Hitler-myyttiä rakentamassa ja purkamassa: varhaiselämä Adolf Hitlerin biografisessa perinteessä 1920–1977

Väitöskirjani on historiankirjoitusta analysoiva tutkimus Adolf Hitlerin varhaiselämän (1889–1908) eli lapsuuden ja nuoruuden kuvauksesta elämäkertaperinteessä vuosina 1920–1977. Kyseessä on ensimmäinen Hitlerin varhaiselämän kuvausta tarkasteleva tutkimus ja biografiantutkimuksen erityiskysymys, joka luo uuden teoreettisen viitekehyksen analysoimalla elämäkertoja aiemmin huomiotta jääneestä lähtökohdasta. Lähdeaineisto koostuu tutkimuksen aikajaksolla biografisista julkaisuista, ja metodisena viitekehyksenä on yleisen historian aineistolähtöinen ja tekstipohjainen analyysi, jossa historiografinen kontekstointi sekä metabiografinen kirjoittajien motiivien tarkastelu ovat keskeisessä roolissa.

Tärkein uusi tutkimuslöydös on varhaiselämän biografisen roolin merkitys niin kutsutun Hitler-myytin eli henkilökultin rakennusaineena ja sen vaikutus biografiseen perinteeseen. Varhaiselämän käsittely oli kuvausperinteen alusta alkaen kytköksissä Hitlerin julkikuvaan sekä häneen liitettyihin myönteisiin ja kielteisiin mielikuviin, mikä on ohjannut varhaisvuosien tulkintaa osana elämänkertomusta. Henkilökultin kirjallisena perustana olleen omaelämäkerta Mein Kampfin tapahtumahistoria ja sisällölliset teemat tulivat varhaiselämän kuvauksen keskeisiksi pohjaelementeiksi. Perinteen voi yksinkertaistaa olleen reaktiota henkilökultin luomiin mielikuviin, mikä koskee etenkin toisen maailmansodan jälkeisiä julkaisuja, kun aihetta usein lähestyttiin kriittisestä näkökulmasta biografien tarkoituksena purkaa, valaista, korjata tai kieltää Hitlerin kertomaa omasta varhaiselämästään.

Kriittisen, myyttiä purkavan lähestymistavan seurauksena henkilökultti säilyi mukana biografisessa perinteessä, mutta sen luomat myönteiset mielikuvat varhaiselämän merkityksestä kääntyivät ylösalaisin myytinpurkamisen seurauksena. Perinteeseen syntyi antimyytti, joka johti luonnehdintaan biografisesta epäpersoonasta. Varhaiselämän kuvaus Hitlerin elämäkertaperinteessä oli siten esimerkki myytinpurkamisen vaikutuksista ja siitä, kuinka moralistinen asenteellisuus kohdehenkilöä kohtaan voi vaikuttaa henkilöhistorialliseen historiankirjoitukseen.