografisen että autobiografisen tiedon valossa, joiden kautta hahmottuu uusia yhteyksiä usein erillään käsiteltyjen kirjoittajien välillä. Weird fictionia käsitellään kirjallisena moodina, jonka suhdetta vakiintuneisiin genreihin, etenkin kauhukirjallisuuteen käsitellään laajasti. Siten väitöskirja osallistuu uutta nousukauttaan kokevan weirdin määrittelyjä koskevaan keskusteluun. Esiin nousee weirdin ajoittain piilevä vaikutus muissa medioissa, kuten elokuvissa ja suosituissa tv-sarjoissa.