Toisen sukupolven kummiperhe nauttii kotikansainvälisyydestä

Silja Hyrkkään mukaan hänen vanhempansa, Tuuli ja Veikko, ovat olleet “kotikansainvälisiä” aina. Siihen kuului myös osallistuminen Oulun yliopiston kummiperheohjelmaan.

“Meillä oli monia kummiopiskelijoita Australiasta, Brasiliasta ja Puolasta, kun olin teini. Minusta se oli aivan ihana tapa tutustua uusiin kulttuureihin. Halusimme mieheni kanssa tarjota myös omille lapsillemme mahdollisuuden tutustua uusiin kulttuureihin avaamalla kotiovemme”, Hyrkäs sanoo.

Kansainvälisyys kuuluu Hyrkkään elämään monella tavalla. Hänet adoptoitiin lapsena Sri Lankasta Suomeen ja nykyisin hän työskentelee Oulun kaupungilla kansainvälisen rekrytoinnin asiantuntijana.

“Teen työtä päivittäin eri taustoista ja kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja kansainvälisyys on siksi hyvin luonnollinen asia minulle. Ja onhan sillä perinteitä meidän suvussamme, nyt on varmaan minun vuoroni jatkaa”, Hyrkäs sanoo.

Hyrkkään mukaan kummiperheeksi alkaminen oli hänen ideansa. Hän huomasi, että yliopisto haki jälleen halukkaita oululaisperheitä kummeiksi ja päätti hypätä mukaan.

“Minä toin sen perheelle esille ja vähän päätinkin, että lähdetään tähän. Toki kysyin kaikilta, että kiinnostaisiko tämä. Ehkä voisi sanoa, että se oli minun kannustamani yhteinen päätös”, Hyrkäs nauraa.

Kummiperheohjelmassa Hyrkkään perhe tapasi kolumbialaisen Carolina Herreran, ja ystävyys syventyi pian osapuolten välillä. Perheen nuorimmaiset, 4- ja 5-vuotiaat lapset tykkäävät leikkiä Herreran kanssa ja he ovat saaneet kipinän vieraista kielistä.

Herrera on opiskellut suomea muiden opintojensa ohessa ja harjoittelee sitä lasten kanssa. Perheen kaksi teini-ikäistä poikaa puolestaan saavat puhua kummiopiskelijan kanssa englantia. Kaikki ovat suhtautuneet kummiperheenä olemiseen positiivisesti, ja Hyrkkään vanhemmatkin ovat olleet tiiviisti tekemisissä Herreran kanssa.

Kummiperheenä oleminen vaatii sitoutumista ohjelmaan ja kummiopiskelijaan sekä aitoa kiinnostusta molemmilta osapuolilta. Hyrkäs ei ole kokenut kummiperheenä olemista mitenkään raskaana tai ajankäytön kannalta haastavana. Ohjelman yhtenä tarkoituksena on tutustuttaa kansainvälisiä maisteriopiskelijoita suomalaiseen elämään, mutta se ei tarkoita, että kummiperheen pitäisi toimia jonkinlaisena ohjelmatoimistona.

“Aluksi ajattelimme, että olisi kiva nähdä Carolinaa vähintään kerran kuukaudessa ja mieluummin enemmänkin. Vuoden aikana on ollut paljon suomalaisia juhlapyhiä ja Carolina vietti joulunkin täällä, niin silloin olemme luonnollisesti viettäneet aikaa yhdessä ja tutustuneet toistemme juhlaperinteisiin. Olemme esimerkiksi tehneet erilaisia perinne- ja juhlaruokia”, Hyrkäs sanoo.

Hyrkkään mukaan yhdessä on käyty erilaisissa tapahtumissa, valofestivaalilla ja vappuhulinoissa. Aina ei kuitenkaan tarvitse järjestää sirkushuveja ja aktiviteetteja, vaan luonnollista yhdessäoloa on myös illan istuminen kotona.

“Se voi olla ihan vain sitä, että Carolina tulee viikonloppuna kylään ja syödään jotain. Kaikkien arki on vauhdikasta. Meillä on työt ja lapset ja Carolinallakin on paljon töitä opiskelun vuoksi. Viikonloppu on luonteva hetki tavata.”

Hyrkkään mukaan kummiperheenä oleminen on antanut hänelle ja hänen perheelleen valtavasti. On ollut hauska nähdä suomalaisen elämän piirteitä toisesta kulttuurista tulevan ihmisen silmin ja oppia kolumbialaisesta kulttuurista ja tavoista. Hyrkkään mukaan nyt polttelisikin päästä matkalle Kolumbiaan, sillä ystävyys on sytyttänyt myös kaukokaipuun. Tärkeintä on ollut kuitenkin tutustuminen uusiin ihmisiin puolin ja toisin.

“Kyllähän tässä hitsautuu läheisesti yhteen, Carolinan kolumbialainen puolisokin on vieraillut Oulussa ja meillä. Silloin, kun kohtaaminen on oikeasti vastavuoroista ja molemmat ovat aidosti kiinnostuneita toisistaan, yhdessä oleminen ja tutustuminen on hirveän luonnollista”, Hyrkäs sanoo.

Teksti ja kuvat: Janne-Pekka Manninen

Kummiperheohjelmaan pääsee mukaan vuosittain, ja haku on käynnissä 13.9.2026 saakka. Lue lisää alta ja ilmoittaudu!